Loukkaako mainoskatko tekijänoikeuksia?

(IPRinfo 2/2008)
Ruotsin korkeimman oikeuden yllättävä ennakkopäätös

Ruotsin korkein oikeus antoi maaliskuussa 2008 merkittävän ennakkopäätöksen: mainoskatkot voivat loukata elokuvan eheyttä ja sitä kautta tekijän moraalisia oikeuksia. Pitäisikö Suomessakin tulkita tv-mainontaa tekijänoikeuksien valossa samoin kuin länsinaapurissa?

Ruotsin tekijänoikeuslain 3 §:n mukaan ”(T)eosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä”. Suomen tekijänoikeuslain 3 § on tältä osin identtinen.

Claes Eriksson oli ohjannut elokuvan Hajen som visste för mycket vuonna 1989 ja Vilgot Sjöman elokuvan Alfred 1994. Molemmat olivat luovuttaneet teoksensa taloudelliset oikeudet elokuvan tuottajalle. Ruotsin televisioyhtiö TV4 hankki vuonna 2002 elokuvien tuottajilta oikeudet näyttää elokuvat televisiossa.

Elokuvat esitettiin Ruotsin televisiossa siten, että elokuvat keskeytettiin mainosten vuoksi: Erikssonin elokuva kaksi kertaa (katkojen aikana näytettiin 15 ja 13 mainosta) ja Sjömanin elokuva kolme kertaa (12, 14 ja 14 mainosta).

Mainoskatkot muuttivat teosta
Eriksson ja Sjöman nostivat kanteet tekijänoikeuden loukkauksesta sillä perusteella, että mainoskatkot, joissa oli markkinoitu tuotteita kotielektroniikasta vaippoihin, kahviin ja jäätelöön, loukkasivat heidän taiteellista arvoaan ja omalaatuisuuttaan. Oikeusriita eteni korkeimpaan oikeuteen (Högsta Domstolen, HD) asti.

Ruotsin radio- ja televisiolaissa sallitaan mainostaminen televisiossa. TV4 vetosi tähän lainsäädäntöön toimintansa laillisuuden tueksi. HD totesi ensinnäkin, että mainittu laki ei ole relevantti, koska tarkasteltavana on tekijänoikeusoikeuslain tulkintaa koskeva tapaus, joka on ratkaistava tekijänoikeuslainsäädännön perusteella riippumatta siitä, mitä asiasta säädetään luonteeltaan julkisoikeudellisessa radio- ja televisiolainsäädännössä.

TV4 väitti lisäksi, ettei teoksia ollut muutettu tekijänoikeuslain 3 §:n tarkoittamalla tavalla, kun ne esitettiin kokonaisuudessaan, mutta keskeytettyinä mainoskatkojen ajaksi. HD:n mukaan elokuvateoksen luoville elementeille oli ominaista, että ne muodostivat tietyn kuvan ja äänen yhdistelmästä luodun etenevän rytmin ja tunnelman, jotka kantoivat elokuvan tarinaa eteenpäin.

Mainoskatkokset tunkeutuivat elokuvan tarinaan ja sen luomaan tunnelmaan. Niinsanottua pitkää elokuvaa (spelfilm), joka esitettiin mainoskatkoksilla keskeytettynä, oli muutettu siinä merkityksessä kuin tekijänoikeuslain 3 §:n 2 momentissa edellytettiin.

Eheyden rikkominen loukkaa taiteilijan käsitystä työstään
HD pohti myös sitä, loukkasiko muutos tekijän taiteellista arvoa (anseende) tai omalaatuisuutta (egenart). HD viittasi Suomessakin ahkerassa käytössä olevaan tekijänoikeuslain esitöihin (SOU 1956:25) ja muistutti, että loukkaavuutta on tarkasteltava tekijän näkökulmasta, mutta muutoin pitää soveltaa objektiivista mittapuuta.

Esitöihin viitaten HD totesi, että tekijä voi vaatia suojaa myös sellaisia menettelyjä vastaan, jotka eivät sinänsä ole omiaan vahingoittamaan tekijän mainetta muiden silmissä, mutta jotka muodostavat teoksen omalaatuisuuden (integritet) loukkauksen ja siten myös loukkaavat niitä tunteita, joita hänellä taiteilijana on teosta kohtaan. Tämä arvio on suoritettava tapauksittain taiteenala huomioon ottaen.

HD selosti myös taiteilijoiden käsityksiä mainoskatkosten loukkaavasta luonteesta ja kuvasi miten ne oli toteutettu. Se totesi muun muassa, että mainoskatko johti tavoitellun kokonaiselämyksen murtumiseen ja siihen, että katsoja helposti kadotti kertomuksen punaisen langan. Lisäksi keskeytykset pidensivät elokuvien esitysten kokonaisaikaa; elokuvan pituus oli tuomioistuimen mukaan teoksen olennainen osa.

Tuomioistuin päätyi siihen, että riippumatta pitkän elokuvan taiteellisesta tasosta, kunnianhimoisuudesta ja sanomasta mainoskatko tarkoitti yleensä elokuvan jatkuvuuden ja dramaturgian murtamista. Vieraat audiovisuaaliset kuvat integroidaan teokseen tavalla, joka on omiaan loukkaamaan tekijän omalaatuisuutta.

Ratkaisussa otettiin huomioon myös se, että keskeytys toteutettiin kaupallisessa tarkoituksessa, jonka pyrkimyksenä oli siirtää katsojien huomio elokuvan sisällöstä mainoksiin. Mainoskatkojen tarkoitusperä ei ollut sellainen, että niiden hyväksyttävyys voisi objektiivisesti arvioitaessa olla painavampi kuin oikeudenhaltijan intressi, ettei hänen teostaan esitetä hänen moraalisia oikeuksiaan loukkaavalla tavalla.

HD päätyi siihen, että mainoskatkot loukkasivat tekijöiden omalaatuisuutta tekijänoikeuslain 3 §:n tarkoittamalla tavalla. Sen sijaan tekijöiden kirjallista tai taiteellista arvoa eli mainetta (anseende) ei loukattu. Lopuksi HD totesi, että tekijät eivät olleet luopuneet moraalisista oikeuksistaan tarkasteltavissa tapauksissa sekä katsoi, että oikeuden loukkaukset olivat tapahtuneet varomattomuudesta (av oaktsamhet).

EU-direktiivi sallii mainoskatkot ohjelmien eheyttä loukkaamatta
Euroopan yhteisössä hyväksyttiin jo vuonna 1989 ns. rajat ylittävää televisiotoimintaa koskeva direktiivi. Sen 11 artiklan mukaan televisiomainokset on yleensä sijoitettava ohjelmien väliin. Mainoksia ja teleostoesityksiä voidaan sijoittaa myös ohjelmien keskelle siten, ettei loukata ohjelman eheyttä, sen arvoa eikä oikeuksien haltijoiden oikeuksia.

Direktiiviä on pidetty vähimmäisdirektiivinä. Muun muassa julkisasiamies Jacobs on puolustanut jäsenvaltioiden laajaa harkintavaltaa direktiivin implementoinnissa. Samantyyppinen sääntö sisältyy Euroopan neuvoston eurooppalaiseen yleissopimukseen rajat ylittävistä televisiolähetyksistä (1989).

TV-direktiivi ja siitä johtuva kansallinen lainsäädäntö sitoo tietysti myös Ruotsia. HD lähti lain esitöihin viitaten kuitenkin siitä, että ne eivät vaikuta tekijänoikeuslain tulkintaan.

Suomessakaan ei mainoskatkoin saa loukata tekijöiden oikeuksia
Suomen televisio- ja radiotoiminnasta annettu laki (9.10.1998/744) noudattaa varsin tarkoin direktiiviä. Lain 22 §:n 1 momentin mukaan mainokset ja teleostoslähetykset on sijoitettava ohjelmien väliin.

Muissa momenteissa mainituissa tapauksissa mainoksia ja teleostoslähetyksiä voidaan sijoittaa myös toisin edellyttäen, ettei loukata ohjelman eheyttä eikä sen arvoa, eikä loukata tekijänoikeuksien haltijoiden oikeuksia (kurs. kirjoittajan).

Pykälän 3 momentissa määritellään ehdot, joilla mainoksia ja teleostoslähetyksiä voidaan sijoittaa elokuvien ja muiden yli 45 minuuttia kestävien audiovisuaalisten teosten yhteyteen. Määräyksen mukaan 90 minuuttia kestävä elokuva voidaan keskeyttää kaksi kertaa mainosten tai teleostoslähetysten vuoksi. Jos elokuva kestää 110 minuuttia, yksi lisäkeskeytys on sallittu. Televisiotoiminnan harjoittaja voi itse valita keskeytysten ajankohdat ottaen huomioon muun muassa mitä 1 momentissa on sanottu.

Suomessakin vaikuttaa näin ollen selvältä, että elokuvien katkaiseminen mainoksilla on mahdollista vain silloin, kun menettely ei loukkaa tekijänoikeuksien haltijoiden oikeuksia. Suomen voimassa oleva oikeus vastaa Ruotsin tilannetta.
Tulisiko elokuvan tekijän moraalisten oikeuksien vaikutusta televisiomainontaan tulkita Suomessa samoin perustein kuin Ruotsissa? Lähtökohtaisesti vastaus on kyllä! Onhan tekijänoikeuslain säädäntöhistoria ja sovellettavan säännöksen kieliasu identtinen.

Vaikuttiko HD:n kannanottoon tottumattomuus tv-mainontaan?
Ruotsissa nyt esitetty tulkinta menee kuitenkin varsin pitkälle. Maan korkein oikeusistuin sanoo kategorisesti, että katsojien mielipiteet eivät vaikuta harkintaan. Lisäksi tulkinta ulotetaan koskemaan ainakin kaikkia pitkiä elokuvia, joissa on yhtenäinen tarina tai juoni, ja jotka on tehty katsottaviksi yhtenä kokonaisuutena.

Tulkinnan taustalla saattaa kuitenkin olla myös se, että Ruotsissa televisiomainonta on uudempi ilmiö kuin Suomessa. Direktiivin määräykset toteutettiin Ruotsissa kaikilta osin vasta vuonna 2002. Ei liene poissuljettua, että Suomessa televisioyhtiön oikeus katkaista elokuva mainoksilla voi käytännössä perustua siihen, että tekijät ovat tältä osin usein nimenomaisesti tai konkludenttisesti luopuneet oikeudestaan vedota respektioikeuteensa.

Ruotsin korkeimman oikeuden kannanotto on myös tiukahko siltä osin, että mainoskatko näyttää aina tarkoittavan teoksen tekijänoikeudellista muuttamista. Sama tulkintalinja johtaa mielestäni siihen, että myös elokuvan dubbaus (eli puhutun kielen ja siten myös näyttelijöiden puheilmaisun vaihtaminen toiseen), tekstitys tai väritys on teoksen muuttamista. Tältäkin osin tuomiolla voi nähdäkseni olla seurannaisvaikutuksia paitsi Ruotsissa myös Suomessa.

Niklas Bruun
Professori, johtaja, IPR University Center

LINKKEJÄ:
Högsta Domstolens dom, Mål nr T 2117-06, 18.3.2008
TV4 Aktiebolag v. VS (Dödsboet) & CE
Ratkaisu on Ruotsin korkeimman oikeuden kotisivulla:
http://www.domstol.se/Domstolar/hogstadomstolen/Avgoranden/2008/2008-03-18%20T%202117-06%20Dom.pdf

”TV-direktiivi” eli Neuvoston direktiivi 89/552/ETY, annettu 3 päivänä lokakuuta 1989, televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 298, 17.10.1989, s. 23-30)
löytyy EU:n oikeustietokannasta Eur-lexistä esim. Celex-numerollaan 31989L0552.