Mikä mättää immateriaalioikeuksissa? – FT:n entinen päätoimittaja Gowers raportoi

(IPRinfo 1/2007)

Tunnettu journalisti kirjoitti kattavan ja selkeän kokonaisarvion immateriaalioikeusjärjestelmän nykyhaasteista.

Iso-Britannian hallitus antoi joulukuussa 2005 Financial Timesin entisen päätoimittajan Andrew Gowersin tehtäväksi laatia perusteellinen selvitys immateriaalioikeusjärjestelmän kehittämistarpeista. Gowers otti tehtävän vakavasti ja järjesti kattavat kuulemiskierrokset, joiden tavoitteena oli saada selville eri intressitahojen näkemykset immateriaalioikeuksien nykytilasta. Raportti ”Gowers Review of Intellectual Property” julkaistiin joulukuussa 2006.

Raportti herätti ansaittua huomiota paitsi brittilehdistössä, myös muualla maailmassa. Gowersin raportti on kattava ja helposti lähestyttävä oikeuspoliittinen kokonaisarvio immateriaalioikeusjärjestelmän nykyhaasteista. Vastaavaa ”neutraalia” raporttia koko immateriaalioikeusjärjestelmästä ei tule heti mieleen. Vaikka Gowersin selvitys keskittyykin Iso-Britanniaan, sen johtopäätökset soveltuvat myös muihin maihin. Raportissa vaaditaan useita muutoksia immateriaalioikeutta koskeviin direktiiveihin.

Suurimmat epäkohdat koskevat oikeuksien toteuttamista (enforcement), oikeuksien hintaa (rekisteröinti ja oikeudenkäynnit) sekä lainsäädännön monimutkaisuutta ja joidenkin yksittäiskysymysten epätasapainoa oikeudenhaltijoiden hyväksi.
Syvimmälle Gowersin hampaisiin upposivat tekijänoikeus ja patenttioikeus – raportissa on varsin vähän asiaa tavaramerkeistä ja muista oikeuksista. Kommentoin joitakin kysymyksiä, jotka on syytä ottaa huomioon, jos vaikkapa seuraava hallitus päättäisi ryhtyä toimiin myös Suomessa.

Tekijänoikeusjärjestelmä on joustamaton
Tekijänoikeuden merkittävin ongelma on nykyisen järjestelmän joustamattomuus. Julkista keskustelua viime vuosina seuranneille tämä ei ole sinänsä uutinen. Raportin ansio on siinä, että se kokoaa keskeiset argumentit ja esittää vakuuttavia suosituksia, miten lain yksityiskohtia voisi muuttaa.

Eniten sivuja saa tekijänoikeuden suoja-ajan pituus. Kritiikin kohteena on levyteollisuuden hanke pidentää äänitteiden lähioikeutta taannehtivasti 50 vuodesta 95 vuoteen Yhdysvaltojen esimerkin mukaisesti.

Hankkeen puolesta esitetyt argumentit tyrmätään selvityksessä kuivasti yksi toisensa jälkeen: (1) oikeuksien laajennus ei ole ”harmonisointia”, (2) oikeudenmukaisuus koskee myös käyttäjiä, (3) kannustinvaikutus on olematon, (4) teosten saatavuus heikkenee, ja (5) taannehtivan pidennyksen kustannukset olisivat hyötyjä suuremmat koko yhteiskunnalle. Hanke tyrmätään raportissa niin perusteellisesti, että aiheesta ei ole enää mielekästä käydä ainakaan faktoihin perustuvaa keskustelua.
Selvityksessä on paljon asiaa myös tekijänoikeuden poikkeuksista eli käyttäjien oikeuksista. EU:ssahan poikkeukset on määritelty direktiiveissä tyhjentävästi ja yksityiskohtaisesti, mikä on jo itsessään arveluttava lähestymistapa.

Käyttäjille oikeus formaatin vaihtamiseen
Raportissa esitetään ensinnäkin, että käyttäjillä tulisi olla aina oikeus vaihtaa teoksen formaattia ilman hyvitysmaksuja riippumatta teknisistä suojakeinoista. Toisekseen raportti suosittaa, että direktiiviin lisättäisiin poikkeus muokkaavasta käytöstä (”transformative use”) yhdysvaltalaisen tulkintakäytännön mukaisesti. Käyttäjillä pitäisi toisin sanoen olla oikeus lainata nykyistä vapaammin julkaistuja teoksia uusien teosten pohjaksi ilman lupia, jos lainaaminen ei vaikuta alkuperäisen teoksen markkinoihin.

Lopuksi raportissa esitetään säännöstä ”orvoista teoksista”: jos vanhan teoksen oikeudenhaltijaa ei löydy, teosta saisi kopioida ilman vastuuriskejä tietyin reunaehdoin.

Anekdoottina voidaan vielä todeta, että raportti tunnistaa tekijänoikeusjärjestöjen ongelmat Creative Commons -lisenssien kanssa. Eurooppalaisten tekijänoikeusjärjestöjen sisäiset säännöthän yleensä estävät sen, että tekijä jakaisi teosta samaan aikaan vapaasti internetissä ja keräisi tulot esimerkiksi radiosoitosta järjestön kautta.

Päällekkäisistä patenttihakemuksista turhia kustannuksia
Patenttien suurin ongelma on korkea hinta sekä haku- että täytäntöönpanovaiheessa. Hakuprosessiin raportti ottaa kiinnostavasti globaalin näkökulman. Koska patenttia haetaan usein samanaikaisesti useissa eri maissa, syntyy turhia yhteiskunnallisia kustannuksia. Raportti suosittaa lisää yhteistyötä johtavien patenttivirastojen välille.

Patentin hakukustannuksista keksijöille ollaan myös huolissaan. Tässä kohdin esitellään Suomen keksintösäätiö ja suositellaan vastaavaa mallia myös muualle. Kerrankin Suomi on immateriaalioikeuspolitiikassa kansainvälinen edelläkävijä!
Patenttien laadusta ei voi tinkiä. Patentin myöntämisprosessin on oltava läpinäkyvämpi, jotta pätemättömät hakemukset jäisivät kiinni jo tutkintavaiheessa. Toisaalta patenttien myöntämisaika on usein perusteettoman pitkä. Lisäksi myönnettyjen patenttien etsimisen pitäisi olla nykyistä helpompaa.

Tätä taustaa vastaan ei liene suuri uutinen, että raportissa kannatetaan yhteisöpatenttia ja muutenkin patenttilakien substanssin yhdenmukaistamista järjestelmän tehokkuuden lisäämiseksi. Myöskään liiketoimintamenetelmien tai geenien patentoinnin vastustaminen ei ylitä uutiskynnystä.

Ohjelmistojen patentoitavuus jakaa sen sijaan edelleen mielipiteitä ja tässä kysymyksessä Gowers Review toistaa patentoinnin vastustajien argumentit. Raportin mukaan ei ole näyttöä siitä, että patentit lisäisivät innovointia ohjelmistoteollisuudessa.

Valvonta ja täytäntöönpano ongelmallisinta
Eniten pyyhkeitä raportti kuitenkin antaa oikeuksien valvonnasta ja täytäntöönpanosta. Tilitys alkaa suosituksilla kehittää voimakkaasti yritysten ja koko yhteiskunnan tietoisuutta immateriaalioikeuksista.

Raportissa painotetaan, että paras lähestymistapa on esittää lakien sisältö tasapainoisesti unohtamatta käyttäjien oikeuksia. Oikeudenhaltijoiden etujärjestöjen yksipuolinen ja arkitodellisuudelle etäiseksi koettu tiedottaminen vieraannuttaa nopeasti kuulijakunnan, ja sen jälkeen järjestöjä ei välttämättä enää kuunnella, vaikka niillä olisi asiaa.

Vertaisverkkokopioinnin lääkkeeksi ehdotetaan ensisijaisesti oikeudenhaltijoiden ja verkko-operaattoreiden yhteistyötä. Toissijaisesti suositellaan Yhdysvaltojen oikeuskäytännön mukaista epäsuoran vastuun doktriinia (”secondary liability”) tekijänoikeuslakiin. Tämä olisi mahdollista toteuttaa myös Suomessa.

Sen sijaan suomalaiseen kriminaalipolitiikkaan ei istu ehdotus koventaa merkittävästi rikosoikeudellisia seuraamuksia. Jos joku onneton menee loukkaamaan toisen tekijänoikeutta internetissä, tästä tempusta pitäisi Gowersin mukaan määrätä maksimirangaistuksena kymmenen vuotta vankilaa. Suomen rikoslaissa vastaavassa kategoriassa ovat toistaiseksi mm. törkeä maanpetos, törkeä tuhotyö ja surma.

Oikeudenkäyntien hinnoista esitetään tarkkoja selvityksiä. Erityisesti patenttioikeudenkäyntien arvioitu hinta Iso-Britanniassa kuulostaa kohtuuttomalta: miljoona puntaa. Saksassa, Ranskassa ja Alankomaissa selvitään selvästi alle sadalla tuhannella – joka sekään ei ole suinkaan vähän. Kuten odottaa sopii, raportissa kannatetaan kaikkialla Euroopassa täytäntöönpanokelpoisia tuomioita ja vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen kehittämistä.

Mikä suositusten merkitys on käytännössä?
Gowers Review ei ole suinkaan ainoa uusi oikeuspoliittinen katsaus immateriaalioikeuksiin. Esimerkiksi EU:n tekijänoikeusjärjestelmän kehittämistarpeita on tarkasteltu yksityiskohtaisesti professori Bernt Hugenholtzin tutkimuslaitoksen IViRin komissiolle tekemässä selvityksessä ”The Recasting of Copyright & Related Rights for the Knowledge Economy”, joka julkaistiin marraskuussa 2006. Suurin osa suosituksista on yhdensuuntaisia Gowers Review:ssä esitettyjen kanssa.

Raporttien arvo ei vähene, vaikka suositusten toteutuminen jäisi hamaan tulevaisuuteen tai ne jäisivät kokonaan toteutumatta. Erityisesti Gowersin raporttiin tutustumista voi suositella jokaiselle immateriaalioikeuksista kiinnostuneelle lähtötasosta riippumatta. Ennen lakien järkeistämistä tämän tapaiset selvitykset ovat mainio inspiraation lähde, jos ei muuta niin tutkimusaiheiden etsijöille ja kahvipöytäkeskustelijoille.

Mikko Välimäki
Tutkija
Svenska handelshögskolan

Bernt Hugenholtz & al.: The Recasting of Copyright & Related Rights for the Knowledge Economy, final report. Institute for Information Law, University of Amsterdam, November 2006.
http://www.ivir.nl/publications/other/IViR_Recast_Final_Report_2006.pdf

Share: