Linkkien juridinen luonne epäselvä

(IPRinfo 1/2006)

Monet pitävät Vannevar Bushin artikkelia As We May Think vuodelta 1945 ensimmäisenä oikeaan osuneena ennusteena internetin synnystä. Artikkelissa Bush esittelee laitteen (’memex’), johon henkilö voi saattaa kaiken haluamansa tiedon. Memexissä jokainen kappale (item) voidaan haluttaessa sitoa toiseen, mikä muodostaa memexin oleellisen piirteen: The process of tying two items together is the important thing. Näitä sidoksia Bush kutsuu nimellä ’trail’, ja ne muistuttavat paljolti ilmiötä, josta tänä päivänä puhutaan linkittämisenä.

Linkittämisellä on suuri merkitys tieteessä. Linkkejä voidaan pitää alaviitteisiin rinnastettavina osoitteina, ja ne mahdollistavat ennen näkemättömät mahdollisuudet tieteen harjoittamiselle tietoverkkoympäristössä.

Tietoyhteiskunnassahan meistä jokainen on halutessaan sisällöntuottaja, mikä on mahdollista juuri tietoverkon toiminnan perustan muodostavien linkkien (sekä muiden juridisissa yhteyksissä linkeiksi rinnastettujen teknologioiden) avulla. Tämä tuodaan myös komiteamietinnössä 2002:5 (s. 21) yksiselitteisesti esille: ”ilman aineistoa toisiinsa liittäviä linkkejä, ”verkkoa”, ei Internetiäkään olisi varsinaisesti olemassa.”

Linkityksen oikeudellinen luonne edelleen epäselvä
Tekijänoikeudellisessa keskustelussa linkit ovat osoittautuneet yhdeksi pulmallisimmista ilmiöistä arvioida. Panu Siitonen kirjoitti IPRinfo-lehdessä 4/2005 havainnollisesti tavasta, jolla lainsäätäjä on linkittämistä pyrkinyt lähestymään.

Luonteenomaista linkittämistä koskevalle tekijänoikeudelliselle keskustelulle näyttää olevan eräänlainen yksinoikeuslähtöisyys. Esimerkiksi Katariina Sorvarin väitöskirjassa linkittämiseen liittyvä ”keskeinen kysymys” on ”mistä tekijän yksinoikeudesta linkittämisessä voi olla kysymys ja kuka siitä on vastuussa?”. Seuraavassa pohdin, voiko linkki ylipäätään kuulua kenenkään yksinoikeuksien piiriin. Onko linkittämisestä ylipäätään mielekästä säännellä tekijänoikeudessa?

Linkkien juridinen luonne on epäselvä. Linkittämisen tarkkarajainen määritteleminen tekijänoikeudellisesti saattaa jo lähtökohtaisesti olla mahdotonta. Linkkejä on pyritty arvioimaan niiden teknisten ominaisuuksien mukaan (valmistaako selain kappaleen vai ei), mutta toisaalta tekniset toiminnot on kuitenkin ohitettu (linkki voidaan katsoa sallituksi vaikka käyttäjän selain valmistaisikin sen kohteesta kopion. Ks. esim. KM 2002:5 s. 21-25). Tämä teknologian ja juridiikan sekoittuminen johtaa auttamatta erikoisiin kysymyksiin.

Linkki toimii osoitetietona
Vuodenvaihteessa voimaan tulleessa tekijänoikeuslaissa ja sitä edeltäneessä hallituksen esityksessä (28/2004) linkittämisen oikeudellisen luonteen arvioiminen jätettiin pitkälti avoimeksi.

Hallituksen esityksessä (28/2004 s.80) todetaan, että ”esimerkiksi kirjanmerkin tai alaviitteen asettamiseen verrattavissa oleva linkittäjän toimenpide olisi siis lähtökohtaisesti mahdollinen ilman linkitettävän aineiston oikeudenhaltijan lupaa.” Linkit on siis rinnastettu alaviitteisiin, joilla on merkittävä rooli mm. tieteen tekemisessä. Lähtökohtaisesti tavanomaisia hyperlinkkejä pidetään sallittuina.

Entä jos linkittäminen ei olisikaan sallittua? Seuraavassa kuvatun, teknologisesti jo vanhentuneen linkitystavan avulla voidaan havainnollistaa linkittämiseen liittyvää tekijänoikeudellista perusproblematiikkaa.

Merkityksellistä on se, että voit saada tietyn dokumentin käsiisi kirjoittamalla sen osoitetiedon selaimen osoiteriville. Esimerkiksi kirjoittamalla selaimen osoiteriville pdf saat ladattua osoitteen viittaaman kohteen tietokoneellesi.
Voiko esitetty osoitetieto olla tekijänoikeudellisessa katsannossa linkki vai kenties jotain muuta? Kuka tahansa voi esimerkiksi painaa sen kirjaan, t-paitaan, maalata siitä maalauksen tai laulaa sen laulun sanoituksessa. Se voidaan ilmaista myös vaikkapa seuraavalla tavalla valokuvassa:

(Kuva puuttuu internetjulkaisusta)

Osoitteesta saa ladattua professori Kembrew Mcleodin kirjan Freedom of Expression®: Overzealous Copyright Bozos and Other Enemies of Creativity (Doubleday/Random House, 2005). Mcleod on tunnettu kujeilija (’prankster’). Kirja on lisensoitu lisenssillä, joka nimenomaisesti sallii linkittämisen.

Kyse on tietynsisältöisen informaation ilmaisemisesta. Lähtökohtaisesti informaation ilmaiseminen lienee sallittua, ellei sitä jollain säädöksellä ole nimenomaisesti kielletty. Sivuutan tässä asiaan liittyvät mahdolliset tieteen-/ilmaisun-/sananvapautta koskevat kysymykset ja tarkastelen tilannetta puhtaasti tekijänoikeudellisesta näkökulmasta.

Perinteisestä yksinoikeusnäkökulmasta tarkasteltuna herää siis kysymys, voiko mainitunlainen informaation ilmaiseminen kuulua osoitteen viittaaman dokumentin oikeudenhaltijan yksinoikeuksien piiriin linkittämisenä.

Osoite ei ylitä teoskynnystä
Perinteisesti tekijänoikeudessa on tavattu lähteä siitä, että suojaa saadakseen (ja tekijänsä yksinoikeuden piiriin kuuluakseen) tekijän tekemän teoksen tulee ylittää ns. teoskynnys. Teoskynnys ylittyy, jos kyse on tekijänsä luomasta ’itsenäisestä ja omaperäisestä/alkuperäisestä’ teoksesta (esim. KM 1953:5, s. 44). Teostasoa ylittämätön informaatio jää tekijänoikeuden ulkopuolelle. Yleensä tavataan sanoa, että suojan ulkopuolelle jäävät ideat ja periaatteet.

Käytännössä esimerkiksi lyhyiden uutisten, aikataulujen ja vaikkapa tavaraluetteloiden katsotaan jäävän suojan ulkopuolelle. Voitaneen kuitenkin pitää selvänä, ettei esimerkiksi kirjoituksessa esitetty osoitetieto sellaisenaan ylitä teoskynnystä, joten se ei myöskään voi kuulua kenenkään yksinoikeuden piiriin, ei myöskään osoitteen viittaaman dokumentin oikeudenhaltijan.

Sen sijaan sitä voidaan vapaasti käyttää osana muita teoksia kuten tätä kirjoitusta ja tässä esiintyvää valokuvaa, koska kyseessä on teoskynnystä ylittämätön informaatio. Tämä kirjoitus ja oheinen valokuva kuuluvat taas tämän kirjoituksen kirjoittajan yksinoikeuksien piiriin. Toisin sanoen, jos haluat levittää tätä kirjoitusta tai siinä olevan valokuvan kappaleita, tarvitset siihen luvan minulta, et Kembrew Mcleodilta.

Kerran saavutettu teostaso ei myöskään poistu, vaikka teoksessa jonkun mielestä olisi vääriä merkkejä. Teostasoa arvioitaessa moraalisille tai esteettisille tekijöille ei anneta merkitystä. Kun tilannetta verrataan tavanomaisiin kotisivuilla esitettyihin linkkeihin, huomataan, ettei pohdinta jää teoreettiseksi.

Kuten komiteamietinnössä 2002:5 todetaan (s. 21), myös kotisivu tai sen osat voivat saada tekijänoikeudellista suojaa. Tällöin siellä olevat linkit kuuluvat kyseisen kotisivun laatijan yksinoikeuksien ja omaisuudensuojan piiriin sikäli kun tekijänoikeudelle omaisuudensuoja halutaan antaa.

Perinteisten tekijänoikeudellisten oppien mukaan on siis vaikea yhtyä esimerkiksi Ruotsin korkeimman oikeuden (NJA 2000:48) ns. mp3-ratkaisuun. Kyseisessä tapauksessa poika oli rakentanut linkkejä, jotka viittasivat luvatta verkkoon saatettuun materiaaliin. Rinnastan tässä pojan linkit kuvatunlaisiin tekstiriveihin.

Ruotsin korkein oikeus rinnasti tämän linkkien laatimisen tekijänoikeudelliseen julkiseen esittämiseen. Kuinka jonkun yksinoikeus voitaisiin ulottaa informaatioon ja jopa toisen henkilön – mahdollisesti tekijänoikeudella – suojatun aineiston käytöstä määräämiseen.

Linkki luvattomaan aineistoon – avunantoa rikokseen?
Voidaan toisaalta edelleen vaatia linkittämisen kieltämistä. On esimerkiksi sanottu, että jos tiedät tietyn dokumentin olevan luvatta verkossa, saattaisi siihen linkittäminen olla avunantoa rikokseen. Koska tämänkaltaisen vaatimuksen täytynee liittyä toisen tekijänoikeuden loukkaukseen, on se edellä esitetyllä tavalla problemaattinen.

Kuinka esimerkiksi A:n teos X (josta löytyy tietty merkkirivi) voisi loukata B:n tekijänoikeutta teokseen Y, vaikka C olisikin asettanut Y:n verkkoon ilman B:n lupaa? Jos B:n tekijänoikeuteen perustuva vaade menestyisi, joutuisi A käytännössä sensuroimaan oman teoksensa. Teoksen sensurointia tekijänoikeuteen perustuen olisi vaikea ymmärtää.

Yhtälailla voisimme sanoa, että B:n tekijänoikeuteen perustuva syyte haittaisi A:n tekijänoikeutta teokseen X, sillä A ei voisi elättää itseään omaan tekijänoikeuteensa perustuen. On vaikea ymmärtää kuinka B:n yksinoikeus saattaisi ulottua myös A:n teoksen käytöstä määräämiseen. Herää myös kysymys, mistä tekijänoikeudessa on kyse, jos sen avulla voidaankin sensuroida teoksia.

Koska avunannossa on kyse tahallisesta rikoksesta, saattaisi esitetty lisäksi pitää paikkaansa ainoastaan silloin, jos dokumentin tiedetään varmasti olevan verkossa lain vastaisesti, mistä taas varmaa tietoa on vaikea saada.

En esimerkiksi voi tietää, onko McLeodilla kaikki tarpeelliset luvat kirjansa julkaisemiseen, sillä en voi velvoittaa McLeodia paljastamaan solmimiensa sopimustensa sisältöä. Olisi vaikea myös hyväksyä ajatusta, jonka mukaan voisin syyllistyä rikoksen avunantoon, jos viittaan kirjastossa olevaan kirjaan, vaikka tietäisin sen olevan kirjastossa ilman tekijänsä lupaa.

Lopulta voidaan pohtia, voidaanko pelkän osoitetiedon esittämistä ylipäätään pitää rikoksena. Se itsessään on neutraali informaatio, jonka käytöstä päättää tiedon lukija. Esimerkiksi oheisessa kuvassa on nimenomainen kehotus olla katsomatta kyseistä dokumenttia. Jos kuitenkin päätät niin tehdä, on kyse sinun päätöksestäsi – ei minun.

Vaikka tässä on käsitelty vain verkko-osoitteita, voidaan sama problematiikka teoriassa kytkeä muihinkin linkitystekniikoihin. Lisäksi linkittämisoikeuden mahdolliseen sisältöön liittyy muitakin ongelmia. Mahdollisuuksiin säännellä linkittämistä tai siihen rinnastettavien teknologioiden käyttöä n. 300 vuotta vanhan tekijänoikeusteorian avulla tulisi jo lähtökohtaisesti suhtautua epäilyksellä.

Olli Vilanka
Tutkija, Svenska handelshögskolan

Lähteitä:
Vannevar Bushin kirjoitus on julkaistu uudelleen teoksessa Nelson, Theodor Holm, Literary machines : the report on, and of, project Xanadu concerning word processing, electronic publishing, hypertext, thinkertoys, tomorrow’s intellectual revolution, and other topics including knowledge, education and freedom, Sausalito (Calif.) : Mindful Press, cop. 1990.

Tekijänoikeustoimikunnan mietintö, Tekijänoikeudet tietoyhteiskunnassa. Ehdotukset tietoyhteiskuntadirektiivin edellyttämiksi lainsäädännön muutoksiksi. Komiteanmietintö 2002:5. Erityisesti kohta ”Muut tekijänoikeuslain muutosehdotukset”, s. 21.

Pirkko-Liisa Haarmann: Tekijänoikeus ja lähioikeudet. Helsinki 2005
Katariina Sorvari: Vastuu tekijänoikeuden loukkauksesta, erityisesti tietoverkkoympäristössä. Vantaa 2005., s. 232.