Luovan työn suojaus edellyttää tietoa – Perusoppia IPR:stä

(IPRinfo 5/2009)

Mitä kaikkea voidaan suojata ja miten? Tässä immateriaalioikeudet pähkinänkuoressa.

IPR on lyhenne sanoista Intellectual Property Rights, suomennettuna ”immateriaalioikeus”. Sana ei houkuttele ainakaan ketään luovaa henkilöä perehtymään aiheeseen.

Luovuus, innovatiivisuus, kädentaito ja yksilöllisyys ovat kuitenkin yrityselämässä selkeitä kilpailuetuja. Jotta niistä koituva taloudellinen hyödyntäminen säilyy sillä, jolle se kuuluu, käytetään immateriaalioikeuksia. Tässä esitetään keskeiset IPR-muodot, jotta lukija näkee omalle luovuudelleen ja toiminnalleen sopivimman suojan tai niiden yhdistelmän.

Suojamuodot voidaan karkeasti jaotella siten, että osa niistä suojaa luovuutta ja osa kaupallista alkuperää.

Tekijänoikeus, malli, patentti ja hyödyllisyysmalli perustuvat henkilön luovuuteen ja kekseliäisyyteen. Tavaramerkki, toiminimi ja maantieteellinen merkintä osoittavat tavaran tai palvelun alkuperän. Verkkotunnus puolestaan ilmoittaa verkko-osoitteen.

Luovuuden laaja kirjo
Tekijänoikeuden kohteena on omaperäinen ja itsenäinen teos, materiaalista ja teoksen laadusta riippumatta. Suojaa saa muoto, jolla sisältö ilmaistaan. Suojan ulkopuolelle jäävät esimerkiksi informaatio ja idea. Lait, asetukset ja viranomaisen päätökset eivät saa tekijänoikeussuojaa.

Tavallisimpia suojan piiriin kuuluvia teoksia ovat kirjat ja artikkelit, kuvataideteokset ja valokuvat, kaikenlaiset liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältävät teokset, sävellykset ja sovitukset sekä tietokoneohjelmat. Myös omaperäiset käsityömallit voivat nauttia tekijänoikeussuojaa.

Tekijänoikeus syntyy sillä hetkellä, jolloin teos luodaan. Sitä ei siis tarvitse eikä edes voi rekisteröidä. Tekijänoikeuden haltija saa hyödyntää teosta kaikilla mahdollisilla tavoilla: tehdä siitä kappaleita missä muodossa tahansa, levittää näitä kappaleita, näyttää teosta yleisölle tai välittää sitä televisiossa, internetissä tai muulla tavalla.

Nämä taloudelliset oikeutensa tekijä voi sopimuksella siirtää jollekin toiselle, joka voi vastaavasti hyödyntää teosta. Toisaalta oikeuden haltija saa kieltää muita hyödyntämästä taloudellisesti teosta.

Tekijällä aina moraaliset oikeudet
Tekijälle itselleen jää aina teoksensa moraaliset oikeudet: isyysoikeus eli oikeus tulla nimetyksi teoksen tekijänä ja respektioikeus, joka edellyttää, että teosta ei esitetä sellaisessa yhteydessä tai sellaisella tavalla, että se loukkaa tekijänoikeuden haltijan kunniaa.

Tekijänoikeusjärjestelmä mahdollistaa laajan kansainvälisen suojan, mutta maakohtaiset erot tekijänoikeuslainsäädännössä vaikuttavat käytännön toimintaan.

Tekijän ja käyttäjien oikeuksia pyritään tasapainottamaan niin sanottujen tekijänoikeuden rajoitussäännösten avulla. Tekijänoikeuden haltijan mahdollisuutta puuttua esimerkiksi teoksen kopiointiin yksityiseen käyttöön, sen siteeraamiseen, esittämiseen yksityisesti tai käyttöön opetus- ja tutkimustarkoituksiin rajoitetaan.

Lähioikeuksien suoja osin eri kuin tekijänoikeus
Tekijänoikeuteen liittyvät niin sanotut lähioikeudet, esimerkiksi esittävien taiteilijoiden, tietokantojen ja elokuva- sekä äänitetuottajien oikeudet. Lähioikeudet eivät anna yhtä kattavaa suojaa kuin varsinainen tekijänoikeus. Ne voidaan ymmärtää myös tekijänoikeuteen liittyvänä investointien suojana, kuten äänite- ja elokuvatuottajien oma lähioikeus.

Tekijänoikeuden suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuolinvuotta seuraavan vuoden alusta lukien. Lähioikeuksien suoja vaihtelee 15 vuodesta 50 vuoteen suojan kohteesta riippuen. Lähioikeuden suojan alkamisajankohta on yleensä sidottu joko suojan kohteen valmistumiseen tai julkaisemiseen.

EU:ssa ei ole yhtenäistä, koko aihealueen kattavaa tekijänoikeussääntelyä. Sen sijaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden turvaaminen on johtanut useiden tekijänoikeutta koskevien direktiivien säätämiseen.

Malli suojaa tuotteen muotoa
Mallisuojan kohteena on tuotteen tai sen osan ulkomuoto. Kansallinen mallioikeus perustuu rekisteröintiin, jonka PRH myöntää. Mallisuojan saaminen edellyttää, että malli on uusi ja yksilöllinen.

Mallioikeuden haltijalla on mahdollisuus kieltää muilta mallin tai siihen sekoitettavissa olevan mallin ammattimainen hyväksikäyttäminen. Tämä sisältää valmistuksen, valmistuttamisen, maahantuonnin, tarjoamisen vaihdantaan eli kaikki taloudelliset hyödyntämistavat. Mallioikeuden suoja-aika on enimmillään 25 vuotta.

Mallioikeushakemus tulee julkiseksi 18 kuukautta hakemispäivästä. Myös mallioikeusrekisterit muodostavat mittavan tiedonlähteen.

EU:n mallioikeusdirektiivillä on yhdenmukaistettu kansalliset mallisuojalainsäädännöt. Tämän lisäksi on perustettu yhteisömallijärjestelmä: yhdellä rekisteröinnillä saa mallilleen koko EU:n alueen kattavan suojan. Lisäksi mallille voi saada suojaa sitä rekisteröimättä; julkistamisen jälkeen malli on suojattu kopiointia vastaan kolme vuotta.

Yrityksellä on aina nimi
Perustipa millaisen yrityksen tahansa, se on merkittävä kaupparekisteriin. Samalla rekisteröidään myös yrityksen toiminimi ja mahdollinen aputoiminimi.

Toiminimen on oltava erottamiskykyinen, se ei saa olla harhaanjohtava eikä sekoitettavissa muihin toiminimiin. Toiminimet rekisteröidään toimialaluokittain. Toiminimi voidaan poistaa rekisteristä, mikäli sitä ei ole käytetty viiteen vuoteen ja joku poistoa vaatii tuomioistuinkanteella.

Toiminimien suoja perustuu kansalliseen lainsäädäntöön ja osittain kansainvälisiin sopimuksiin. EU-tasolla ei ole jäsenmaita velvoittavia säännöksiä.

Toiminimen haltijalla on mahdollisuus kieltää muita käyttämästä identtistä tai sekoitettavissa olevaa toiminimeä. Oma toiminimi ei saa olla sekoitettavissa toisen elinkeinonharjoittajan tavaramerkkiin, mutta toisaalta sitä saa käyttää omien tuotteittensa tunnuksena.

Toimialaluokka ”yleistoimiala” saattaa muodostaa esteen tavaramerkin rekisteröinnille, vaikka tosiasiallista sekoitettavuutta toimialoissa ei olisikaan.

Tavaramerkki kertoo tavaran alkuperän
Tavaramerkki on tunnus, jonka tarkoituksena on erottaa yhden elinkeinonharjoittajan tavarat ja/tai palvelut toisen elinkeinonharjoittajan tavaroista ja/tai palveluista. Tavaramerkiltä edellytetään erottamiskykyä, se ei saa olla harhaanjohtava eikä sekoitettavissa muiden käyttämiin tavaramerkkeihin.

Tavaramerkki hankitaan rekisteröimällä se tavara- ja/tai palveluluokittain tietyille tuotteille ja/tai palveluille. Se voidaan poistaa rekisteristä, mikäli sitä ei ole käytetty viiteen vuoteen, ja joku poistamista kanteella vaatii.

Oikeus tavaramerkkiin voi syntyä myös rekisteröimättömään merkkiin käytön kautta vakiinnuttamalla. Merkiltä edellytetään kuitenkin tällöin melko laajaa tunnettuutta.

Tavaramerkin haltijalla on mahdollisuus kieltää muita käyttämästä identtistä tai sekoitettavissa olevaa tavaramerkkiä samojen tai samankaltaisten tavaroiden ja/tai palveluiden tunnuksena.

EU:ssa mahdollisuus yhtenäiseen suojaan
Suomen tavaramerkkilaki on harmonisoitu EU:n tavaramerkkidirektiivin mukaisesti. EU:ssa on lisäksi tavaramerkkijärjestelmä, jonka perusteella voi yhdellä hakemuksella saada tavaramerkkisuojan koko yhteisön alueella. Kansallinen tavaramerkki ja yhteisön tavaramerkki voivat olla voimassa yhtä aikaa.

Tavaramerkki voidaan rekisteröidä myös kansainvälisesti, jolloin se saadaan yhtä aikaa voimaan kaikissa niissä maissa, jotka kansainvälisessä tavaramerkkihakemuksessa on nimetty, ja joissa ei ole ilmoitettu estettä rekisteröinnille.

Tavaramerkin suoja kohdistuu tiettyihin tavaroihin ja palveluihin. Mikäli merkkiä kuitenkin pidetään hyvin tunnettuna, voi sen haltija kieltää merkin käyttämisen myös laajemmin kuin niille tuotteille, joihin rekisteröinti oikeuttaa. Tunnettujen merkkien suoja on yrityksen imagon ja brändin kannalta merkittävä.

Vilpillinen kilpailu on kielletty
Sopimatonta menettelyä eli vilpillistä kilpailua koskevalla sääntelyllä (SopMenL) kielletään hyvän kauppatavan vastaiset ja vilpilliset menettelyt elinkeinotoiminnassa. Laki sisältää kiellettyjä menettelytapoja koskevan yleislausekkeen ja joukon erityissäännöksiä.

Yleislauseketta on perinteisesti tulkittu siten, että orjallinen jäljittely on sallittua, kunhan se ei aiheuta sekaannusvaaraa toisen elinkeinonharjoittajan toimintaan.

SopMenL:ia sovelletaan elinkeinonharjoittajien välissä suhteissa. Kuluttajansuojalaissa olevaa vastaavanlaista markkinointia koskevaa yleissäännöstä sovelletaan kuluttajalle suunnatussa markkinoinnissa.

Alkuperä saattaa vaikuttaa makuun
Suomessa ei ole ollut kansallista maantieteellisiä merkintöjä koskevaa lainsäädäntöä, vaan asiasta säädetään EU:n asetuksella. Järjestelmän tarkoituksena on turvata tietyn alueen tuottajille yksinoikeus käyttää alueen nimeä tuotteiden tunnuksena, mikäli tuotteen ominaisuudet johtuvat tuon alueen erityispiirteistä.

Järjestelmä on saanut alkunsa viinin ja muiden alkoholituotteiden alkuperään liittyvästä sääntelystä ja on nykyisin levinnyt yleensä maataloustuotteiden suojamuodoksi.

Verkkotunnus on osoite
Verkkotunnus on internetissä käytettävä osoite, joka koostuu nimiosasta ja verkkotunnusjuuresta, ”top level domain” (TLD). Kansainvälisesti haettavien ja hallinnoitujen juurien (esimerkiksi .com, .net, .eu) ohella maakohtaisia tunnuksia hallinnoi kussakin maassa kansallinen taho.

Suomen .fi -tunnuksia hallinnoi Viestintävirasto. Verkkotunnus ei kuulu immateriaalioikeusjärjestelmään, mutta sen vaikutus esimerkiksi tavaramerkkioikeuteen on suuri.

Verkkotunnuksen voi Suomessa rekisteröidä organisaatio tai yksityishenkilö. Se voi periaatteessa muodostua mistä hyvänsä vähintään kahdesta merkistä, lähinnä kirjaimesta. Se ei kuitenkaan saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin, esimerkiksi rekisteröityyn tavaramerkkiin, toiminimeen taikka henkilön nimeen.

Verkkotunnuksen rekisteröintiä ei ole sidottu tavaroihin, palveluihin tai toimialoihin. Verkkotunnus on luonteeltaan globaali ja näin ollen yritysten kannalta laajempi kuin tavaramerkki ja toiminimi.

Keksintö on hyvä patentoida
Patentin kohteena on uusi, keksinnöllinen ja teknisesti toisinnettavissa oleva keksintö. Patentti perustuu kansallisen tai ylikansallisen viranomaisen suorittamaan rekisteröintiin. Patentti voidaan saada voimaan Suomessa myös hakemalla eurooppapatenttia Euroopan patenttivirastolta (EPO). Se rinnastuu täysin kansalliseen patenttiin.

Patentin suoja-aika on enimmillään 20 vuotta patentin hakemisesta. Suojan jatkuvuus edellyttää vuosittain suoritettavia maksuja.

Patentin haltijalla on mahdollisuus kieltää muilta patentin sisältämän keksinnön ammattimainen hyväksikäyttäminen. Hyväksikäyttäminen sisältää valmistamisen, valmistuttamisen, maahantuonnin ja tarjoamisen vaihdantaan, eli kaikki taloudelliset hyödyntämistavat.

Patentin myöntäminen edellyttää hakemuksen julkistamista. Julkisuus mahdollistaa sen, että kaikilla on tilaisuus oppia toisten tekemästä kehitystyöstä. Julkistettu patentti-informaatio muodostaa myös massiivisen tietovarannon kaikkien käytettäväksi.

Pikkupatentti on mahdollinen
Hyödyllisyysmallin kohteena on uusi, aikaisemmasta selvästi eroava ja teknisesti toisinnettavissa oleva keksintö. Sen keksinnöllisyystasovaatimus on alempi kuin patentissa.

Hyödyllisyysmalli perustuu PRH:n tekemään rekisteröintiin. Suoja-ala on laajuudeltaan sama kuin patentissa, mutta suoja-aika on enimmillään 10 vuotta. Hyödyllisyysmalli on kansallinen suojamuoto. Myös hyödyllisyysmallihakemus tulee julkiseksi.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center

Kartoitus eri suojamuodoista ja niiden hallinnoinnin infrastruktuurista laadittiin IPR University Centerissä 2008. Raportti Suomen teollis- ja tekijänoikeuksien toimintakenttä julkaistiin alun perin kansallisen IPR-strategian taustaraportin IPR tehokkaaseen käyttöön! Aineksia teollis- ja tekijänoikeuksien strategiaan (2009), mutta se on saatavana myös IPR University Centerin verkkojulkaisuna (IPR Series B:2):).

Share: