Luova talous pelastajana?

Teknologian taso on yhdenmukaistunut globaalissa kilpailussa. Ainoita kilpailukykyä parantavia tekijöitä ovat sisällöt.

Luovat alat ja luova talous ovat nousseet elinkeinopoliittiseen keskusteluun etsittäessä vaihtoehtoja Suomen kilpailukyvyn ylläpitämiseen ja vahvistamiseen. Maailmantalous on voimakkaassa murroksessa teollisen tuotannon siirtyessä kasvavien markkinoiden ja edullisen työvoiman maihin. Globaalissa kilpailussa teknologian taso on yhdenmukaistunut, joten ainoita kilpailukykyä parantavia tekijöitä ovat sisällöt.

Luovat alat ovat aina tuottaneet sisältöjä ympäröivää yhteiskuntaa ja todellisuuksia tutkimalla, toisin ajattelemalla ja verkostomaisesti toimimalla. Ne ovat edelläkävijöitä sellaisessa toiminnassa, jota nyt peräänkuulutetaan elinkeinoelämässä. Mikäli luoville aloille ominaisen toiminnan malleja saadaan jalkautettua osaksi innovaatioiden tuotekehitystä, muutos lisäarvon tuottamisen arvoketjussa on mullistava.

Ei yhtä oikeaa määritelmää
Mitä ne sitten ovat; luovat alat ja luova talous? Aiheesta on kirjoitettu lukuisia artikkeleita ja selvityksiä ja hetkittäin on käyty kiivastakin keskustelua samojen haasteiden kanssa kamppailevilla talousalueilla sekä Suomessa että kansainvälisesti – pääosin Euroopassa.

Oleellista on erottaa toisistaan luovuus, jota ilmenee kaikessa ihmisen tekemisessä, sekä elinkeinon harjoittaminen ja yritystoiminta, joita tarkastellaan liiketoiminnan näkökulmasta.

Luoville aloille ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa määritelmää. Niille on ominaista, että palvelut ja tuotteet syntyvät luovasta ajattelusta, ja että ne synnyttävät aineetonta arvoa, kuten tavaramerkkejä, patentteja ja tekijänoikeuksia. Luovat alat on kattotermi, jossain määrin samankaltainen käsite kuin web 2.0, 3.0, 4.0 ja niin edelleen.

Lisäarvoa luovuudesta
Luova talous tuntuu olevan käsitteenä yhtä laaja ja problemaattinen kuin luovat alatkin.

Selkeimmin sen ominaisuuksia ja teoreettisia lähtökohtia kuvataan Saara Taalaksen selvityksessä, jossa luova talous esitetään liiketalouden mallina markkinoiden käsitteen kautta, hybriditalouden lähestymiskulmasta.

Markkina- ja vaihdantatalouden rajapinnoilla liikuttaessa muodostetaan lisäarvoa elinkeinoelämään sekä kasvatetaan kilpailukykyä hyväksikäyttämällä luovaa osaamista tuote- ja palveluinnovaatioiden kehittämisessä. Teollisen tuotannon sijasta keskiössä ovat immateriaalisisällöt sekä niihin liittyvien tekijänoikeuksien ja muiden yksinoikeuksien suojaamien tuotosten hallinta ja vaihdanta.

Sisältöliiketoimialasta luovaan talouteen
Luovien alojen käsite on muodostunut 2000-luvun puolivälissä, ja se pohjautuu Britanniassa lanseerattuun määrittelyyn toimialoista, joista käytetään yhteisnimitystä Creative Industries. Suomessa ajatus luovista aloista pohjautuu sisältöliiketoimialoihin, joissa synnytetään digitaalisia sisältöjä.

Näiden alojen merkitys nähtiin kauppa- ja teollisuusministeriössä (KTM) 1990-luvun puolivälissä. Näkyvissä oli perinteisen teollisuuden työpaikkojen väheneminen sekä globalisaation tuomat haasteet kansantalouden kehittymiselle.
Teknologiainnovaatioiden rinnalle kehitettiin sisältöjä, ja sisällöntuottajia alettiin tarkastella palveluntuottajan näkökulmasta. Todettiin, että sisältöliiketoimialan yritysten toimintaa on kehitettävä, jotta palvelujen tarjoaminen turvataan. Kehittämistyö aloitettiin hankkeistamalla projekteja ja kehittämällä uudenlaisia toimintamalleja uudenlaisten yritysten tarpeisiin.

Sisältöliiketoimialan käsite laajentui Suomessa 2000-luvulla luoviksi aloiksi, joiden liiketoiminnan ytimessä on tekijänoikeuksiin pohjautuva kaupankäynti.

KTM:n ja opetusministeriön (OPM) tekemien linjausten mukaan luoviin aloihin kuuluvat muotoilupalvelut, arkkitehtipalvelut, elokuva- ja videotuotanto, kuvataide ja valokuvaus, kustannus- ja julkaisutoiminta, mainonta, musiikki ja ohjelmapalvelut, pelit ja sähköinen kustannustoiminta, radio- ja tv-tuotanto, taide- ja antiikkikauppa, tanssi ja teatteri sekä rajapinnoissa matkailu, hyvinvointi ja liikunta.

OPM:n luokituksen perusteella Suomessa toimi vuonna 2007 noin 28 300 luovien alojen yritystä, jotka työllistivät 125 000 henkeä ja joiden liikevaihto oli 24 miljardia euroa. Luku kasvaa jatkuvasti.

Luovuudesta lisäarvoa
Luovien alojen tiukkaa määrittelyä on pyritty välttämään, sillä kyseessä on ennemminkin uudenlainen yritystoiminta, jolla on kansantaloudellisesti kasvava merkitys. Oman toimialansa kasvun lisäksi kysymys on osittain voimakkaastikin kasvavasta yritystoiminnasta. Lisäksi luovat alat tuottavat lisäarvoa parantamalla niin sanottujen perinteisten toimialojen tuotteita ja palveluita. Tällöin puhutaan luovasta taloudesta.

Hyvänä, paljon käytettynä esimerkkinä voidaan pitää Valtra Oyj:n liiketoiminnan ja kilpailukyvyn kasvattamista, muotoilua hyväksikäyttämällä, tuotteen, palvelukonseptin ja brändin kehittämisessä. Valtion traktoritehtaasta kasvoi määrätietoisella sisällön ja palvelukonseptin kehittämisellä yksi Suomen menestyneimmistä kansainvälisistä pörssiyhtiöistä.

Luovilla aloilla voidaan nähdä olevan muiden alojen innovatiivisuutta ja kasvua lisääviä vaikutuksia ja siten voimakas, luovaa taloutta edistävä merkitys.

Euroopan komission kulttuurin ja koulutuksen pääosaston teettämässä selvityksessä luovan kentän yritystoimintaa ei lähestytty luovan alan käsitteen kautta, vaan tekijänoikeudellisen tuotoksen arvoketjujen kautta. Tutkimuksessa käytettiin kulttuurin ja luovan kentän kokonaisuuden kerroksellista määritelmää.

Luovia aloja ja luovaa taloutta ei siis pidä sekoittaa keskusteluun luovasta luokasta tai luovuuteen sinänsä eikä sen esiintymiseen tietyillä toimialoilla, eikä varsinkaan sen poissulkemista toisilla.

Strateginen ketteryys tarpeen
Yves Dozin ja Mikko Kososen Fast Strategy -kirjassa todetaan, että luovuutta edellyttävä strateginen ketteryys on yrityksille elintärkeää. Siihen vaaditaan kykyä katsoa asioita uudella tavalla sekä reaaliaikaista strategista herkkyyttä havaitsemaan moninaisia, yrityksen kehittämiselle elintärkeitä signaaleja kuluttajaverkostoista. Ilman luovaa ajattelua ei näihin signaaleihin kyetä vastaamaan ja tuottamaan markkinoille riittävällä nopeudella palveluita ja tuotteita. Kirjassa esimerkkinä on muun muassa IBM, jonka tarinasta voi todeta, että luovuutta hyväksikäyttämällä dinosauruksetkin oppivat tanssimaan.

Luovaa taloutta ja luovia aloja tarkastellessa kaikkia edellä mainittuja toimialoja voi pitää nuorina ja dynaamisina. Niiden käytännöt ja sisällöt muuttuvat nopeasti, ja toimintamallit hakevat uomiaan. Parhaillaan on käynnissä useampia erilaisia luovan talouden toimintamallien kehittämiseen ja ekosysteemien rikastamiseen tähtääviä kokeiluja.

Käsitemäärittely sinänsä ei olekaan mielekästä, vaan itse asiaan keskittyminen; kuinka luovien alojen sisällöt saadaan täysipainoisesti hyödyttämään luovaa taloutta ja koko Suomen kilpailukykyä.

Leena Hoppania, asiantuntija

 

Taalas, Saara L. Kohti hybriditalouden haastetta. Keskustelua luovasta taloudesta Suomessa. TEM, 2009.
http://www.tem.fi/files/26293/TEM_17_2010_netti.pdf

Luovien alojen yritystoiminnan kehittäminen: verkostomainen toimintamalli -selvitys. Opetusministeriön julkaisuja 2006:47.
http://www.okm.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2006/liitteet/opm47.pdf?lang=fi

Luovien alojen yrittäjyyden kehittämisstrategia. KTM Julkaisuja 10/2007.
http://www.tem.fi/files/19795/Luovat_alat.pdf

Yrittäjyyskatsaus 2009. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 54/2009.
http://www.tem.fi/files/25013/TEM_54_2009_tyo_ja_yrittajyys.pdf

The Economy of Culture in Europe. Study prepared for the European Commission, Directorate-General for Education and Culture. KEA European Affairs 2006.
http://www.keanet.eu/ecoculture/studynew.pdf