Mätäkuun juttu – EYT:n tekijänoikeustulkinta
(IPRinfo 4/2009)
EY:n tuomioistuin näyttää olettavan, että tietoyhteiskuntadirektiivillä on harmonisoitu myös suojattaville teoksille asetettava omaperäisyysvaatimus.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin EYT antoi heinäkuussa 2009 ihmetystä ja vilkasta nettikeskustelua herättäneen ennakkoratkaisun (C-5/08) tekijänoikeuden suojaaman aineiston käyttämisestä. Kysymys oli siitä, miten mediaseurantaa tekevä yritys saa käyttää seurattavien lehtien tekijänoikeuden suojaamaa materiaalia.
Ratkaisun oikeuskysymys oli, miten laajan osan kopiointi teoksesta täyttää kappaleen valmistamisen tunnusmerkit. EYT otti kantaa myös tilapäistä kappaleen valmistamista koskevan tekijänoikeuden rajoitussäännöksen soveltamiseen. Erikoista oli EYT:n tulkinta teostason harmonisoinnista.
Yhdentoista sanan tekstiote lehtitekstistä
Tanskalaisia sanomalehtiä seuraava mediaseurantayritys Infopaq International A/S (Infopaq) seurasi automatisoidusti lehtiä ja toimitti asiakkailleen yhteenvetoja ja otteita artikkeleista heidän toimeksiantoprofiilinsa mukaisesti.
Artikkelit skannattiin, ja kukin asiasana ja viisi sen viereistä sanaa kummaltakin puolelta. tulostettiin. Näin syntyi 11 sanan tekstiote sekä viitetieto lähteestä. Lopuksi skannattu tekstitiedosto tuhottiin.
Infopaq oli vaatinut tanskalaista tuomioistuinta toteamaan, että tällainen lehtiartikkeleiden käsittely ei vaatinut oikeudenhaltijoiden suostumusta. Oikeus oli hylännyt vaatimuksen.
Usea ote artikkelista saattaa merkitä luvatonta kopiointia
Osapuolet olivat olleet eri mieltä siitä, merkitsikö 11 sanan tekstiotteen tallentaminen ja tulostaminen kappaleen valmistamista.
Asia eteni Tanskan korkeimpaan oikeuteen. Se esitti EYT:lle ennakkoratkaisupyynnön kysyen, merkitsikö (yhden tai useamman) 11 sanaa sisältävän tekstiotteen tallentaminen ja tulostaminen tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan suojaamaa osittaisen tai kokonaisen kappaleen valmistamista. Lisäksi oikeus tiedusteli olivatko näin valmistetut kappaleet direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”väliaikaisia” ja siten valmistettavissa ilman oikeudenhaltijan suostumustakin.
EYT:n mukaan direktiivin sanamuoto ja päämäärät huomioon ottaen suojan ala (2 art)oli tulkittava laajaksi. Jos artikkeli sisälsi useampia Infopaqin asiakkaan seurantapyynnön asiasanoja, yhdestä artikkelista saatettiin ottaa useita 11 sanan otteita.
Otteiden kumuloituminen johti kasvavalla todennäköisyydellä sellaisten tekstinpätkien muodostumiseen, jotka ilmensivät teoksen omaperäisyyttä ja tekijän henkistä luomistyötä, ja johtivat siten myös kappaleen osittaiseen valmistamiseen. Kansallisen tuomioistuimen tehtävä oli tutkia, milloin kappaleen valmistamisen tunnusmerkit täyttyivät.
Tilapäisestä kappaleiden valmistamisesta EYT totesi, että Infopaqin harjoittama 11 sanan otteen tallentaminen tulostamista varten ei välttämättä ollut erottamaton ja välttämätön osa teknistä prosessia, eikä muutenkaan täyttänyt väliaikaisuuden (5 art) edellytyksiä.
EYT: direktiivi harmonisoi myös teoskynnyksen
Tuomion lopputulos herättää vähemmän huomiota kuin sen argumentaatio. EYT näyttää olettavan, että EU on tekijänoikeutta koskevalla niin sanotulla tietoyhteiskuntadirektiivillä 2001/29 harmonisoinut myös suojattaville teoksille asetettavan omaperäisyysvaatimuksen. Tähän viittaavat erityisesti ratkaisun kohdat 27 sekä 30-36.
Kohdassa 27 huomautetaan, että yhteisön oikeuden yhtenäisen soveltamisen periaate ja yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että sellaista EY-säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen säännöksen sisällön ja soveltamisalan määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko yhteisössä itsenäisesti ja yhtenäisesti.
Tätä johtopäätöstä EYT soveltaa käsitteisiin ”kappaleen valmistaminen” ja ”osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen”. EYT menee kuitenkin vielä pidemmälle: se ilmeisesti soveltaa samaa kaavaa niin sanotun teoskynnyksen arviointiin.
Tuomioistuin nimittäin toteaa (kohta 33), että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen teoksistaan. Siitä seuraa, että tämän tekijälle kuuluvan oikeuden kohteena on ”teos”.
EYT viittaa (kohta 34) Bernin yleissopimukseen, jonka mukaan aineistojen suojaaminen kirjallisina tai taiteellisina teoksina edellyttää, että ne ovat henkisen luomistyön tuotteita. EYT viittaa myös siihen (kohta 35), että tietokoneohjelmien, tietokantojen ja valokuvien kaltaisia teoksia suojataan tekijänoikeudella ainoastaan, jos ne ovat omaperäisiä siinä merkityksessä, että ne ovat tekijänsä henkisiä luomuksia.
EYT:n mukaan (kohta36) tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29 perustelukappaleista 4, 9-11 ja 20 ilmenee, että tämä ”direktiivi, jolla yhdenmukaistetaan tekijänoikeuden oikeudelliset puitteet, perustuu tälle samalle periaatteelle [kuin direktiivit 91/250, 96/9 ja 2006/116]”.
Tuomioistuimen kannanotto on tältä osin hieman yllättävä.
Suojan edellytyksen tasoa ei ole yhtenäistetty
Euroopan yhteisössä on tähän mennessä harmonisoitu lainsäädännöllä suojan taso eli omaperäisyysvaatimus tietokoneohjelmien (91/250/ETY), tietokantojen (96/9/ETY) ja tavallaan myös valokuvien osalta (2006/116/EY), kuten tuomioistuin toteaakin. Voidaanko tästä päätyä siihen, että harmonisointi on toteutettu myös yleisesti kaikkien tietoyhteiskuntadirektiivin soveltamisalan piirissä olevien teosten osalta?
Bernin sopimukseen ei myöskään voitane vedota. Se luo ainoastaan vähimmäistason, joka on yleensä tulkittu siten, että se antaa tiettyä kansallista liikkumavaraa. Teostasovaatimusta tulkitaankin eri tavoin sopimuksen jäsenvaltioissa, kuten EYT:n Magill-ratkaisusta (C-241-242/91) hyvin ilmeni.
Direktiivin perustelukappaleet eli 4, 9-11 ja 20, joihin EYT vetoaa, ovat hyvin yleisiä. Kohta 4 liittyy yleisesti harmonisointiin; kohdassa 9 puhutaan suojan korkeasta tasosta, mutta ei sen edellytyksistä; kohdissa 10 ja 11 puhutaan toisaalta lähioikeuksista, toisaalta täsmällisestä ja tehokkaasta suojan järjestelmästä. Ainoastaan kohta 20 tukee edes jollakin tavalla tuomioistuimen johtopäätöstä, koska siinä viitataan aikaisempien tekijänoikeusdirektiivien periaatteisiin ja sääntöihin.
Kaiken kaikkiaan olisi kuitenkin vähintäänkin huomiota herättävää, jos tekijänoikeuden teoksen omaperäisyysvaatimus olisi harmonisoitu tällaisella perustelulauseella.
Tekijänoikeuden kannalta radikaali tuomio
Infopaq-ratkaisu näyttää oudolta siinäkin valossa, että tällaiset pohdinnat eivät nähdäkseni olleet välttämättömiä tuomion lopputuloksen saavuttamiseksi: olisi hyvin riittänyt, että EYT olisi todennut, että käsitteet ”kappaleen valmistus” ja ”osittain tapahtuva kappaleen valmistus” ovat yhtenäisiä EU:n oikeuden käsitteitä.
EYT:n tuomio saattaa olla perusteltavissa EU-oikeuden näkökulmasta. Tekijänoikeudelliselta kannalta se on kuitenkin niin radikaali, että kannattaa tarkoin seurata tuomioistuimen tulevaa oikeuskäytäntöä. Ehkä unionin jäsenvaltiotkin heräävät: tässä jutussa ainoastaan Itävalta käytti hyväkseen jäsenvaltion oikeutta antaa asiaa koskevia huomautuksia tuomioistuimelle.
Niklas Bruun
Johtaja, professori
IPR University Center
Tekijänoikeutta koskevia Euroopan yhteisön direktiivejä
Neuvoston direktiivi 91/250/ETY, annettu 14 päivänä toukokuuta 1991, tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/9/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 1996, tietokantojen oikeudellisesta suojasta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/116/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta
