Markkinaoikeuden kipparilla ei kiirettä eläkkeelle

Kimmo Mikkola nauttii nykytaiteesta, kilpapurjehduksesta ja markkinaoikeuden uudistuksen läpiviemisestä.

Työpöydän hiirimatossa purjehtii suuri vene. Kilpavene Najan kippari Kimmo Mikkola ohjaa nyt markkinaoikeutta läpi suurten muutosten. Ylituomarilla on riittänyt tuulta purjeissa, joskin välillä on pitänyt luovia vastatuuleen.

Mikkola tutustui veneilyyn opiskeluaikana Helsingissä. Kouluvuosina ei olisi ollut aikaakaan moisiin harrastuksiin, koska maailma piti uudistaa. 1960-luvun vallankumoukselliset aatteet vyöryivät myös Hämeenlinnan perinteikkääseen normaalilyseoon temmaten upseeriperheen pojan mukaansa.

– Teiniliitossa kapinoimme koko koulujärjestelmää vastaan, koska se ”kahlitsi luovuutta”, muistelee Mikkola.

– Monet suorittivat koulua yksityisesti, minä muiden muassa. Viimeisenä lukiovuonna kävin kuitenkin iltaoppikoulua varmistaakseni kaikki päästötodistukseen tarvittavat kurssit.

Teinirakkaudesta kasvoi toveruus

Kimmo Mikkola kirjoitti lopulta laudaturin paperit.

– Siihen meni aikansa, luokallekin oli jätetty – me pojathan kehitymme tyttöjä hitaammin.

Suhde kouluun on muuttunut, sillä Mikkolan vaimo Anne-Maria opettaa äidinkieltä Helsingin normaalilyseossa ja kirjoittaa oppikirjoja. Teinirakkaus on 42 vuoden mittaan kasvanut kahden voimakkaan aikuisen kumppanuudeksi.

Yksi pariskunnan yhteisistä kiinnostuksen kohteista on kuvataide.

– Käymme näyttelyissä, joskus jotain ostetaankin, ylituomari luonnehtii, mutta epäröi käyttää itsestään nimitystä taiteen harrastaja.

Musiikkiakin pari kuuntelee.

– On meillä liput heinäkuussa Patti Smithin konserttiin.

Uusi johtaja – uudet työtavat

Hakiessaan markkinaoikeuden ylituomarin virkaa kuusi vuotta sitten Kimmo Mikkola tiesi tehtävän haastavaksi. Kun tuomioistuin oli perustettu vuonna 2002, käsiteltävien asioiden määrä oli aliarvioitu.

Yhtenä viran houkuttimista olivat immateriaalioikeusasiat, joihin Mikkola oli alkanut perehtyä jo oikeustieteen ylioppilaana, kun taiteilijuuteen suuntautuvat kaverit tarvitsivat tekijänoikeusneuvontaa. Myöhemmin IPR-kysymyksiä tuli hänen tutkittavakseen korkeimmassa oikeudessa.

IPR University Centerin pääsihteeri Marja-Leena Mansala tutustui Mikkolaan 1980-luvun loppupuolella molempien toimiessa KKO:n esittelijöinä.

– Kimmo oli korrekti ja sosiaalinen, ja ensivaikutelma on vuosien mittaan vain vahvistunut. Immateriaalioikeusasiat ovat taas viime vuosina tuoneet meitä usein yhteen, Mansala kertoo.

Mikkolan mukaan IPR-asioiden roolin vahvistuminen markkinaoikeudessa oli jollain tapaa odotettavissa ja ainakin toiveissa jo hänen hakiessaan virkaa. Helsingin käräjäoikeudessa hänen johtamallaan osastolla käsiteltiin erityisesti teollisoikeuksia.

Yllättäen ylituomarin tehtäväksi osoittautui aluksi rahan kerääminen. Jutturuuhkan purkamiseksi saatiinkin eduskunnalta ja oikeusministeriöltä lisärahoitusta, ja työmenetelmiä uudistettiin. Työskentelylle asetettiin tavoitteet, mittarit ja kannustimet.

Näin henkilökuntakin saatiin innostettua ja sitoutettua tavoitteiden toteuttamiseen. Ruuhkat on nyt purettu.

Tilaisuus veti huippuhakijoita

Markkinaoikeuden toimivalta kasvaa syyskuun alussa, kun tekijän- ja teollisoikeudelliset riita- ja hakemusasiat sekä valitukset Patentti- ja rekisterihallituksen rekisteröintipäätöksistä siirtyvät markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

Ylituomari hymähtää, että uudistukseen liittyvät odotukset ovat ristiriitaisia: laadun tulee olla korkeampi ja suullisia käsittelyjä pitää järjestää aiempaa enemmän, mutta käsittelyaikojen pitää lyhetä.

– Onhan tämä silti ainutkertainen tilaisuus ja mahdollisuus.

Eläkkeelle hänellä ei siksi ole kiirettä, jos vain terveys kestää. Ikävuosia tulee syksyllä täyteen 62.

Uudistuksessa kaikki kymmenen uutta virkaa julistettiin haettaviksi. Kimmo Mikkola on innoissaan hakijoiden laadusta ja määrästä: 30 huippuosaajaa haluaa markkinaoikeuteen. Hakijoita oli tuomioistuimista, yliopistomaailmasta sekä asianajo- ja patenttitoimistoista. Tuomarinvalintalautakunta päättää valinnoista toukokuussa.

Mikkola korostaa useaan kertaan vahvojen kokoonpanojen merkitystä. Kun tuomioistuimessa on syvällisiä asiantuntijoita erilaisin taustoin, päästään parempaan tulokseen.

Nuorisoradikaalista johtajaksi

Markkinaoikeustuomari Maarit Lindroos-Kokkonen kehuu esimiestään miellyttäväksi ja samalla tuloksia aikaansaavaksi.

Johtamistaito ei kuulu oikeustieteellisen tiedekunnan tutkintovaatimuksiin. Tuomioistuimissakin on pitkään uskottu, että ”elämä kouluttaa”. Muutama vuosi sitten oikeusministeriö havahtui hallinnonalan täydennyskoulutuksen tarpeisiin. Uusilta päällikkötuomareilta edellytetään tiettyjä ominaisuuksia, viranhakijat testataan ja johtamiskoulutusta järjestetään.

Johtaminen vie yli puolet Kimmo Mikkolan työajasta. Tukenaan hänellä on pitkän linjan osaajia johtoryhmässä. Markkinaoikeudesta on tulossa noin 50 hengen yksikkö, mutta hallintoa helpottaa, kun tänä vuonna siellä aloittaa kansliapäällikkö, jolla on laaja vastuu.

– Tässä työyhteisössä ei kuitenkaan arvostusta ansaita toimistopöydän takana. Istun yhä juttuja.

Tuomaria ei löydä Facebookista

Kimmo Mikkola on tyytyväinen, kun hajallaan olevat tekijänoikeusasiat keskitetään yhteen paikkaan. Teknologian kehityksen myötä niistä on tullut yhä vaikeampia.

– Erityistuomioistuin on oikea ratkaisu, koska sinne tulee jatkuvasti paljon saman alan juttuja, mikä nostaa myös osaamisen tasoa, hän sanoo.

Tähän asti pienen tuomioistuimen tuomari on hänen mukaansa joutunut käsittelemään mutkikkaampaa tekijänoikeusprobleemaa ehkä kerran elämässään. Varsinkin ohjelmistopuolella ollaan välillä jo lähellä patenttioikeutta.

Mikkolalla ei kuitenkaan ole innostusta tutustua digitaaliseen maailmaan henkilökohtaisesti. Häntä ei löydy Facebookista eikä edes LinkedInistä.

– Tuomarilla ei voi eikä tarvitse olla kaikkien asioiden syvällistä asiantuntemusta, hän puolustautuu.

Hyvä yleissivistys riittää, eikä siihen hänen mielestään ainakaan vielä kuulu profiili sosiaalisen median yhteisöissä ammatillisesta eikä yksityisestä syystä.

Mieleistä nykytaidetta seinille

Markkinaoikeus muutti viime vuonna Tuomioistuimet-taloon, hovioikeuden entiseen rakennukseen. Tiloja ei tunnista samoiksi. Talo on nyt täynnä valoa, ja valkoisia seiniä koristaa suomalainen nykytaide. Kalusteet ovat moderneja, vaaleita ja kevyitä.

Ylituomari on mielissään, kun on päässyt keskustelemaan arkkitehtien kanssa ja vaikuttamaan ulkonäköratkaisuihin. Maalaukset hän valitsi yhteistyössä Valtion taideteostoimikunnan kanssa.

– Nyt on hyvät tilat ja innostunut henkilökunta. Tosin Itä-Pasila ei sijaintina ja ympäristönä vedä vertoja keskustalle.

Abstraktien teosten vastapainona Mikkolan työhuoneen yhden seinän täyttää vuonna 1905 käsityönä valmistettu jugend-kaappi. Pähkinänruskeat silmät tuikahtavat, kun hän selittää ”uhrautuneensa” ottamaan kaapin, koska se osoittautui muutossa liian korkeaksi omistajansa, työtuomioistuimen presidentin huoneeseen.

Puuveneen hiljainen liuku

Kimmo Mikkola on kohtelias ja miellyttävä, todistaa jokainen, jolta asiaa kysyy. Kilpapurjehtijan ja johtajan täytyy olla muutakin. ”Dynaaminen”, sanoo Maarit Lindroos-Kokkonen. ”Määrätietoinen”, kuvaa Marja-Leena Mansala.

Ylituomarin kipparoima Naja on Suomen vanhin 8mR-luokan purjevene, ja sillä kilpaillaan edelleen. Kasiluokan kilpaveneessä tarvitaan kuuden tai seitsemän hengen miehistö.

– Alkuvuosista miehistömme on jonkin verran vaihtunut, hän toteaa. Suomessa on 12 suurta 8mR-venettä, mutta regattoihin osallistuu veneitä myös Ruotsista ja Venäjältä.

Najan kilpailumenestys hymyilyttää Mikkolaa: välillä on viime kesinäkin oltu palkinnoilla mutta usein myös tuloslistan häntäpäässä. Tärkeintä ei tosiaan ole ollut voitto vaan osallistuminen.

Maailmanmestaruuskisoissa Helsingissä vuonna 2002 Naja oli sijalla 35 jättäen taakseen neljä venekuntaa. Heinä-elokuun taitteessa MM-kisat ovat täällä taas, mutta Mikkola on nyt päättänyt jättäytyä kilpapurjehduksessa katsomon puolelle.

Kilpailuissa miehet testaavat kuntoaan, osaamistaan ja yhteispeliään. Hienointa purjehtimisessa on Mikkolalle kuitenkin hiljaisuus ja luonto. Perheveneen hän on myynyt, mutta merellinen elämä jatkuu uudessa kesäpaikassa Emäsalossa.

Toisinaan Mikkolat lähtevät vuokraveneellä Suomen ainutlaatuiseen saaristoon. Taivaalla saattaa nähdä merikotkan, ja kanadanhanhiemo päästää moottorittoman veneen lipumaan poikueensa vierestä. Ja kohtahan on taas kesä.

Kimmo Mikkola

  • Syntynyt 10.9.1951

  • Oikeustieteen kandidaatti 1980

  • Varatuomari 1982

  • Puoliso Anne-Maria Mikkola 1971–

  • Helsingin käräjäoikeus: käräjätuomari 1999–2007

  • osastonjohtaja, 2006–2007

  • Ylituomari, markkinaoikeus 2007–

  • Päivi Helander