Mallioikeuden käytännön merkitys

(IPRinfo 2/2001)

Osana Kauppa- ja teollisuusministeriön mallioikeustyöryhmän työtä (ks. IPRinfo 1/2001) KTM teetti IPR University Centerillä selvityksen mallioikeuden käytännön merkityksestä. Selvityksen laati OTK Karri Puustinen ja selvitystyötä valvoi pääsihteeri, varatuomari Marja-Leena Mansala.

Selvitys esiteltiin 5.6.2001 KTM:n ja patentti- ja rekisterihallituksen yhteisesti järjestämässä mallioikeusseminaarissa. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa hakemus- ja oikeuskäytäntöä sekä selvittää suomalaisten yritysten näkemyksiä mallisuojan todellisesta merkityksestä. Selvitystä varten saatiin tietoja kaikkiaan 25 eri elinkeinoaloilla toimivalta yritykseltä. Maantieteellisesti pyrittiin kattamaan koko Suomi siten, että tietoja antaneiden yritysten joukossa oli yrityksiä Pohjois-, Keski-, Etelä- sekä Varsinais-Suomesta.

Mallioikeus on tämän päivän suomalaisille yrityksille moniselitteinen ja vaikeasti hahmotettava suojajärjestelmä. Eräille yrityksille mallisuoja on olennainen, jopa elintärkeä osa taloudellista kilpailua, toisille yrityksille mallisuoja näyttäytyy merkityksettömänä ja turhana. Mallisuojan tehottomuus ja oikeuskäytännöstä puuttuva ennustettavuus ovat suoraan heikentäneet yritysten halukkuutta hyödyntää mallisuojaa.

Yrityksissä ei kuitenkaan pidetä muotoilun suojaamista tarpeettomana. Muotoilu on monelle yritykselle olennainen osa taloudellista kilpailua ja erityisesti kuluttajille suunnattua markkinointia. Yritykset tekevät suuriakin taloudellisia panostuksia muotoiluun ja muuhun tuotekehitykseen, ja on selvää, että yritykset haluavat suojata näitä taloudellisia panostuksia.

Muotoilun suoja vajaakäytössä

uotoilun suojaaminen mallioikeuden avulla on PRH:n tilastojen perusteella varsin keskittynyttä ja huomattavan harvoin hyödynnettyä. Vaikka hakemusmäärät kestävätkin kansainvälisen vertailun, voisivat suomalaiset yritykset hyödyntää mallioikeutta huomattavasti laajemminkin. Erityistä mielenkiintoa herättää myös muotoilun tunnustettu asema suomalaisessa yritystoiminnassa. Jos suomalaista muotoilua pyritään kehittämään ja Suomesta tekemään laadukkaan muotoilun huippumaa, on myös muotoilun suojaamiseen kiinnitettävä aiempaa suurempi huomio.

Mallisuojan kautta tapahtuva suojaaminen ei tuotekehittelyn tärkeydestä huolimatta ole saanut vankkaa asemaa suomalaisissa yrityksissä tai yritysten IPR-strategiassa. Vain harvassa yrityksessä mallisuoja oli olennainen osa IPR-strategiaa eikä mallisuojaa käytännössä ollut useinkaan ohjeistettu kirjallisesti.

Pääsääntöisesti mallisuoja-asiat olivat yhden ihmisen vastuulla ja tämä henkilö päätti suojan hakemisesta yksittäistapauksellisesti. Tällöin on vaarana mallisuojan jääminen hyödyntämättä täysimääräisenä ja kokonaisvaltaisena osana yrityksen yleistä suojaamispolitiikkaa.

Mallioikeus jäi yritysten IPR-strategiassa selvästi teknisempien suojamuotojen, patentin ja hyödyllisyysmallin, varjoon. Brandinrakentamisessa tavaramerkkiä ja muotoilua itsessään pidettiin erittäin tärkeänä, mutta mallioikeutta ei pidetty olennaisena osana brandin rakentamisessa. Onkin ilmeistä, että osa yrityksistä ei ole havainnut mallioikeuden merkitystä yrityksen brandin rakentamisessa tai laajemmin, koko yrityskuvan luomisessa ja muokkaamisessa.

Suuri osa yrityksistä piti mallisuojaa liian helposti kierrettävänä ja siten jopa täysin merkityksettömänä. Osa yrityksistä katsoi, että nykyinen mallisuojasäännöstö ei anna riittävää suojaa edes suoranaista kopiointia vastaan yleisilmeen suojaamisesta puhumattakaan. Erityisesti tekstiili- ja koruteollisuudessa toimivat yritykset pitivät suojaa riittämättömänä tai heikosti tuotteisiinsa soveltuvana.

Käsittelyajat ongelmana

Yleisesti ottaen yritykset olivat tyytyväisiä mallioikeuden hakemusmenettelyyn, mutta tietyillä toimialoilla hakemusten käsittelyajat nähtiin ongelmallisina. Lyhyet valmistussarjat sekä tuotteiden nopea kierto ovat nykyisen mallisuojasäännöstön kannalta vaikeasti suojattavissa. Huolimatta keskimääräisesti kohtuullisista käsittelyajoista on selvää, etteivät yritykset katso suojan hakemista kannattavaksi, jos suoja lopullisesti myönnetään jopa vuosi tuotteen markkinoinnin päättymisen jälkeen.

Mallisuoja katsottiin heikosti soveltuvaksi myös toimialoilla, joissa mallistot ovat laajoja, jopa useita kymmeniä eri tuotteita kattavia. Tällöin suojaamisesta aiheutuvat kustannukset muodostuvat liian raskaiksi suojan antamaan hyötyyn verrattuna. Yritykset katsoivat yleisesti, että mallisuoja soveltuu tällä hetkellä vain suurina sarjoina valmistettaville tuotteille, joilla on riittävän pitkät valmistusajat. Mallisuojan tämänhetkisen suoja-ajan katsottiin kuitenkin olevan riittävä, ja vain harva yritys totesi, että suoja-aika saisi olla pitempi kuin tämänhetkinen enimmäissuoja-aika 15 vuotta.

Mallisuojan helppo kierrettävyys selittyy osittain hajanaisella sekä osin jopa ristiriitaisella oikeuskäytännöllä. Tuomioistuimet ovat useassa tapauksessa katsoneet tavaroiden eroavan toisistaan olennaisesti yksityiskohtien vertailun perusteella. Yksityiskohtien erojen korostuminen kokonaisvaikutelman kustannuksella on omiaan heikentämään mallisuojaa.

Toisaalta oikeuskäytännön ennustettavuutta vaikeuttaa se, että eräissä tapauksissa eroavaisuutta on arvioitu nimenomaan kokonaisvaikutelman kannalta ja tuomioistuimessa on saatettu suoraan todeta, että erottelussa on painotettava yleisilmeen antamaa vaikutelmaa ilman yksityiskohtien vertailua. Tällaiset ristiriitaisuudet oikeuskäytännössä ovat luonnollisesti omiaan vaikuttamaan suoraan myös yritysten suojaamishalukkuuteen yritysten seuratessa oikeuskäytäntöä kohtuullisen tarkasti.

Pitäisikö mallioikeusasiat keskittää yhteen tuomioistuimeen?

Oikeuskäytännön hajanaisuutta korostaa lisäksi vaihtoehtoinen ja osin jopa päällekkäinen tuomioistuintie. Mallioikeuden loukkaamis- ja kumoamiskanteet käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa, josta voidaan normaalisti edetä korkeimpaan oikeuteen saakka. Toisaalta tavaran ulkoasun luvaton ja haitallinen hyväksikäyttö saattaa tulla arvioitavaksi sopimattomana menettelynä elinkeinotoiminnassa, jolloin tuomioistuimena on markkinatuomioistuin, joka ei kuitenkaan voi arvioida menettelyä mallisuojan kannalta.

Mallisuojan todellisen merkityksen kasvattamiseksi olisikin ehkä syytä pohtia mallioikeusasioiden keskittämistä yhteen, asioita kokonaisvaltaisesti ja kaikista näkökulmista käsittelevään tuomioistuimeen. Nyt tilanne saattaa muotoutua sellaiseksi, että erillisesti arvioituna menettely ei riko sen enempää SopMenL:a kuin mallisuojaakaan, mutta kokonaisvaltaisessa tarkastelussa menettely on selvästi sopimatonta.

Eräs mallioikeuden suurimpia puutteita on suojan rajoittuminen vain Suomeen. Kattava kansainvälinen suojaaminen tulee kalliiksi ja useassa yrityksessä katsottiin myös ulkomailla tapahtuva suojaaminen erittäin hankalaksi. Yritykset olivatkin kiinnostuneita kansainvälisten muutosten vaikutuksista myös Suomessa. Muutoksista tärkeimmät ovat EU:n valmisteilla oleva yhteisömalliasetus sekä Suomen mahdollinen liittyminen Haagin sopimuksen järjestelmään. EU:n mallioikeusdirektiivin tuomat uudistukset nähtiin myös pääosin myönteisinä ja järjestelmän tehokkuutta parantavina. Olennaisen eron uudelleenmäärittely tekee mallisuojasta nykyiseen verrattuna houkuttelevan suoja-alan kasvaessa samalla, kun armonaikasäännöstö ja julkiseksi tuleminen antavat yrityksille uusia mahdollisuuksia suojata tuotteensa.

Kansallisesta suojasta kansainväliseen

Mallioikeusjärjestelmän muuttuminen kansallisesta yhteisönlaajuiseksi EU:n yhteisömalliasetuksen myötä sai yrityksissä lähes varauksetonta kannatusta. Koko yhteisön laajuisen suojan saaminen yhdellä hakemuksella nähtiin houkuttelevana myös yrityksissä, joiden liiketoiminta keskittyi pääasiallisesti kotimaahan. Useissa yrityksissä katsottiin, että suojaamispolitiikka muuttuu kansallisesta yhteisönlaajuiseksi, mikäli suojan hakeminen ei yhteisömalliasetuksen myötä muodostu kohtuuttoman kalliiksi tai vaikeaksi. Haagin sopimuksen järjestelmään liittymistä kannatettiin hieman varauksellisemmin. Pääasiassa yritysten varauksellinen suhtautuminen johtui tiedon puutteesta. Kattava kansainvälinen suoja katsottiin joka tapauksessa myönteiseksi.

Mallioikeusjärjestelmän kehittyminen lisännee järjestelmän suosiota nykyiseen verrattuna. Direktiivin voimaansaattamisen tuomat uudistukset antavat yrityksille uusia mahdollisuuksia hyödyntää mallisuojaa ja tämä tullee näkymään myös hakemusten määrien kasvamisena hienoisen viiveen jälkeen. Yritysten suojaamishalukkuus on kuitenkin pitkälti kiinni tuomioistuinten mallisuojalle antamasta merkityksestä. Oikeuskäytännössä asetettavan linjanvedon merkitys kasvaa erityisesti, jos uutuustutkimuksesta luovutaan. Tuomioistuimilla onkin tulevaisuudessa ratkaiseva merkitys mallioikeuden asemalle immateriaalioikeuksien joukossa.

Karri Puustinen, OTK
Lakiasiaintoimisto Lexia Oy

Linkit:
Tiedot mallioikeustyöryhmästä:
http://www.hare.vn.fi/mHankePerusSelaus.asp?h_iId=2923