Linkittäjä syö kustantajan pöydässä

(IPRinfo 5/2008)

Verkkojulkaisun kaupallinen hyödyntäminen linkittämällä tulisi kirjoittajan mielestä katsoa tekijänoikeuslain tarkoittamaksi yleisölle välittämiseksi.

Verkkoympäristössä verkkojulkaisut ja muut verkkolehdet kilpailevat erilaisten sisältöpalveluiden kanssa. Usein hakukonepohjaiset palvelut tarjoavat uutis- tai muuta kustannettua sisältöä eri lähteistä koottuina yhdistelminä. Suoran kopioinnin ohella linkityskin voi loukata tekijänoikeuksia, kun esimerkiksi kustantajan aineistoa luvatta hyödynnetään toisten sisältöjen osana.

Internetin sisältötarjonta on rajaton. Kuluttajat ovat vastahakoisia maksamaan uutissisällöstä. Mainosrahoitteisuus on päivän sana, koska sisällön tulisi olla verkossa ilmaista – riippumatta aineiston julkaisemisen edellyttämistä panoksista. Kilpailu tiivistyykin ennen kaikkea kilpaan verkon käyttäjien huomiosta sekä mainostuotoista.

Kustannettu verkkoaineisto tuo painoarvoa sisältöihin
Ilman tunnettujen verkkolehtien kustannettua sisältöä eivät käyttäjät kiinnostuisi sisältöpalveluista. Riippumatta tekijänoikeuslaista tai lehden tekijänoikeusilmoituksista palveluntarjoajat hyödyntävät verkkolehtien sisältöä esimerkiksi asettamalla palveluunsa linkin, joka vie käyttäjän verkkolehden artikkeliin. Linkitetyn sisällön luokittelu muistuttaa usein verkkolehtien luokittelua.

Tällaisen aineiston hankinnan taustalla on hakukone. Palvelut perustuvat ns. crawling-toimintoon, jossa internet-hakukone selaa automaattisesti verkkosivustoja ja indeksoi ne hakemistoon, joka on taas välttämätön hakukoneen toiminnalle.

Ammattitaito ja vastuut edellyttävät investointeja
Sisältöpalvelun loppukäyttäjät etsivät sisältöpalvelusta uutisia tai muuta sisältöä, eivät taustalla olevaa teknologiaa. Toisten aineistoista koottu palvelu ei kuitenkaan edellytä sisältöinvestointeja. Alhaiset tuotantokustannukset mahdollistavat mm. mainostilan edullisen hinnoittelun.

Kustantaja ei pysty myymään verkkolehteen mainontaa vastaavaan hintaan. Kustannetun sisällön tuottaminen edellyttää kuitenkin verkkolehden ja sen osien kehittämiseen, paketointiin ja markkinointiin sekä tekijöihin kohdistuvia investointeja.
Lisäksi lainsäädäntö asettaa verkkojulkaisun vastaavan toimittajan sekä julkaisijan samaan asemaan kuin sanomalehden päätoimittajan ja julkaisijan. Velvoitteet ovat samat printissä ja verkossa.

Julkaisijan osaksi voi koitua vahingonkorvausvastuu vahingosta, joka on seurausta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta rikoksesta tai tekijänoikeusloukkauksesta. Kilpailevat palveluntarjoajat yleensä välttävät nämä velvoitteet.

Vastuun kantaminen edellyttää ammattitaitoa, toimitusprosessien kehittämistä ja vakavaraisuutta. Ilman kustannettuun sisältöön kohdistuvien investointien asianmukaista suojaa vaarantuu vapaan, riippumattoman lehdistön toimintaedellytykset ja kannattavan liiketoiminnan harjoittaminen lainsäädännön rajoissa.

Suojapaketti muodostuu useista immateriaalioikeuksista
Kustannettuun sisältöön kohdistuu tekijänoikeussuojan lisäksi muita verkkolehteä suojaavia aineettomia oikeuksia. Sen sijaan, että linkitystä käsiteltäisiin ainoastaan teknis-tekijänoikeudellisesta luonteesta käsin, tulisi kiinnittää huomiota myös julkaisijan valitsemaan verkkolehden suojauskonseptiin kokonaisuutena.

Verkkolehteä tai sen osaa voi suojata tekijänoikeuden lisäksi esimerkiksi tavaramerkki-, tietokanta-, verkkotunnus-, patentti- ja mallioikeussuoja. Lisäksi sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskeva sääntely on osa pakettia. Lehden maine ja tunnettuus, jotka on saavutettu lehden pitkäaikaisella toiminnalla ja investoinneilla niin painetussa kuin verkkoympäristössä, toimivat tunnusmerkinomaisesti.

Suojan tavoitteena on antaa oikeudenhaltijalle oikeus päättää aineistonsa käytöstä myös rajoittamalla liiketoiminnalleen epäedulliseksi katsomaansa käyttöä.

Käyttäessään useita suojamuotoja valitsemassaan verkkolehden suojakonseptissa julkaisija tuo konkreettisesti esille tarkoituksensa suojata aineistoaan ja säilyttää kontrolli esimerkiksi siitä, saavatko sisältöpalvelun tarjoajat hyödyntää kustannettua aineistoa ja jos saavat niin, millä ehdoilla.

Suojamuodot menettävät käytännössä merkityksensä, mikäli niillä ei olisi vaikutusta kustannetun sisällön luvattoman hyödyntämisen kokonaisarvioon ja käytön ohjaukseen. Muutoin julkaisijalla ei olisi kontrollia verkkoaineistoon, josta se lain nojalla on osaksi vastuussa.

Lehdistön vakavaraisuus on käytännön sananvapauden ehto
Mikäli verkkolehden sisältöä käytetään muussa kuin julkaisijan tarkoittamassa yhteydessä esimerkiksi osana sisältöpalvelun linkkikoostetta, julkaisijan määräysvalta verkkolehden sisältöön heikkenee.

Jos julkaisija ei itse enää päätä julkaisemansa sisällön käytöstä, se ei myöskään enää täysin määrää investoimansa verkkosisällön mainostuotoista, vaan ne kertyvät enenevästi sisältöä hyödyntäville palveluntarjoajille.

Yhteiskunnan kantavat arvot kuten lehdistönvapaus, joka konkretisoituu yleisölle medianvapauden kautta, kuitenkin perustuvat taloudelliseen riippumattomuuteen myös verkossa. Mikäli lehdistön taloudellisen vakavaraisuuden pohjaa rapautetaan, vaikuttaa se yksityiseen, riippumattomaan uutisointiin ja tausta-analyyseihin. Pienellä kieli- ja markkina-alueella mahdolliset vaikutukset voivat olla merkittäviä.

Päätoimittajan tehtävät vaikeutuvat, jos virheellisen uutisen korvaaminen tai kolmannen oikeutta loukkaavan sisällön poistaminen ei ole enää julkaisijan vallassa. Teosten osalta on voitava valvoa tekijän moraalisten oikeuksien noudattamista.

ACAP-protokolla – verkkoympäristön ratkaisuehdotus
Avoimilla verkkosivustoilla käyttöehdot ilmaisevat, miten aineistoa saa käyttää. Täydentävillä tekijänoikeusmerkinnöillä rajoitetaan kaupallista hyödyntämistä. Ensisijaisesti ehdoilla pyritään rajoittamaan toimintaa, joka uhkaa julkaisijan sisältökontrollia ja mainosrahoitusta.

On katsottu, että elinkeinonharjoittajien välisessä suhteessa (julkaisija ja koostetun sisältöpalvelun tarjoaja) sivuston käyttöehdot mahdollisesti sitovat riippumatta siitä, että sivustolla vierailija olisikin hakurobotti eikä ihminen.

Robotit eivät kuitenkaan kykene tunnistamaan verkkolehden käyttöehdoissa asetettuja käyttöohjeita. Hakukoneisiin perustuvien sisältöpalveluiden yleistyessä julkaisijan onkin yksinkertaisempaa teknisesti viestiä hakukoneelle verkkolehden käyttöehdot ja rajoitukset. Näin julkaisija voi samalla turvata keskusteluyhteyden, mikäli kirjallisten käyttöehtojen pätevyyttä suhteessa hakukoneisiin pidettäisiin verkossa epävarmana.

Moniulotteisen viestinnän mahdollistaisi esimerkiksi kansainvälinen sanomalehtikustantajajärjestöjen lanseeraama Automated Content Access Protocol (www.the-acap.org). Se on tekninen menetelmä, joka viestii automaattisesti verkkolehteen kohdistuvat oikeudet ja käyttöehdot verkkosivuston ja hakukoneen crawlerin välillä.

ACAP perustuu niin kustantajan kuin aineistoa hyödyntävän käyttäjä-hakukoneen vapaaehtoisuuteen. ACAP mahdollistaa erityyppisten ja -laajuisten käyttöoikeuksien (mm. crawling, indeksointi ja tallentaminen) viestimisen.

Linkittäminen on aineiston yleisön saataville saattamista
Tekijänoikeuslaissa ei ole säännöksiä linkittämisestä. Hallituksen esityksessä (HE 28/2004) ja sitä edeltäneessä tekijänoikeustoimikunnan komiteamietinnössä (KM 5/2002) on yleisellä tasolla todettu, että linkittäminen on välttämätöntä internetin toiminnan kannalta. Linkittämisen oikeudellinen arviointi on jätetty oikeuskäytännön tehtäväksi, mutta se on sisällöltään kirjavaa.

Tekijänoikeuslainsäädäntö tulisi saada verkossa ajan tasalle. Yhtäältä verkossa julkaistuun kustannettuun sisältöön kohdistuvat taloudelliset panostukset ja päätoimittajan tai julkaisijan vastuun kantaminen sekä toisaalta sisältöön perustuen kertyvät mainostuotot ja mahdollisuus tarvittaessa minimoida virheellisestä aineistosta koituvia vahinkoja olisi saatava tasapainoon.

Verkossa vapaasti selailtavaksi julkaistun kustannetun sisällön, verkkojulkaisun, kaupallinen hyödyntäminen linkittämällä osana luokiteltua sisältöpalvelua tulisi katsoa tekijänoikeuslain tarkoittamaksi yleisölle välittämiseksi.

Luokiteltu sisältöpalvelu hyödyntää kaupallisesti kustantajien verkkolehtiä erilaisia linkkikokoelmia julkaisemalla. Verkkojulkaisun tai vastaavan verkkolehden oikeudenhaltijan suostumus olisi tällöin tarpeen. Linkityksen teknisellä toteutumistavalla ei tulisi olla vaikutusta.

Kyseessä on myös kotimaisen, riippumattoman, kaupallisesti kustannetun tiedonvälityksen turvaaminen. Se on myös avoimilta verkkosivuilta löydettävien kotimaisten verkkolehtien lukijoiden, kaikkien internetin käyttäjien etu.
Hakukonepohjaisilla sisältöpalveluilla on osansa siinä, miten lukijat löytävät verkkolehtien kustannetun aineiston. Sikäli hakukoneet ovat peruuttamattomasti osa internetin toimintaa. Sääntelyn tarkentamisessa on kyse tasapainosta, pelisäännöistä ja verkkolehdistön säännellystä toiminnasta.

Ismo Huhtanen
Senior Legal Counsel, Sanoma Oyj