Mallioikeuden tulevat suuntaviivat Suomessa ja EU:ssa

(IPRinfo 2-2000)

Suomessa vuodesta 1971 saakka voimassa ollut mallioikeuslaki (221/1971) on tähän päivään mennessä kokenut vain vähäisiä muutoksia. Lokakuussa 1998 Brysselissä hyväksyttiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (98/71/EY, jäljempänä ”direktiivi” tai ”mallioikeusdirektiivi”) mallien oikeudellisesta suojasta. Mallioikeusdirektiivi tulee saattaa voimaan EU-maiden lainsäädännössä 28.10.2001 mennessä.

Direktiivin keskeisenä tavoitteena on yhdenmukaistaa EU:n jäsenvaltioiden mallioikeudellista lainsäädäntöä ja edistää siten teollista muotoilua liiketoiminnassaan hyödyntävien alojen toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla. Direktiivin kansallinen voimaansaattaminen tullee tuomaan myös Suomen mallioikeuslakiin eräitä osin merkittäviäkin aineellisoikeudellisia uudistuksia. Nämä direktiivin mukanaan tuomat uudet mallioikeudelliset säännökset tullevat vaikuttamaan Suomessa myös käytännön tasolla teollisen muotoilun suojaamiseen. Voitaneen kuitenkin olettaa, että mallioikeus tulee myös direktiivin voimaantulon jälkeisenä aikana olemaan keskeinen oikeudellinen suojamuoto esineiden ulkomuodolle, teolliselle muotoilulle ja designille.

Mallioikeusdirektiivin valmisteluhistoriasta

Kuten muidenkin Euroopan yhteisön immateriaalioikeudellisten säädöshankkeiden myös mallioikeusdirektiivin hyväksymistä edelsi pitkä valmisteluprosessi. Komissio antoi vuonna 1991 alustavan ehdotuksen eli ns. vihreän kirjan2 yhtenäisestä mallioikeusjärjestelmästä Euroopan yhteisössä. Tätä seurasivat joulukuussa 1993 komission ehdotus mallien oikeudellista suojaa koskevaksi direktiiviksi ja ehdotus asetukseksi yhteisön mallista. Direktiivillä ehdotettiin yhdenmukaistettavaksi jäsenvaltioiden mallioikeuslakeja ja asetuksella olisi toteutettu yhteisön malli, jolla olisi koko EU-alueella yhtenäinen ja jakamaton oikeudellinen luonne (”unitary character”). Komission ehdottaman yhteisön mallin vastine on sisämarkkinoilla voimassa oleva yhteisön tavaramerkki.3 Yhteisön mallioikeutta haettaisiin yhteisön tavaramerkin tapaan Espanjan Alicantessa sijaitsevasta Sisämarkkinoiden harmonisointivirastosta ja yhdellä hakemuksella voisi saada samanaikaisesti mallioikeudellista suojaa kaikissa EU-maissa.

Komission tavoitteena oli alun perin saattaa direktiivi ja asetus samanaikaisesti voimaan. Yhteisön mallia koskevan asetusehdotuksen käsittely lykkääntyi kuitenkin useammaksi vuodeksi, kun Euroopan parlamentti ei antanut alkuperäisestä asetusehdotuksesta lausuntoa. Tähän parlamentin menettelyyn lienee vaikuttanut se, että parlamentti halusi vaikuttaa tulevan yhteisön mallioikeudellisen lainsäädännön sisältöön ja lykkäsi lausunnon antamista asetusehdotuksesta siihen asti, kunnes direktiivistä oli päästy yhteisymmärrykseen. Mallioikeusdirektiivi kuului parlamentin ja neuvoston väliseen yhteispäätösmenettelyyn, kun taas asetusehdotuksen osalta parlamentilla on ainoastaan lausunto-oikeus. Direktiivin käsittely parlamentin ja neuvoston välisessä yhteispäätösmenettelyssä ei edennyt kovinkaan helposti ja valmistelussa päädyttiin parlamentin ja neuvoston väliseen sovittelukomiteaan. Sovittelukomiteassa päästiin viimein kevät-kesällä 1998 direktiivin sisällöstä yhteisymmärrykseen ja direktiivi hyväksyttiin muodollisesti lokakuussa 1998. Asetusehdotuksen käsittely on yhä vireillä neuvoston työryhmässä.4

Kauppa- ja teollisuusministeriö on keväällä 2000 asettanut työryhmän valmistelemaan mallioikeuslain uudistamista. Työryhmän tulee saada työnsä valmiiksi direktiivin edellyttämien muutostarpeiden osalta 31.12.2000 mennessä ja muiden mahdollisten muutostarpeiden osalta 30.6.2001 mennessä. Direktiivin edellyttämien mallioikeuslain muutosten tulee olla Suomessa voimassa lokakuussa 2001. Vaikka direktiivi vastaa melko pitkälle voimassa olevaa mallioikeuslakiamme, tietyiltä osin mallioikeuslainsäädäntö tullee Suomessa muuttumaan. Seuraavassa käsitellään näitä muutostarpeita

Suojan kohde, laajuus ja suoja-aika

Mallioikeuden keskeinen elementti eli suojan kohde pysyisi mallioikeuslakiin nähden pääasiallisesti ennallaan. Suojan kohteena olisi direktiivin mukaan tuotteen ulkomuodon suoja. Direktiivin mukaan mallilla tarkoitetaan tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka johtuu tuotteen ja/tai sen koristelun piirteistä, erityisesti linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta ja/tai materiaalista. Direktiivissä on myös määritelty mitä tuotteella tarkoitetaan. Mallioikeuslaissa suoja myönnetään tavaran ulkomuodon esikuvalle tai ornamentille. Tällä jaottelulla tavaran/tuotteen ulkomuodon suoja ei käytännön tasolla liene suurempaa merkitystä.

Mallioikeussuojan laajuus arvioidaan direktiivin mukaan mallin antaman yleisvaikutelman perusteella. Arvioinnissa on käytettävä patenttioikeudellisen ammattimies-käsitteen kaltaista asiantuntevan käyttäjän käsitettä. Direktiivin mukaan mallioikeussuojan piiriin kuuluvat kaikki mallit, joista asiantunteva käyttäjä ei saa erilaista yleisvaikutelmaa. Suojan laajuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös mallin luojan vapaus mallin kehittelyssä.

Direktiivi tulee pidentämään mallioikeuden suoja-aikaa. Kun mallioikeuslain mukainen mallisuojan enimmäiskesto on nykyisellään viisitoista vuotta, on se mallioikeusdirektiivissä määrätty kahdeksikymmeneksiviideksi vuodeksi.

Suojan saamisen edellytykset

Lähtökohtana olisi edelleen, että mallioikeussuojan saaminen edellyttäisi mallioikeuden rekisteröintiä. Rekisteröinti edellyttäisi, että malli on uusi ja luonteeltaan yksilöllinen. Direktiivissä niin kuin myös mallioikeuslaissa lähdetään siitä, että malli on uusi, jos se ei ole tullut tunnetuksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää. Mallilla katsottaisiin direktiivin mukaan olevan yksilöllinen luonne, jos asiatuntevan käyttäjän siitä saama kokonaisvaikutelma eroaa kokonaisvaikutelmasta, jonka hän on saanut malleista, jotka ovat tulleet tunnetuiksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää.

Mallilta direktiivin mukaan edellytettävä yksilöllinen luonne tarkoittaisi sitä, että asiantuntevan käyttäjän saaman kokonaisvaikutelman tulee erota aikaisemmin tunnetuksi tulleiden mallien kokonaisvaikutelmasta. Mallioikeusdirektiivin alkuperäisessä komission ehdotuksessa tämä oli kirjoitettu siten, että mallin olisi tullut merkittävästi erota tunnetuksi tulleista malleista (”differs significantly…”). Tämä olisi varsin hyvin vastannut mallioikeuslaissa nykyisin olevaa vaatimusta mallin olennaisesta erosta tunnetuksi tulleisiin malleihin nähden. Euroopan parlamentti ja jäsenvaltioiden enemmistö asettuivat kuitenkin tukemaan yksilöllisen luonteen vaatimuksen lieventämistä, jotta sellaiset toimialat kuten tekstiiliteollisuus voisivat saada tuotteilleen laajalti mallisuojaa. Yksilöllisen luonteen vaatimuksen osalta jäsenvaltioiden näkemykset mallioikeudellisen suojan olemuksesta erosivat toisistaan hyvin ratkaisevasti. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa oli totuttu vaatimaan malleilta olennaista eroa, mutta useissa Keski-Euroopan maissa taas ei. Käytännön tasolla direktiiviin viimein hyväksytty sanamuoto yksilöllisen luonteen vaatimuksesta ei välttämättä tuo paljoa muutoksia nykyiseen käytäntöön. Muistona ja jonkinlaisena myönnytyksenä tästä EU:n neuvostossa käydystä kädenväännöstä on direktiivin johdanto-osan perustelukappaleeseen 13 jätetty yksi lause selvästä erosta.5

Mallin julkistaminen

Suomen mallioikeuslaissa on suojan saamisen edellytyksenä mallin absoluuttinen uutuus. Direktiivissä absoluuttisen uutuuden vaatimusta on mallin julkistamiseen liittyvissä tilanteissa lievennetty siten, että mallin ei katsota tulleen julkiseksi, jos julkistamista koskevat toimet eivät kohtuudella olisi voineet tulla EU:ssa alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä ennen mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivää. Viime kädessä julkiseksi tulemista tai mallin mahdollista uutuuden estettä koskeva arviointi jäisi rekisteriviranomaisen tai tuomioistuimen harkintaan. Käytännön tasolla tämä absoluuttisen uutuuden vaatimuksen vähäinen lievennys ei aiheuttane suuria muutoksia ja tietyissä tapauksissa se johtaa mallioikeuden haltijan kannalta kohtuulliseen lopputulokseen, jos täysin yllättäen kolmas osapuoli väittäisi, että juuri samanlainen malli on jossain päin maailmaa ollut käytössä ja tullut julkiseksi ennen ensin mainitun mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivää.

Absoluuttisen uutuuden vaatimukseen tehtyä lievennystä merkittävämpi uutuus direktiivissä on 12 kuukauden ns. grace period eli armonaika. Direktiivin mukaan mallin julkistamisena ei pidetä sitä, että malli on tullut tunnetuksi 12 kuukautta ennen mallin hakemispäivää. Tämä mahdollistaa sen, että tietyn mallin kaupallista menekkiä voidaan testata 12 kuukauden ajan sen julkistamisesta menettämättä kuitenkaan mahdollisuutta suojata mallia.

Mallioikeussuojan rajoitukset: moniosaiset tuotteet

Uutena elementtinä mallioikeuteen on tulossa moniosaisen tuotteen käsite. Moniosainen tuote koostuu direktiivin mukaan useista osista, jotka voidaan korvata tuotteen purkamisen ja uudelleen kokoamisen mahdollistavalla tavalla. Esimerkkeinä moniosaisista tuotteista voidaan mainita auto, talo tai vaikka eri moduuleista yhdisteltävissä oleva huonekalu.

Direktiivin mukaan moniosaisen tuotteen osana olevan tuotteen mallia pidetään uutena ja luonteeltaan yksilöllisenä vain, jos kyseinen osa sen jälkeen, kun se on sisällytetty moniosaiseen tuotteeseen, pysyy näkyvissä tuotteen tavanomaisen käytön aikana. Käytännössä tämä soveltuu esimerkiksi auton konepellin alapuolelle jääviin moottorin osiin ja varaosiin, jotka eivät uuden direktiivin mukaisesti tulisi todennäköisesti saamaan suojaa. Lisäksi direktiivissä edellytetään, että tällaisen osan näkyvien piirteiden tulee itsessään täyttää uutuuden ja yksilöllisen luonteen vaatimukset.

Varaosien mallisuoja

Direktiivin valmistelun kannalta vaikeimmat neuvottelut paitsi jäsenvaltioiden niin myös Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä käytiin direktiivin ns. varaosalausekkeesta. Komissio ehdotti alun perin, että ns. moniosaisten tuotteiden alkuperäisen ulkoasun palauttamiseen tarkoitetuille varaosille myönnettäisiin vain kolmeksi vuodeksi mallisuojaa. Ehdotukseen oli vaikuttanut Isossa-Britanniassa ennen direktiiviehdotuksen tekemistä toteutettu lainuudistus, jossa mallioikeussuoja poistettiin autojen varaosilta. Isossa-Britanniassa haluttiin lainmuutoksella pyrkiä vaikuttamaan autoteollisuuden ja auton varaosia valmistavan teollisuuden väliseen kilpailutilanteeseen. Varaosien laajamittaisen suojaamisen mallioikeuksin arvioitiin alkaneen vääristää kilpailutilannetta.

Direktiiviehdotusta käsiteltäessä Euroopan parlamentissa ja neuvostossa varaosalausekkeesta esitettiin useanlaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Lopputulemana kuitenkin oli, että varaosalausekkeeksi hyväksyttiin ns. stand-still-lauseke, jossa todettiin, että varaosien mallioikeudellista suojaa ei saa lisätä, mutta jäsenvaltiot halutessaan saavat poistaa mallioikeussuojan moniosaisten tuotteiden varaosilta. Lisäksi komission tulee kolmen vuoden kuluessa direktiivin voimaan saattamisesta jäsenvaltioissa antaa ehdotus uudesta varaosalausekkeesta.

Direktiivin mukaan komissio tekee kolmen vuoden kuluttua direktiivin täytäntöönpanopäivästä eli lokakuussa 2004 uuden ehdotuksen varaosien suojaamisesta. Siihen saakka jäsenvaltioiden on pidettävä voimassa nykyiset säädöksensä, jotka liittyvät osan suojatun mallin käyttöön moniosaisen tuotteen korjaamiseen alkuperäisen ulkoasun palauttamiseksi. Jäsenvaltiot voivat tehdä muutoksia näihin säännöksiin vain, jos tarkoituksena on tällaisten osien markkinoiden vapauttaminen. Vaikka tämän säännöksen nähtiin soveltuvan lähinnä autoteollisuuden toimintaan, on säännös kuitenkin yleisluonteinen ja soveltuu määritellyllä tavoin kaikenlaisiin moniosaisiin tuotteisiin.

Teknisen käyttötarkoituksen mukaan määräytyvät mallit

Direktiivin mukaan mallioikeutta ei myönnetä tuotteen ulkoasun niille piirteille, jotka määräytyvät pelkästään tuotteen teknisen käyttötarkoituksen mukaan. Direktiivin toinen rajoitus mallioikeussuojasta koskee ns. liitososien malleja. Mallioikeutta ei myönnetä tuotteen ulkoasun niille piirteille, jotka on välttämättä toisinnettava tarkalleen saman muotoisina ja kokoisina, jotta tuote, johon malli sisältyy tai johon sitä sovelletaan, voitaisiin mekaanisesti liittää toiseen tuotteeseen tai asentaa siihen, sen ympärille tai sitä vasten siten, että kumpikin tuote toimii tarkoitetulla tavalla. Esimerkiksi pölynimurin varren suukappale voi olla vain tietyn muotoinen, jotta vastaosa voidaan siihen kiinnittää. Tämä suukappale ei direktiivin mukaan voisi ns. liitososana saada mallioikeussuojaa.

Poikkeuksena näistä rajoituksista on direktiivissä kuitenkin ns. ”Lego”-säännös, jonka mukaan mallioikeus voidaan kuitenkin myöntää mallille, joka sallii keskenään vaihdettavissa olevien tuotteiden monenlaisen kokoamisen tai liittämisen moduulijärjestelmäksi. Tämän säännöksen on katsottu soveltuvan esimerkiksi tuoleihin, joiden muoto sallii niiden pinoamisen omaksi moduulijärjestelmäkseen.

Tulevaisuuden näkymiä

Mallioikeutta hyödyntävien yritysten ja muiden teollisen muotoilun alalla toimivien tahojen kannalta merkittävänä tulevana oikeudellisena järjestelmänä voidaan mallioikeusdirektiivin ohella pitää asetusehdotusta yhteisön mallista. Toteutuessaan direktiivin ja asetuksen käsittävä yhteisön mallioikeusjärjestelmä voisi olennaisesti helpottaa mallioikeuden saamista erilaisille tuotteille koko EU:n sisämarkkina-alueella. Yhteisön mallia koskevaan asetusehdotukseen sisältyy myös ehdotus rekisteröimättömästä yhteisön mallista, josta voisi muodostua aktiivisesti mallioikeudellista suojaa hakeville yrityksille tehokas juridinen instrumentti. Yhteisön mallia koskevan asetuksen voimaantuloon kulunee kuitenkin aikaa vielä joitain vuosia.

Suomalaiseen mallioikeuslainsäädäntöön on lähitulevaisuudessa odotettavissa myös muita uudistuksia. Mallioikeusdirektiivin ja yhteisön mallia koskevan asetuksen voimaansaattamisen lisäksi tullee esille kysymys Suomen mahdollisesta liittymisestä kansainväliseen mallien rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen. Haagin sopimusta uudistettiin Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPOn jäsenvaltioiden diplomaattikonferenssissa kesä-heinäkuussa 1999. Uudistetun Haagin sopimuksen mukainen järjestelmä helpottaisi mallioikeussuojan hakemista sopimukseen liittyneissä maissa. Uudistetun Haagin järjestelmän hyödyntäminen voi osoittautua hyvin mielekkääksi vaihtoehdoksi, jos mallisuojaa halutaan laajalle maantieteelliselle alueelle ja varsinkin jos Yhdysvallat ja Japani liittyvät Haagin järjestelmään, niin kuin on indikoitu. Tästä kaikesta voitaneenkin todeta, että mallioikeuden lähivuosien kehitysnäkymät voivat nykyiseen verrattuna merkittävästi lisätä mallioikeudellisen suojaamisen houkuttelevuutta Suomessa ja Euroopassa.

Ben Rapinoja, VT
Asianajotoimisto Borenius&Kemppinen Oy

Viitteet:
1 Kirjoittaja osallistui direktiivin ja yhä vireillä olevan asetusehdotuksen valmisteluun EU:n neuvoston mallioikeustyöryhmässä vuosina 1994 – 1999.
2 Green Paper on the Legal Protection of Industrial Design (June 1991, III/F/5131/91/EN)
3 Kts. Neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 yhteisön tavaramerkistä
4 Komissio antoi kesäkuussa 1999 muutetun ehdotuksen (Bryssel 21.6.1999, KOM (1999) 310 lopull. 93/0463(CNS)) yhteisön mallia koskevasta asetuksesta. Muutetun ehdotuksen käsittely on sittemmin jatkunut syksyllä 1999 ja keväällä 2000 neuvoston työryhmässä.
5 ”(13) arvioitaessa, onko mallilla yksilöllinen luonne, olisi otettava perustaksi se, poikkeaako mallia tarkastelevan asiantuntevan käyttäjän siitä saama yleisvaikutelma selvästi olemassa olevien mallien antamasta, ottaen huomioon sen tuotteen luonteen, johon mallia sovelletaan tai johon se sisältyy, ja erityisesti sen teollisuudenalan, johon se kuuluu, sekä mallin luojalla olevan vapauden sen kehittelyssä;”

Share: