Korvaus työsuhdekeksinnöstä: Vanheniko vaatimus yllättäen?

(IPRinfo 4/2009)

Suuri osa työsuhdekeksintöön liittyvistä erimielisyyksistä koskee korvauksen määrää, mutta myös korvausvaatimuksen vanhentuminen aiheuttaa riitoja. Jos keksinnölle on haettu patenttia, työntekijän oikeus vaatia korvausta vanhentuu eri tavoin riippuen siitä, mitä lakia tulkitaan ja miten.

Työsuhdekeksintölain mukaan (7 § 3 momentti) korvauskanteen vanhentumisaika on 10 vuotta siitä, kun työnantaja on ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön. Mikäli keksintöön on haettu patenttia, korvauskanne voidaan panna vireille yhden vuoden kuluessa patentin myöntämisestä. Vanhentumissäännös muutettiin nykyiseen muotoonsa vuonna 1988 (526/1988).

Patenttilain 20 §:n mukaan patentti on hyväksytty sinä päivänä, kun hakemuksen hyväksymisestä on kuulutettu. Tämän jälkeen kuka tahansa voi 9 kuukauden kuluessa tehdä väitteen myönnettyä patenttia vastaan (PatL 24 §). Kansallisen patentin väiteaika muutettiin vuonna 1997 alkavaksi patentin hyväksymisen jälkeen, kun Suomi liittyi Euroopan patenttisopimukseen (EPC) vuonna 1996.

Aiemmin kolmen kuukauden väiteaika alkoi, kun hakemus oli Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) tutkimuksen jälkeen kuulutettu. Mikäli hakemusta vastaan oli tehty väite, lopullista ratkaisua piti odottaa väiteprosessin ajan.

Patentin myöntämisajankohdan määrittely avainasemassa
Työsuhdekeksintölakiin ei koskettu patenttilain muutoksessa 1997, vaikka korvauskanteen nostaminen on sidottu patentin myöntämiseen, joka vuonna 1988 oli määritelty eri tavalla.

Miten siis on tulkittava työsuhdekeksintölain korvauskanneaikaa? Pitääkö kanne nostaa viimeistään vuoden kuluessa patentin myöntämisestä vai vuoden kuluessa väiteajan ja mahdollisen väitekäsittelyn päättymisestä?

Työsuhdekeksintökorvauksen määrittelyssä on otettava huomioon mm. keksinnön arvo, joka riippuu siitä, myönnetäänkö patentti vai ei. Lainvoimaisesti tämä on ratkaistu vasta, kun väiteaika on kulunut umpeen tai väiteprosessi saatettu päätökseen.

Työsuhdekeksintölain vanhentumisajat ovat ehdottomia. Mikäli korvauskanteen nostamisen takaraja on yksi vuosi patentin myöntämisestä, myöntämisajankohta täytyy määritellä selvästi. Jos korvauksia täytyy vaatia ennen kuin patentin kohtalo on lainvoimaisesti ratkaistu, päädytään ennenaikaisiin kanteisiin ja epätarkkoihin vaatimuksiin. Nykytilanne ei vastaa kenenkään etua.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center

Kuvio ”Työsuhdeksintölain aikajana” on ainoastaan painetussa lehdessä IPRinfo 4/2009 sivulla 10.

Share: