Maantieteellisen merkinnän ja tavaramerkin karikkoinen yhteiselo

(IPRinfo 2/2004)

WTO suojaa maantieteellisiä merkintöjä. Merkintä, kuten Parman kinkku ja Lapin puikula, kytkee tuotteen tunnustetut ominaisuudet sen maantieteelliseen alkuperään. Nimi on tärkeä lisäarvo maataloustuotteille ja elintarvikkeille, mutta sen suojaaminen on oikeudellisesti pulmallinen kysymys ja herättää poliittisia intohimoja. Nimikiistoja on ratkaistu paitsi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa (esimerkiksi feta-juusto) myös WTO:ssa.

Intohimot selittyvät osaltaan rahalla. Esimerkiksi Ranskaan, Italiaan ja Espanjaan rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen vuosittaiseksi liikevaihdoksi on arvioitu 35 miljardia euroa. Oikeudelliset ongelmat liittyvät merkinnän ja tavaramerkin heikohkoon yhteiseloon. Esimerkiksi yksi maailman suurimmista panimoista Anheuser-Busch ja TÅ ekin valtio ovat riidelleet vuosikymmeniä oikeudesta Budweiser-nimeen.

WTO-kiista Budweiser-oluesta

Kiistan ydin on yksinkertainen: TÅ ekin mukaan Budweiser on suojattu maantieteellinen merkintä, joka viittaa ainoastaan Ceske Budejovicessa valmistettuun olueen. TÅ ekki on rekisteröinyt maantieteellistä alkuperää osoittavan nimen Budweiser Bürgerbrau Lissabonin sopimuksen mukaisessa menettelyssä. Toisaalta American Bud on Anheuserin rekisteröimä tavaramerkki. TÅ ekin yksinoikeus on tunnustettu esimerkiksi Itävallassa, Portugalissa ja Sveitsissä.
Anheuserille TÅ ekin liittyminen Euroopan unioniin voi olla raskas kokemus. EY:n yhteisönlaajuinen suoja maantieteelliselle merkinnälle on erityisen vahva, ja se voi estää sen kanssa ristiriidassa olevan tavaramerkin käytön. Anheuserille painajaismainen skenaario olisi tavaramerkkioikeuden menettäminen laajentuneessa Euroopan unionissa.
Olutkiistaa käsitellään tällä hetkellä WTO:n riitojenratkaisussa. USA:n mukaan EY:n nimisuojajärjestelmän perustava asetus No 2081/92 rikkoo TRIPsissä määrättyä kansallista kohtelua (3 artikla) ja suosituimmuuskohtelua (4 artikla) eikä anna riittävää suojaa maantieteellisen merkinnän sisältävälle tavaramerkille. Ennen kiistaan syventymistä katsaus kyseisten merkintöjen monenkeskiseen suojaan lienee paikallaan.

Maantieteellinen merkintä on enemmän kuin paikan nimi

Maantieteellinen merkintä yhdistää tuotteen tunnetut ominaisuudet (laatu, maine tai muut ominaisuudet) sen alkuperään (liittyy paikkaan, jossa se on tuotettu; TRIPs 22.1 artikla). Hyvä esimerkki on Parman kinkku, jonka valmistuksessa käytettävät lihotuskarjut tulevat rajatulta alueelta Italiasta, kinkku valmistetaan perinteisellä menetelmällä Parmaa ympäröivien kukkuloiden erityisilmastossa ja nimen käyttö on varattu ainoastaan alueella sijaitseville tuottajille. Kinkun valmistusta valvoo tuottajien yhteenliittymä, jonka nimiin Prosciutto di Parma on rekisteröity.

Maantieteellinen merkintä on siten olennaisesti enemmän kuin pelkkä paikannimi (jopa merkittäväkin kuten Simo) tai viittaus tavaran yleiseen alkuperään (Made in Finland), joilla ei ole olennaista yhteyttä tuotteen ominaisuuksien ja sen maantieteellisen alkuperän välillä.

TRIPsin antamasta vähimmäissuojasta myös poikkeuksia

Maantieteellisten merkintöjen vähimmäissuojasta on määrätty WTO:n TRIPs-sopimuksessa, joka antaa merkinnälle tavaramerkkisuojaa vastaavan yksinoikeuden. Jäsenten on annettava oikeussuojaa merkinnän harhaanjohtavan käytön ja epäreilun kilpailun estämiselle, sekä merkinnän sisältävän harhaanjohtavan tavaramerkin käytön kieltämiselle.
Harhaanjohtavuudella tarkoitetaan sellaisen mielikuvan luomista, että tuote on peräisin yksinoikeuden suojaamalta alueelta, vaikka se onkin peräisin muualta. TRIPs ei määrää oikeussuojakeinoista. Ne yleensä perustuvat vilpillistä kilpailua tai tavaramerkkiä koskevaan sääntelyyn taikka erityiseen nimisuojajärjestelmään, kuten EY-oikeudessa.

Vähimmäissuojasta on kaksi poikkeusta. TRIPs ei velvoita arkikielen ilmausten (geneeristen nimien) suojaamiseen. Esimerkiksi Dijon-sinappi voisi olla suojattu EY:ssä, mutta tiettyä sinappityyppiä kuvaava yleisnimi USA:ssa. Koska nimi on tuojavaltiossa geneerinen, merkintää Dijon-sinappi voitaisiin käyttää sinapin valmistuspaikasta riippumatta eikä TRIPs velvoittaisi sen suojaamiseen.

Olennaisen poikkeuksen mukaan TRIPs ei velvoita maantieteellisen merkinnän suojaamiseen, ellei sitä ole suojattu sen alkuperämaassa. Sopimus velvoittaa siten ainoastaan suojattujen maantieteellisten merkintöjen suojaamiseen (TRIPs 24.6 ja 24.9 artikla).

WTO:n syrjimättömyysperiaate ja EY:n vastavuoroisuusperiaate ristiriidassa

Mitä tulee WTO-riitaan, USA väittää, että Euroopan yhteisön nimisuoja rikkoo TRIPsissä määrättyä syrjimättömyysperiaatetta: jonkin WTO-jäsenen kansalaisille annettu “paras” oikeussuoja on automaattisesti laajennettava myös kaikkien muiden jäsenten kansalaisille (suosituimmuuskohtelu), ja toisen jäsenen kansalaisille myönnetty kohtelu ei saa olla tuojamaan omille kansalaisille antamaa kohtelua heikompi (kansallinen kohtelu).

Maantieteellinen merkintä joko on tai ei ole suojattu alkuperämaassa. Mikäli se on suojattu, TRIPs edellyttää, että oikeudenhaltijalla on oltava keinoja yksinoikeuden toteuttamiseen. EY sen sijaan tekee eron jäsenten välille, jotka täyttävät tai eivät täytä vastavuoroisuutta, ja syrjimättömyysperiaatetta sovelletaan ainoastaan ensin mainittuihin.

EY:ssä maantieteellisen merkinnän erityissuoja on rekisteröitävä yhteisön tasolla, jotta se olisi voimassa kaikissa jäsenvaltioissa. Euroopan yhteisön ulkopuolinen merkintä voidaan rekisteröidä, mikäli viejämaassa ja EY:ssä annettava suoja vastaavat toisiaan. Mikäli vastavuoroisuus ja rekisteröinnin erityiset edellytykset täyttyvät, ulkomainen merkintä voidaan suojata maantieteellisenä merkintänä EY:ssä.

Oletetaan, että alkuperämaa suojaa merkintää, muttei täytä EY:n vastavuoroisuusedellytystä. Koska TRIPs kuitenkin edellyttää suojattujen maantieteellisten merkintöjen suojaamista, EY rikkoo TRIPsiä soveltamalla syrjimättömyysperiaatetta ainoastaan suojattavien merkintöjen osajoukkoon.

Alkuperämerkintä voi voittaa tavaramerkkisuojan

USA väittää, ettei EY:n tavaramerkkisuoja vastaa TRIPsissä edellytettyä. EY antaa ensin rekisteröidylle maantieteelliselle merkinnälle ehdottoman etusijan sen jälkeen rekisteröityyn tavaramerkkiin (aikaprioriteetti). Kiista liittyy tilanteeseen, jossa tavaramerkki ja maantieteellinen merkintä sisältävät saman maantieteellistä alkuperää osoittavan nimen (päällekkäisyys).
Päällekkäisen tavaramerkin rekisteröinti on EY:ssä kiellettyä, mikäli on olemassa vähäinenkin riski, että tavaramerkki voi antaa harhaanjohtavan kuvan tuotteen oikeasta alkuperästä ja/tai että se pyrkii hyötymään maantieteellisen merkinnän maineella. Kyseisen tavaramerkin rekisteröinti on myös kumottava (Asetuksen No 2081/92 14.1 artikla).

Mikäli päällekkäinen tavaramerkki on rekisteröity ennen maantieteellistä merkintää, sen käyttöä voidaan jatkaa, mikäli menettely on tapahtunut vilpittömässä mielessä. Tässä tilanteessa on kuitenkin tutkittava, voidaanko se kumota EY:n tavaramerkkiasetuksella (Asetuksen No 2081/92 14.2 artikla, sellaisena kuin se on korvattuna asetuksella No 692/2003, joka viittaa yhteisön tavaramerkkiasetukseen No 40/94).

TRIPs määrää harhaanjohtavan tavaramerkin kiellosta: päällekkäisen tavaramerkin rekisteröiminen on kiellettyä, ja rekisteröinti on kumottava, mikäli tavara ei ole peräisin merkinnän viittaamalta alueelta, tai muuten johtaa harhaan tavaran alkuperästä (TRIPs 22.3 artikla). Kieltoa ei kuitenkaan sovelleta, mikäli tavaramerkki on rekisteröity tai syntynyt käytön perusteella vilpittömässä mielessä (tavaramerkkioikeus).

Vilpitöntä mieltä suojataan, mikäli tavaramerkkioikeus (A) on syntynyt ennen päivää, jona kyseisen jäsenen velvollisuus TRIPsin soveltamiseen alkoi (B), tai päivää, jona maantieteellinen merkintä suojattiin alkuperämaassa (C) (TRIPS 24.5 artikla; EY:n asetus No 2081/92 ei sisällä ensin mainittua ajallista kriteeriä.). Tässä suhteessa voidaan erottaa neljä tilannetta: (i) A ennen B ja C; (ii) A ennen B mutta jälkeen C; (iii) A jälkeen B mutta ennen C; sekä (iv) A jälkeen B ja C.

TRIPs ei edellytä tavaramerkinhaltijan vilpittömän mielen suojaamista, mikäli tavaramerkkioikeus on syntynyt TRIPsin soveltamisen ja maantieteellisen merkinnän suojaamisen jälkeen (A jälkeen B ja C). Päällekkäisyys ratkaistaan harhaanjohtavan tavaramerkin kiellolla. Vastaavasti tilanteet A ennen B ja C sekä A jälkeen B mutta ennen C ratkaistaan aikaprioriteetilla, jolloin TRIPS antaa tavaramerkille yksinoikeuden (TRIPs 16.1 ja 24.5 artikla).

TRIPs suojaa kuitenkin tavaramerkkiä myös tilanteessa, jossa tavaramerkkioikeus on syntynyt ennen sopimuksen soveltamista mutta maantieteellisen merkinnän suojaamisen jälkeen (A ennen B mutta jälkeen C). Tavaramerkkioikeus näyttäisi tässäkin tilanteessa yksinoikeudelta, joka Budweiser-kiistassa merkitsee yleisellä tasolla seuraavaa.

Anheuserin tavaramerkkioikeus vaikuttaa vahvalta

USA:n velvollisuus TRIPsin soveltamiseen alkoi 1.1.1995, mutta Anheuserin tavaramerkkioikeus alkoi sitä ennen. Vaikka TÅ ekki olisi rekisteröinyt nimen Budweiser ennen Anheuserin tavaramerkkioikeutta, TRIPs ei antaisi TÅ ekille yksinoikeutta kyseiseen maantieteelliseen merkintään. Anheuserin tavaramerkkioikeus näyttää kuitenkin vieläkin vahvemmalta. Harhaanjohtavan tavaramerkin kieltoa ei kyseisessä tilanteessa (A ennen B mutta jälkeen C) sovelleta.

TRIPsin siirtymäsäännöksen sanamuodon mukaan maantieteellisen merkinnän suoja ei saa vaikuttaa (shall not prejudice) vilpittömässä mielessä tapahtuneen tavaramerkin rekisteröintiin ja käyttöön. TRIPs ei selvennä, mitä käsite vaikuttaa merkitsee, joten johtoa käsitteen sisällölle on haettava sen tavanomaisesta merkityksestä. Sanakirja (Oxford Concise Dictionary , 2001) tukee tulkintaa, ettei täytäntöönpano saa aiheuttaa tavaramerkin haltijalle haittaa tai vahinkoa. Näyttäisi siltä, ettei sitä saa aiheuttaa lainkaan, mikäli oikeudenhaltija niin vaatii.

Tavaramerkkioikeus on yksinoikeus, jonka haltijalla on oikeus päällekkäisen maantieteellisen merkinnän käytön estämiseen, milloin sellainen käyttö aiheuttaisi todennäköisesti sekaannusta (TRIPs 16.1 artikla). Tämän arvioiminen on kansallisen tuomioistuimen asia. Mikäli todennäköisyys osoitetaan, näyttäisi siltä, että TRIPs antaa Anheuserille periaatteellisen mahdollisuuden estää TÅ ekkiä käyttämästä nimeä Budweiser, vaikka tavaramerkkioikeus olisi syntynyt vasta maantieteellistä merkintää koskevan oikeuden jälkeen.

Alkuperämerkinnät kulmakivenä maatalouden rakennemuutoksessa

Maantieteellisellä merkinnällä on taloudellista arvoa. Esimerkiksi TÅ ekin omistaman Ceske Budejovicessa sijaitsevan panimon hinnaksi on arvioitu noin 110 miljoonaan dollaria, mutta sen Budweiser -nimen arvo kymmenkertaiseksi. Olut riidan ratkaisulla on siten merkittävä odotusarvo paitsi TÅ ekille myös Anheuser-Buschille.

EY:n asemaa voisi valitettavasti kuvata Kummelin-jääkiekkovalmentajan sanoin: “Me ollaan pojat hävitty tämä peli!”. TRIPsin syrjimättömyysperiaatteen osalta tappio näyttäisi selvältä, mutta maantieteellisen merkinnän ja tavaramerkin suhteen ratkaisu on sidoksissa tapauksen yksityiskohtiin.

On kuitenkin selvää, ettei asetus No 2081/92 sisällä toista TRIPsin edellyttämistä tavaramerkinhaltijan vilpittömän mielen suojan ajallisista kriteereistä. Maantieteelliset merkinnät voivat muodostaa kulmakiven maatalouden rakennemuutoksessa, joten on harmillista, että EY antaa huonon kuvan hyvästä (mutta kiistanalaisesta) ideasta.

Olutkiista ei myöskään edistä EY:n ponnekkaasti ajamaa viinien ja viinojen maantieteellisiä merkintöjä koskevan ehdottoman (harhaanjohtavuudesta riippumattoman) suojan laajentamista myös maataloustuotteisiin ja elintarvikkeisiin. Kaikki merkit viittaavat siihen, että myös EY:n viiniregiimistä tullaan hakemaan ratkaisu WTO:sta.

Asiakirjat löytyvät WTO:n hakukoneesta viittauksella DS/174. Australia on liittynyt riitaan (DS290). Asiaa käsittelevä paneeli muodostettiin 23.2.2004, joten ensivaiheen ratkaisu on odotettavissa ennen vuodenvaihdetta. Kiistan kohde on neuvoston asetus (EY) N:o 2081/1992 (EYVL L 208/1992, s. 1), jonka pahimmat kauppapoliittiset virheet on korjattu asetuksella (EY) N:o 692/2003 (EYVL L 99/2003, 17.4.2003, s. 1).

2 WTO-sopimusten tulkinta perustuu valtiosopimusoikeutta koskevaan Wienin yleissopimukseen, (SopS 32/1980), jonka tärkeä 31.1 artikla edellyttää ilmaisun merkitystä korostavaa tulkintaa: ilmaisulle on annettava sen käyttöyhteyden, sopimuksen tarkoituksen ja päämäärän huomioon ottava tavanomainen merkitys. Koska sopijapuolten tarkoitus ilmenee sopimustekstistä, sanakirja vastaa WTO-oikeudessa merkitykseltään lakikirjaa.

Seppo Puustinen
Counsel
Addleshaw Goddard, Bryssel

Kirjoitus liittyy Marja-Leena Mansalan IPRinfo-lehdessä 4/2003 julkaistuun artikkeliin “Maantieteellisten nimien suoja”.