Lakikokoelman tekijänoikeussuoja – EYT:ltä ennakkoratkaisu tietokantadirektiivin tulkinnasta

(IPRinfo 3/2009)

Tietokantadirektiivin (96/9) teksti jätti paljon tulkittavaa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 13 vuoden aikana antanut direktiivistä kuusi ennakkoratkaisua.

IPRinfo-lehdessä 5/2008 kirjoitin runokokoelmaa koskevasta tietokantaratkaisusta (9.10.2008). Tässä artikkelissa analysoin, mitä uutta EYT antoi tuoreessa ennakkoratkaisussaan (5.3.2009) C-545/07.

Bulgarialainen Apis-Hristovich EOOD (Apis) valmisti oikeudellista Apis-tietojärjestelmää, johon kuuluivat moduulit Apis-oikeus ja Apis-oikeuskäytäntö.

Yhtiö nosti Sofian ensiasteen tuomioistuimessa kanteen Lakorda AD:ta (Lakorda) vastaan. Se väitti, että Apiksen kanssa kilpailevan tuotteen, Lakorda legis-tietojärjestelmän, moduulit Bulgarian oikeus ja Tuomioistuinten oikeuskäytäntö oli valmistettu kopioimalla olennaisia osia Apiksen huomattavia investointeja vaatineista, tietokantojen sui generis -suojaa nauttivista vastaavista tuotteista, ja vaati käytön kieltoa ja vahingonkorvausta.

Kansallinen tuomioistuin pyysi (2007) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta (EYT) ennakkoratkaisua kuudesta tietokantadirektiivin 96/9 tulkintaan liittyvästä kysymyksestä, joista tässä käsittelen vain kolmea: kopioinnin ja tietokannan käsitteitä sekä tietokannan sisällön muodostaman aineiston oikeudellisen luonteen merkitystä.

Myös tilapäinen siirto alustalta toiselle on kopiointia
EYT:n ratkaisu 5.3.2009 on laatuaan kuudes tietokantadirektiivin tulkinnasta. Montaa perustavaa laatua olevaa kysymystä on jo aiemmissa ratkaisuissa käsitelty.

Tässä tapauksessa yksi oikeudellisesti mainitsemisen arvoinen uusi asia on sen toteaminen, että tietokannan kopioinnin käsitteen suhteen ei EYT:n mukaan ole merkitystä sillä, onko tietojen siirtäminen tallennusalustalta toiselle väliaikaista vai pysyvää. Molemmat ovat kopiointia direktiivin 2 artiklan a kohdan mukaisesti.

Siirron ajallisella kestolla voi kuitenkin olla merkitystä kansallisessa oikeudessa asiayhteydestä riippuen, kun arvioidaan suojatun tietokannan kopioinnin loukkauksen vakavuutta tai tällaiseen loukkaamiseen liittyvän korvattavan vahingon laajuutta. Kopioinnin ajankohtana on pidettävä hetkeä, jolloin siirrettävät materiaalit on tallennettu muulle kuin alkuperäiselle tallennusalustalle.

Oikeusriidan aineisto, tietojärjestelmät, koostuivat useista erillisistä alaryhmistä. Kun arvioidaan, onko kopiointi ja/tai uudelleenkäyttö koskenut määrällisesti arvioituna olennaista osaa tietokannan sisällöstä, on määriteltävä ennakolta, muodostaako jokin alaryhmä, kuten tapauksessa mainitut moduulit, erillisen tietokannan, joka vastaa direktiivissä mainittuja sui generis -oikeuteen perustuvan suojan myöntämisedellytyksiä (7 Art. 1 kohta).

Virallisaineistolla ei suojaa mutta tietokannalla on
Se seikka, että saman aineistokokonaisuuden eri alaryhmiä markkinoidaan kutakin erikseen itsenäisinä tuotteina, ei riitä itsessään siihen, että ne luokiteltaisiin tietokannoiksi.

Mikäli alaryhmiä ei ole katsottava erillisiksi tietokannoiksi, on kopioitujen tai uudelleenkäytettyjen aineistojen määrää verrattava mainitun kokonaisuuden koko sisältöön. Jos taas kutakin alaryhmää on pidettävä erillisenä kokonaisuutena, on käytettyjen aineistojen määrää verrattava pelkästään kyseisen alaryhmän kokonaissisällön määrään.

Vaikka tietokannassa on virallisia tietoja, joihin yleisöllä on pääsy ja jotka eivät nauti tekijänoikeussuojaa, tällä ei voida sellaisenaan perustella sitä, että tällaisia aineistoja sisältävää kokonaisuutta ei luokiteltaisi tietokantadirektiivin mukaiseksi tietokannaksi tai että se olisi suljettu pois sui generis -suojan soveltamisalasta.

Yksi tietokanta vai useampia?
Ratkaisu muodostaa osaltaan yhden tarpeellisen ja harmonisoivan palasen siinä kehittyvässä yhteisessä eurooppalaisessa oikeuskäytännössä, joka on välttämätön tarpeeksi ennalta arvattavan ja toimivan oikeudellisen toimintaympäristön luomiselle tietokantadirektiivin kansallisen implementoinnin jälkeen. Alkuperäinen direktiivi jätti paljon työtä oikeuskäytännölle tällä saralla.

Toinen kysymys on sitten se, että tietokantadirektiivi vei mm. kopioinnin käsitteen paljon pitemmälle sui generis -oikeuden puolella kuin esimerkiksi tekijänoikeuden osalta tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivi (ns. InfoSoc-direktiivi). Tällainen epäsuhtaisuus ei palvele ainakaan tietoyhteiskunnan kehitystä kenenkään kannalta.

Edelleen, oikeudellinen arviointi siitä, mikä tai mitkä osat muodostavat oikeudellisesti arvioiden yhden tai monta tietokantaa, voi olla esimerkiksi digitaalisessa muodossa olevien tietojen käyttäjälle vaikea tai mahdoton tehtävä. Kuitenkin tällä voi olla perustavaa merkitystä hänen oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa kannalta.

Paljon on siis vielä kehitettävää sui generis -tietokantojen, oikeastaan tietokokoelmien, immateriaalioikeudellisen suojan alalla vastaisuudessakin.

Perttu Virtanen
Tutkijaopettaja, Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto, HIIT

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu 5.3.2009 asiassa C-545/07.
Sofiyski gradski sad -tuomioistuimen (Bulgaria) ennakkoratkaisupyyntö, pääasian osapuolet, Apis-Hristovich EOOD v Lakorda AD. C