Korruptio yhä kiusana Kiinassa -Viranomaisilta ensiapua IPR-loukkauksiin

(IPRinfo 3/2009)

Paikallisviranomaisen apu on ulkomaalaiselle yritykselle usein tehokkain keino saada immateriaalioikeuksien loukkaus loppumaan.

Immateriaalioikeuksien loukkaustapauksissa Kiinassa viranomaistie on yritykselle tuomioistuinprosessia nopeampi ja edullisempi tapa saada loukkaus päättymään ja loukkaavat tuotteet tuhotuiksi.

Jos yritys haluaa saada loukkaajalta myös vahingonkorvauksia tai asia on hyvin mutkikas, on kuitenkin parempi viedä asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Kumpi väylä on parempi pitääkin harkita tapauskohtaisesti.

Paikallisviranomaisella laajat valtuudet
Kiinassa toimivat ulkomaiset yritykset turvautuvat useimmiten paikallisviranomaisen apuun immateriaaliloukkaustapauksissa. Hallinnollisella paikallisviranomaisella, AIC:lla (Administration for Industry and Commerce), on laajat valtuudet tutkia loukkausta ja tehdä tarkastuksia epäillyn loukkaajan tiloihin.

Paikallisella AIC:lla on myös valtuudet määrätä loukkaus lopetettavaksi selkeissä loukkaustapauksissa ilman tuomioistuimeen turvautumista.

Viranomaistie on loukkauksen kohteena oleville yrityksille usein parempi vaihtoehto kuin tuomioistuintie, koska sen avulla on mahdollista saada loukkaus päättymään ja loukkaavat tuotteet takavarikoiduiksi ja tuhotuiksi nopeammin ja pienemmillä kustannuksilla kuin haettaessa ensin tuomioistuimen päätöstä.

Viranomainen ei kuitenkaan voi määrätä vahingonkorvauksia maksettavaksi. Se voi ainoastaan määrätä loukkaajille sakkorangaistuksia, jotka ovat määriltään varsin pieniä, eikä niillä siksi ole todellista ennaltaehkäisevää pelotevaikutusta.

Ennen yhteydenottoa AIC:hen oltava näyttö loukkauksesta
Viranomaisvetoisen täytäntöönpanoprosessin käynnistäminen edellyttää tavallisesti jonkinlaista näyttöä tapahtuneesta loukkauksesta ja siitä, että lisätodisteita saadaan helposti kerättyä.

Loukkauksen kohteena olevan yrityksen tulee kerätä ja arkistoida kaikki loukkaukseen liittyvät toimenpiteet, kuten mahdolliset edeltävät yhteydenotot ja kirjeenvaihto loukkaajan kanssa, todistusaineistoksi mahdollista tulevaa täytäntöönpanoprosessia varten.

Toimenpiteisiin ryhtyäkseen viranomaiset haluavat yleensä tietoa loukkaajan toiminnasta ja siitä, missä loukkaavia tuotteita valmistetaan ja säilytetään.

Ensimmäinen yhteydenotto paikalliseen hallinnolliseen viranomaiseen tehdään tavallisesti sellaisen paikallisen asiamiehen kautta, jolla on entuudestaan kokemusta yhteistyöstä kyseisen paikallisen AIC:n kanssa ja jonkinlaiset suhteet viranomaisiin.
Ensimmäisessä yhteydenotossa sovitaan ainoastaan tapaaminen AIC:n kanssa, muttei kerrota vielä mitään tietoja itse loukkaustapauksesta.

Protektionismi ja korruptio vaikeuttavat puolustautumista
Positiivisesta kehityksestä huolimatta paikallisprotektionismi ja korruptio ovat edelleen ongelma erityisesti Kiinan maaseudulla ja pienissä kaupungeissa.

Useissa tapauksissa paikallisviranomaiset ovat varoittaneet loukkaajaa tulevista tarkastuksista etukäteen, tai tarkastuksia ei ole toteutettu perusteellisesti, koska viranomaisilla on ollut henkilökohtaisia kytköksiä loukkaajaan, tai he ovat halunneet muista syistä suojella oman paikkakuntansa kiinalaista yritystä.

Tämän estämiseksi yritykset varovatkin antamasta viranomaisille liikaa informaatiota loukkauksesta vielä ensimmäisen yhteydenoton yhteydessä.

Ensimmäisessä tapaamisessa viranomaisille pyritään antamaan riittävät tiedot loukkaajan toiminnasta ja mahdollisesta tehtaasta tai varastosta, jossa tuotteita säilytetään. Samalla sovitaan ratsia toteutettavaksi mahdollisimman pikaisesti – mielellään jo samana tai viimeistään seuraavana päivänä, jottei loukkaaja ehdi peittää ja hävittää todisteita kuultuaan etukäteen prosessin käynnistämisestä.

Ratsiassa takavarikoidaan loukkaavat tuotteet
Mikäli loukkaavia tuotteita löytyy ratsiassa, paikallisviranomainen määrää loukkaajan välittömästi lopettamaan kyseisten tuotteiden valmistuksen ja myynnin.

Ratsiassa tuoteväärennökset takavarikoidaan ja määrästä riippuen joko viedään pois paikalta tai merkitään paikan päällä takavarikoiduiksi ja sinetöidään. Viranomaiset myös tuhoavat loukkaavat tuotteet, niiden valmistusmuotit ja painatuslevyt.
Viranomaisilla on myös oikeus tutkia ja sinetöidä muutakin loukkaukseen liittyvää yhtiön materiaalia, esimerkiksi sopimuksia sekä kirjanpitoa. Näiden dokumenttien avulla viranomaiset pyrkivät selvittämään loukkaavien tuotteiden kokonaismäärän ja arvon.

Viranomainen voi myös määrää loukkaajalle sakon, joka on suuruudeltaan korkeintaan kolme kertaa loukkaavalla toiminnalla saatu liikevaihto. Jos liikevaihtoa ei saada lasketuksi, sakko on 100 000 RMB (eli noin 10 000 euroa).
AIC:n edustajat voivat ainoastaan toimia välittäjinä ja sovittelijoina osapuolten neuvotellessa mahdollisista vahingonkorvauksista; heillä ei ole oikeutta määrätä vahingonkorvausten maksamisesta.

Loukatun kannattaa pyrkiä loukkaajan kanssa tehtävään kirjalliseen sopimukseen tai sitoumukseen, joka estää loukkaajaa syyllistymästä samaan loukkaukseen uudelleen, ja jossa loukkaaja sitoutuu korvaamaan oikeudenhaltijan kulut asiassa.

Paikallisviranomaiset päättävät itse mitä ottavat tutkittavaksi
Mikäli loukkaustapaus on erityisen vakava, viranomaiset raportoivat loukkaajan vastuuhenkilön tiedot poliisille rikostutkintaa varten. Poliisi tutkii tapauksen ja vie asian tarvittaessa eteenpäin syyttäjäviranomaiselle. Syyttäjä puolestaan päättää tapauksen mahdollisesta viemisestä tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Hallinnollisen viranomaisen päätökseen tyytymätön voi viedä asian tuomioistuimen ratkaistavaksi. Mikäli loukkaaja ei valita päätöksestä tuomioistuimeen eikä tottele viranomaisen antamaa määräystä, viranomainen pyytää päätöksen pakollista täytäntöönpanoa tuomioistuimelta. Pakkotäytäntöönpano edellyttää siis tuomioistuimen päätöstä.

Paikallisviranomaisilla on laaja päätäntävalta harkita, mitkä loukkaustapaukset ne ottavat tutkittavakseen. Toisinaan loukkauksen havainneet yritykset joutuvat tekemään paljon suostuttelua, jotta ne saavat resurssipulasta kärsivän paikallisviranomaisen ottamaan tapauksen tutkittavakseen.

Joskus pidempään kestävissä tutkimuksissa yritykset joutuvat myös järjestämään useita säännöllisiä tapaamisia viranomaisen kanssa, jotta sen kiinnostus tapausta kohtaan säilyy ja tutkimukset jatkuvat. Tämä luonnollisesti lisää tapauksen hoitamiseen kuluvia kustannuksia verrattuna siihen, mitä siihen ehkä alun perin budjetoitiin.

Hallintoprosessi on nopea jos virkavalta on yhteistyöhaluista
Osassa tapauksista loukkaus ei tapahdu niin paikallisesti, että siihen puuttuminen kuuluisi yhden paikallisviranomaisen toimivaltaan.

Yhteistyö eri paikallisviranomaisten välillä ei yleisesti toimi kovin hyvin. Tällaisissa tapauksissa loukatun kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tapaus viedään sellaisen paikkakunnan AIC:n hoidettavaksi, joka tiedetään tehokkaaksi ja yhteistyökykyiseksi.

Joka tapauksessa loukatun yrityksen kannattaa ensisijaisesti pyytää paikallisviranomaisten apua todisteiden keräämiseen ja loukkauksen tutkimiseen silloinkin, kun tarkoitus on neuvotella loukkaajan kanssa sovinnosta ja vahingonkorvausten maksamisesta tai viedä asia tuomioistuimeen. Viranomaisten keräämillä todisteilla on parempi näyttöarvo tuomioistuimessa.

Hallinnollinen viranomaisprosessi on tuomioistuinprosessiin verrattuna tehokas, nopea ja edullinen tie saada loukkaus loppumaan. Viranomaisten tutkimat loukkaustapaukset käsitellään normaalisti muutamassa päivässä ja ilman käsittelymaksua.

Kun tavoite on lähinnä loukkauksen nopea päättyminen, onkin suositeltavaa valita viranomaistie. Mikäli yritys haluaa saada loukkaajalta myös vahingonkorvauksia, on parempi viedä asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Mikäli kyseessä on normaalia monimutkaisempi tai epäselvempi loukkaustapaus, viranomaiset eivät todennäköisesti edes ota tapausta pyynnöstä huolimatta tutkittavakseen.

Valinnassa on siis pitkälti kysymys täytäntöönpanosta aiheutuvien kustannusten ja loukkauksesta aiheutuneen tappion vertailusta ja punninnasta. Päätös riippuu lisäksi tapauksen tutkinnan vaativuudesta. Valinta pitää siis aina tehdä tapauskohtaisen harkinnan tuloksena.

Jani Kaulo
Lakimies, Asianajotoimisto Oy Juridia Ab

Managing Intellectual Property -lehden numerossa June 2009 Peter Ollier käsittelee samaa aihepiiriä artikkelissaan ”Where to sue in China”. Artikkeli ei ole vapaasti saatavana verkossa.