Lisensioinnista kieltäytyminen ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

(IPRinfo 3/2004)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi 29.4.2004 ennakkoratkaisun asiassa IMS Health (C-418/01), jossa oli kyse velvollisuudesta lisensioida kilpailijoille käyttöoikeus lääkkeiden tukkukaupassa alan standardiksi muodostuneeseen tietokantaluokitukseen. Ratkaisussaan tuomioistuin selvensi, millä edellytyksin lisensioinnista kieltäytyminen voi olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

EY:n perustamissopimuksen 82 artiklassa ja Suomen kilpailunrajoituslain 6 §:ssä on kielletty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. Immateriaalioikeuden haltijan yksinomainen oikeus päättää työnsä käytöstä ja siten myös kieltäytyä lisenssin myöntämisestä on yksinoikeuden ydinsisältöä, eikä määräävässä asemassa olevan haltijan kieltäytyminen lähtökohtaisesti merkitse määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

Kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa immateriaalioikeuden haltija voi käyttää yksinoikeuttaan tavalla, joka on määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

IMS Health toimittaa lääketeollisuudelle lääkkeiden myyntiä koskevia tilastotietoja. Yritys on kehittänyt Saksan markkinoilla toimiville lääkeyrityksille niin sanottuun 1860-aluejaotteluun perustuvat myyntitilastot.

Aluejakoon perustuvan luokituksen avulla lääkeyritykset voivat seurata myyntihenkilöstönsä suorituksia eri myyntialueilla ja laskea myyntipalkkiot. Lääkeyritysten edustajat ovat osallistuneet kehitystyöhön.

Kilpailijat ottivat aluejaottelun käyttöönsä
IMS Healthin kehittämä luokitusjärjestelmä oli muodostunut keskeiseksi menetelmäksi kerätä ja käsitellä lääkkeiden myyntietoja Saksan markkinoilla. NDC Health ja Azyx Deutschland -nimiset kilpailevat yritykset ryhtyivät käyttämään samaa aluejaottelua omassa liiketoiminnassaan.

IMS Health syytti yhtiöitä yksinoikeutensa loukkaamisesta. Paikallinen saksalainen tuomioistuin vahvisti, että aluejaottelu on suojattu tekijänoikeudella ja kielsi kilpailevia yhtiöitä käyttämästä sitä.

NDC Health vei asian EY:n komissioon, joka 3.7.2001 tekemässään välipäätöksessä velvoitti IMS Healthin myöntämään käyttöluvan 1860-aluejaotteluun kaikille Saksan myyntitilastopalvelujen markkinoilla toimiville yrityksille.

Päätöstään komissio perusteli sillä, että koska aluejaottelusta oli käytännössä muodostunut yleinen standardi relevanteilla markkinoilla, ja ilman sitä kilpailu samoilla markkinoilla oli mahdotonta, merkitsisi kieltäytyminen antamasta käyttöoikeutta ilman objektiivista perustetta kaiken kilpailun eliminoitumista markkinoilta. Tapauksessa oli kysymys ”poikkeuksellisista olosuhteista”.

IMS Health valitti välipäätöksestä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti määräsi päätöksellään 26.10.2001 täytäntöönpanon lykättäväksi. Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti pysytti määräyksen päätöksellään 11.4.2002 NDC Healthin valituksesta huolimatta.

EY:n komissio peruutti 13.8.2002 tekemällään päätöksellä aiemman väliaikaismääräyksensä muun muassa sillä perusteella, etteivät IMS Healthin kilpailijat näyttäneet enää tarvitsevan lisenssiä kilpaillakseen yhtiön kanssa.

IMS Healthin ja NDC Healthin välillä oli puolestaan yhä vireillä oikeudenkäynti paikallisessa tuomioistuimessa (Landgericht Frankfurt am Main). Siinä IMS Health vaati, että NDC Healthiä kiellettäisiin käyttämästä 1860-aluejaottelua. Paikallinen tuomioistuin pyysi yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua heinäkuussa 2002.

Ennakkoratkaisupyynnössä kysyttiin ennen kaikkea sitä, onko määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidettävä sitä, että dominanttiyritys kieltäytyy yksinoikeutensa nojalla myöntämästä käyttöoikeutta jossakin jäsenvaltiossa käytettyyn lääkemyyntiä kuvaavaan aluejakoon sellaiselle yritykselle, joka haluaa niin ikään toimittaa näitä tietoja, mutta ei potentiaalisten asiakkaiden ilmaiseman varauksellisen suhtautumisen vuoksi voi kehittää ja markkinoida vaihtoehtoista aluejakoa.

Käyttöoikeuden välttämättömyys
Keskeinen esikysymys tapauksessa oli se, oliko immateriaalioikeudellisesti suojatun 1860-aluejaottelun käyttäminen välttämätöntä (”indispensable”), jotta potentiaalinen kilpailija pääsisi markkinoille, ja mitkä tekijät olivat merkityksellisiä arvioitaessa välttämättömyyttä.

Lääkeyrityksille aiheutuisi kustannuksia ja muita rasitteita siitä, että ne ryhtyisivät käyttämään muun jaottelun perusteella laadittuja tilastotietoja. Lääkeyritykset olivatkin suhtautuneet torjuvasti muuhun kuin totuttuun aluejaotteluun.

Yhteisöjen tuomioistuin tarkasteli välttämättömyyskriteeriä Bronner-ennakkotapauksen (C-7/97, Bronner, 26.11.1998, kok.) 1998 s. I-7791) valossa. Siinä ei ollut kysymys immateriaalioikeuden lisensioinnista vaan Mediaprint -nimisen mediatalon velvollisuudesta päästää kilpaileva toimija jakamaan lehtensä Mediaprintin luoman, maan ainoan lehtien kotiinkantojärjestelmän kautta.

Bronner-ratkaisun mukaan sen määrittämiseksi, onko tuote tai palvelu välttämätön jollekin yritykselle toiminnan harjoittamiseksi relevanteilla markkinoilla, tulee selvittää, onko olemassa vaihtoehtoisen ratkaisun tarjoavia tuotteita tai palveluja, vaikka ne olisivatkin epäedullisempia.

Lisäksi on selvitettävä, onko olemassa teknisiä, lainsäädännöllisiä tai taloudellisia esteitä, jotka tekisivät mahdottomaksi tai kohtuuttoman vaikeaksi sen, että (jakeluverkon käyttöoikeutta vaativa) kilpaileva yritys voisi luoda vaihtoehtoisia ratkaisuja. Jotta kyseessä olisi taloudellinen este, on tuomioistuimen mukaan vähintäänkin näytettävä toteen, että dominanttiyrityksen kontrolloimien tuotteiden tai palveluiden tuottaminen samassa laajuudessa ei ole kilpailijalle taloudellisesti kannattavaa.

Tuotekehitykseen osallistumisella merkitystä
Yhteisöjen tuomioistuin asettui IMS Health -ratkaisussaan samalle kannalle kuin julkisasiamies Antonio Tizzano ratkaisuehdotuksessaan 2.10.2003.

Julkisasiamies oli katsonut, että lääkeyritysten osallistuminen 1860-aluejaottelun kehittämiseen oli vaikuttanut osaltaan siihen, että ne olivat tulleet jaottelusta riippuvaisiksi. Riippuvuus voi muodostaa käytännössä esteen siirtyä vaihtoehtoiseen jaotteluun, vaikkakaan oikeudellista tai teknistä estettä ei olisi. Kilpailija ei kykene näissä olosuhteissa luomaan taloudellisesti elinkelpoista, korvaavaa vaihtoehtoa.

Erityisesti ne taloudelliset ponnistelut, joita potentiaalisten käyttäjien olisi suoritettava voidakseen ostaa toisenlaiseen jaotteluun perustuvia alueellisia lääkemyyntitilastoja, on tuomioistuimen mukaan huomioitava arvioitaessa, onko jaottelu välttämätön tämänlaisten tilastojen myynnissä.

Yhteisöjen tuomioistuin päätyi siten katsomaan, että asiakkaiden osallistuminen tuotekehitysyhteistyöhön ja erityisesti vaihtoehtoiseen tuotteeseen siirtymisestä aiheutuvat kustannukset ovat sellaisia tekijöitä, jotka voivat muodostaa immateriaalioikeuden haltijan kilpailijalle taloudellisen esteen saattaa markkinoille vaihtoehtoinen tuote. Tällainen taloudellinen este on puolestaan merkityksellinen arvioitaessa lisenssin välttämättömyyttä.

Uutta tuomioistuimen ratkaisukäytännössä on se, että asiakkaiden osallistumiselle tuotekehitykseen ja siitä aiheutuvaan riippuvuuteen annetaan merkitystä arvioitaessa käyttöoikeuden välttämättömyyttä. Tuomioistuimen ennakkoratkaisulla on merkitystä etenkin ohjelmistoalalla ja muilla teollisuudenaloilla, joissa tehdään kehitystyötä yhdessä asiakkaiden kanssa.

Kolmen edellytyksen yhä täytyttävä
Yhteisöjen tuomioistuin nojautui ennakkoratkaisunsa perusteluissa aiempaan Magill-ratkaisuunsa (yhdistetyt asiat C-241/91 P ja C-242/91 P, RTE ja ITP v. komissio, tuomio 6.4.1995, kok. 1995, s. I-743) ja vahvisti, että siinä mainittujen kolmen edellytyksen on kumulatiivisesti täytyttävä.

Tuomioistuimen mukaan tekijänoikeuden haltijan kieltäytyminen myöntämästä käyttöoikeutta välttämättömään aluejaotteluun merkitsee perustamissopimuksen 82 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jos
1) käyttölupaa pyytänyt yritys aikoo kyseisten tilastojen toimitusmarkkinoilla tarjota sellaisia uusia tuotteita tai palveluita, joita immateriaalioikeuden haltija ei tarjoa ja joille on olemassa potentiaalista kulutuskysyntää,
2) epääminen ei ole perusteltua objektiivisilla syillä ja
3) epäämisellä varataan immateriaalioikeuden haltijalle lääkemyyntitilastojen toimitusmarkkinat kyseisessä jäsenvaltiossa ja estetään näin kaikki kilpailu näillä markkinoilla.

Kaksien markkinoiden kriteeri
Ennakkoratkaisunsa perusteluissa tuomioistuin käsitteli yksityiskohtaisesti kolmannen kriteerin soveltamisedellytyksiä, koska tuomioistuimen mukaan oikeusprosessissa esitetyt kannanotot osoittivat sen, että asiasta oli merkittävää epäselvyyttä. Prosessissa eri osapuolet olivat viitanneet Magill-tapaukseen, mutta tulkinneet sitä huomattavan eri tavalla.

Kolmas edellytys palautuu kaksien markkinoiden kriteeriin. Ensimmäiset markkinat muodostuvat tuotantoketjun alkupään markkinoista (upstream-markkinat) eli lisensioinnin markkinoista. Toiset markkinat muodostuvat jalostusketjun loppupään markkinoista (downstream-markkinat) eli lopputuotteen markkinoista. Tässä tapauksessa IMS Health ja kilpailevat yritykset tarjoavat eri potentiaalisia tuotevaihtoehtoja lääkeyrityksille johdannaisilla loppumarkkinoilla.

Julkisasiamies oli omassa ratkaisuehdotuksessaan katsonut, ettei kolmannen kriteerin soveltaminen edellytä, että immateriaalioikeuden haltija lisensioisi itsenäisesti, lopputuotteesta riippumatta, kyseisen suojakohteen käyttöoikeutta. Riittää, että tuotantopanosten ylämarkkinat voidaan yksilöidä.

Tuomioistuin viittasi tältäkin osin Bronner -tapaukseen. Mediaprint ei markkinoinut jakeluverkkonsa avulla tapahtuvaa kotiinkantopalvelua kilpaileville lehtitaloille, eikä yhtiö siten ollut päästänyt kilpailijoita hyödyntämään verkkoaan (ns. access). Nämä markkinat tuomioistuin kuvasi tuotantoketjun alkupään markkinoiksi.

Tuotantoketjun loppupään (johdannaiset) markkinat Bronner -tapauksessa muodostuivat päivälehtien tarjonnan markkinoista. Tuotantopään alkumarkkinoiden palveluita käytetään toimimiseen tuotantopään loppupään markkinoilla. Tuomioistuimen mukaan se, ettei kotiinkantopalveluita ollut markkinoitu erikseen, ei lähtökohtaisesti merkinnyt sitä, etteikö olisi mahdollista erottaa kahdet erilliset markkinat.

Tästä syystä tuomioistuin piti aikaisemman oikeuskäytännön nojalla selvänä, että potentiaalisten ja jopa hypoteettisten markkinoiden yksilöinti riittää. Ratkaisevan tärkeää on se, että asiassa voidaan yksilöidä kaksi erillistä tuotantovaihetta, jotka ovat toisiinsa sidoksissa siten, että tuotantoketjun alkupään tuote on välttämätön loppupään tuotteen toimittamiseksi.

Merkityksellistä IMS Health -ratkaisun mukaan ei siten ole se, lisensioiko immateriaalioikeuden haltija käyttöoikeutta itsenäisesti, yksinoikeutta hyödyntävästä lopputuotteesta erillään. Jos immateriaalioikeuden haltija kieltäytyy yksittäistapauksessa myöntämästä välttämätöntä lisenssiä kilpailevalle yritykselle ja siten estää kaiken kilpailun asianomaisilla lopputuotemarkkinoilla, kyseessä voi olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, jos tuomioistuimen yksilöimät kohtien 1 ja 2 mukaiset kriteerit täyttyvät.

Vaatimus uudesta tuotteesta
Yhteisöjen tuomioistuin käsitteli perusteluissaan lisäksi erityisesti ensimmäisestä kriteeristä ilmenevää vaatimusta uudesta tuotteesta. Pelkästään suojatun tuotteen käyttöluvan epääminen ja se seikka, että tuote on välttämätön johdannaisilla markkinoilla toimimiselle, ei vielä merkitse väärinkäyttöä.

Kun dominanttiyritys epää käyttöoikeuden immateriaalioikeudellisesti suojattuun, downstream-markkinoilla toimimisen kannalta välttämättömään tuotteeseen, kieltäytymistä voidaan pitää väärinkäyttönä vain silloin, jos käyttöoikeutta pyytävä yritys tarjoaa muitakin kuin immateriaalioikeuden haltijan tuotteita tai palveluita vastaavia tuotteita. Kilpailijan on tarjottavia uusia, immateriaalioikeuden haltijan tuotevalikoimaan kuulumattomia tuotteita, joille on potentiaalista kulutuskysyntää.
Punnittaessa yhtäältä immateriaalioikeuden haltijan intressejä ja toisaalta vapaan kilpailun intressejä, voidaan jälkimmäistä pitää tärkeämpänä vain, jos käyttöluvan epäämisellä estetään johdannaisten markkinoiden kehittyminen kuluttajien haitaksi.

Tältä osin tuomioistuimen ratkaisu poikkesi julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksesta. Julkisasiamies oli katsonut, että käyttöoikeutta pyytävän yrityksen oli tarjottava relevanteilla loppumarkkinoilla ominaisuuksiltaan erilaisia tavaroita tai palveluita (”different characteristics”). Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus oli soveltamisalaltaan laaja ja ongelmallinenkin. Esimerkiksi ohjelmistoihin voidaan helposti lisätä uusia toiminnallisuuksia (”functions” tai ”characteristics” ), minkä takia ohjelmia käytännössä päivitetäänkin usein.

Yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin Magill-ratkaisuunsa viitaten asetti ehdoksi sen, että kilpailijan on tarjottava markkinoilla uutta tuotetta. Ennakkoratkaisun voidaankin katsoa olevan soveltamisalaltaan suppeampi kuin julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen.

Lisensoinnin edellytykset selvemmiksi
IMS Health -ratkaisussa selvennettiin niitä edellytyksiä, joiden nojalla dominanssiasemassa oleva immateriaalioikeuden haltija voi joutua myöntämään lisenssin kilpailevalle yritykselle. Landgericht am Main ratkaisee aikanaan sen, täyttyvätkö tuomioistuimen asettamat edellytykset, ja onko IMS Health -yhtiön siten myönnettävä aluejaottelun käyttöoikeus kilpailijoille.
Arvioitaessa immateriaalioikeuden suojakohteen välttämättömyyttä kilpailijalle voidaan ennakkotapauksen mukaan ottaa huomioon asiakkaiden osallistuminen tuotekehitysyhteistyöhön ja siitä johtuva taloudellinen ja/tai tekninen riippuvuus. Jos potentiaalisten asiakkaiden kustannukset siirtyä käyttämään kilpailevan yrityksen tuotetta ovat kohtuuttoman korkeat, voi syntyä velvollisuus myöntää lisenssi. Olennaista on kuitenkin muistaa, että tässäkin tapauksessa kilpailijan on saatettava markkinoille uusi tuote.

Vaatimus uusista tuotteista suojaa immateriaalioikeuden haltijan panostusta tuotekehitykseen ja ehkäisee riskiä panostuksen oikeudettomasta hyödyntämisestä sekä tuotteiden jäljittelystä. Immateriaalioikeuden haltijalla ei tämän ennakkoratkaisun perusteella ole velvollisuutta myöntää lisenssiä suoraan sen kanssa kilpailevan tuotteen markkinoimiseksi. Tuomioistuin ei kuitenkaan tarkemmin käsitellyt sitä, milloin kyseessä on uusi tuote tai mitkä ovat lisensioimisesta kieltäytymiseen oikeuttavat objektiiviset perusteet.

Kristiina Vuori
Asianajaja, LL.M. (Eur.) Lontoo
Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy

Anna Kuusniemi-Laine
Asianajaja, LL.M. (Eur.) Amsterdam
Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy

Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten tapauksia voi hakea esim. tapausnumerolla:
http://curia.europa.eu/

Anna Kuusniemi-Laine kirjoitti IMS Health-tapauksesta ja sen taustoista IPRinfo-lehden numerossa 2/2003 (Lisensioinnista kieltäytyminen ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö).