Lääketeollisuuden globaalit tavoitteet ja keinot selvisivät

(IPRinfo 4/2004)

Arvosteltu teos: Meir Perez Pugatch: The International Political Economy of Intellectual Property Rights. Edward Elgar 2004.

Meir Pugatch on tarttunut kirjassaan haasteelliseen aiheeseen. Hänen tavoitteenaan on selvittää, miten nykyinen IPR-järjestelmä on syntynyt ja ennen kaikkea miksi. Pugatch rajoittuu tosin käsittelemään lähinnä TRIPS-sopimusta, mutta hänen käyttämänsä metodologia toimisi todennäköisesti myös muiden kansainvälisten sopimusten kohdalla.

Kirjan alussa Pugatch osoittaa vakuuttavasti, että perinteisillä taloustieteen välineillä ei päästä pitkälle nykyisten IPR-sopimusten analysoinnissa. Muuttujia on yksinkertaisesti liikaa, jotta voitaisiin osoittaa sopimusten taloudellinen tehokkuus tai tehottomuus globaalilla tasolla. Toiseksi ongelmaksi muodostuu, että neuvotteluprosesseissa erityisesti kehitysmaat ovat tehneet päätöksiä, jotka ovat olleet osoitettavasti niiden taloudellisia intressejä vastaan ja täten ainakin pintapuolisesti epärationaalisia.

Pugatch hylkääkin tämän tien ja lähtee etsimään vastauksia neuvotteluprosesseihin vaikuttaneista poliittisista tekijöistä ja erityisesti intressitahoista, joilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa EU:n ja USA:n kantojen muodostamiseen ja ajamiseen eteenpäin.

Pugatch käyttää pääasiallisena lähteenään tutkivaa lääketeollisuutta. Hän käy läpi yksityiskohtaisesti sen käyttämät monikerroksiset lobbauskeinot ja tavoitteet eri neuvotteluvaiheissa. Tämän jälkeen hän vertaa lääketeollisuuden tavoitteita, EU:n ottamia kantoja ja lopputuloksia WTO:ssa ja toteaa, että nämä ovat olleet hyvin yhdenmukaisia muutamia poikkeuksia, kuten globaalia raukeamista lukuun ottamatta.

Pugatchin tulos ei tosin ole yllätys kenellekään alaa seuranneelle taholle. Kirjan ehkä suurin ongelma onkin, että Pugatch ei kykene pureutumaan pintaa syvemmälle sisälle EU:n päätöksentekoprosessiin. Hän ei perehdy siihen, miksi EU omaksui puhtaasti tutkivan lääketeollisuuden kannat eikä ottanut huomioon esimerkiksi rinnakkaisvalmistajien tai kansalaisjärjestöjen kuten Oxfamin kantoja, jotka olivat kuitenkin jäsenmaiden ja komission tiedossa. Samoin Pugatch käy vain ohimennen läpi miten EU ja USA kykenivät painostamaan kehitysmaat niille epäedulliseen lopputulokseen.

Vertailukohta löytyy vaivatta
Pugatchin kirjaa ei voi olla vertaamatta Drahoksen ja Braithwaiten merkkiteokseen Information Feudalism, jossa käydään läpi TRIPS-sopimuksen syntyprosessi. Drahos ja Braithwaite lähtevät liikkeelle tasoa alempaa kuin Pugatch, eli heidän “tarinassaan” pääroolia näyttelevät neuvotteluprosessiin osallistuneet yksilöt, joiden päätökset ja valinnat ratkaisivat viime kädessä lopputuloksen. Erot kirjojen metodologioissa ovat loppujen lopuksi toisiaan täydentäviä, koska kumpikaan lähestymistapa ei anna yksinään koko kuvaa tapahtumien kulusta.

Pugatchin kirjan parasta antia on lääketeollisuuden lobbauskeinojen ja tavoitteiden yksityiskohtainen läpikäyminen. Rinnakkaislääkevalmistajien ja tutkivan lääketeollisuuden välisestä kädenväännöstä ei ole todennäköisesti kirjoitettu toista yhtä perusteellista yhteenvetoa. Alan “kipupisteet”, kuten lupahakemusten tietojen salassapito rinnakkaislääkkeiden torjumiseksi, tulevat todennäköisesti uutena tietona muille kuin alaan aikaisemmin perehtyneille. Kirjan lukemisen jälkeen esimerkiksi hallituksen kaatunut esitys rinnakkaislääkkeiden myynnin rajoittamisesta asettuu ihan eri tavalla globaaliin puitekehykseensä.

Kirjan kirjoitusasu jättää jonkin verran toivomisen varaa – erityisesti toistoa on aivan liikaa – mutta muuten teosta voi suositella lämpimästi kaikille kansainvälisen IPR-politiikan kuvioista kiinnostuneille. Alun taloustieteellinen osuus on myös hyvä perustason johdanto patentoinnin ja tavaramerkkien taloudellisen analysoinnin ongelmiin.

Ville Oksanen
Tutkija
The Helsinki Institute of Information Technology, HIIT