Kommentti Palmin kommenttiin

(IPRinfo 1/2005)

Kiitos Jukka Palmille kommenteista. Mukavaa kun kirjoituksestani syntyi keskustelua!

Olen myös (edelleen) sitä mieltä (kuten Palmkin), että ratkaisun lopputulos sinänsä on onnistunut. Se ei käsittääkseni kuitenkaan estä sitä, etteikö ratkaisu voisi olla monelta osin paremmin perusteltu ja johdonmukaisempi. Palm kuitenkin näyttää tältä osin olevan yhtä mieltä kanssani.

Ehkä tarkastelun eroa voisi olla lähtökohta-asetelmissa. Palm toteaa: ”Erityisen myönteistä on se, että tuomiossa analyyttisesti ja avoimesti otetaan kantaa esille tulleisiin riidanalaisiin kysymyksiin.”

Omasta mielestäni oikeuden ”avoin ja analyyttinen kannanotto riitaisiin kysymyksiin” tulisi oikeusvaltiossa olla oikeudelliselle ratkaisulle asetettava lähtökohtaedellytys, josta ainakaan ylin oikeusaste ei odottane erikseen kiitosta. Sen sijaan on tarpeen tuoda esiin ne kohdat, jossa tältä osin on mahdollisesti parantamisen varaa.

Ratkaisujen perustelukäytännön vertailu oikeudellista ratkaisutoimintaa harjoittavien tahojen välillä ei edellytä, että kyse olisi täysin identtisestä ratkaisutoiminnasta. Vertailu sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV/OHIM) ratkaisujen kirjoittamiskäytäntöön on hedelmällistä, vaikka ratkaisutoiminnassa on eroja (joista olen tietysti hyvin tietoinen). KKO:ssahan ei ole kyse merkin rekisteröinnistä ja toisaalta OHIM:ssa sovelletaan enimmäkseen yhteisön tavaramerkkiasetusta ja vain poikkeuksellisesti kansallisia lakeja.

Mutta, jälleen Palmia lainatakseni, kun ”tuomioistuin joutuu väistämättä ottamaan huomioon laajemman joukon erilaisia argumentteja ja suorittamaan perusteellisemman arvioinnin sekaannusvaaran olemassaolosta”, ei mielestäni ole millään tavoin ontuvaa edellyttää, että myös tuomioistuimen ratkaisun perustelujen laajuudessa ja selkeydessä tämä laajempi asioiden huomioon otto näkyisi selvästi. KKO:n ratkaisujenhan pitäisi näin ollen olla vielä paremmin auki kirjoitettuja ja perusteltuja kuin OHIMin.

Ratkaisut eivät ole täydellisiä
Minulle OHIMin tapa kirjoittaa ratkaisuja on tietysti tuttu siksi, että oma kokemukseni oikeudellisten ratkaisujen laatimisesta on OHIMin väiteosastolta ja valituslautakunnasta. Suomessa olen asioinut lähinnä ”tiskin toisella puolella” asiamiehenä ja nyt tutkijana.

En tietenkään katso, että OHIMin ratkaisut olisivat jotenkin täydellisiä, ideaaleja. Olen kuitenkin huomannut, että joutuessaan omakohtaisesti opettelemaan sekä saksalaisesta, ranskalaisesta että englantilaisesta oikeudesta vaikutteita ottaneen, hyvin perusteellisen ja yksityiskohtaisen tavan kirjoittaa oikeudellinen ratkaisu ja sen perustelut, samalla myös saa etäisyyttä suomalaiseen ratkaisujen niukkasanaiseen perustelutraditioon – eikä se enää vaikutakaan niin itsestään selvän hyvältä.

Ehkä myös siksi RENNIE-ratkaisujen perustelujen puutteet tältä osin loistavat minun silmissäni kirkkaampina kuin Palmin. Olen aivan samaa mieltä, että verrattuna aikaisempiin suomalaisiin korkeimman oikeuden ratkaisuihin paljon on tapahtunut ja ratkaisussa on myös paljon hyvää!

Valituslupatarpeen ja tavaramerkkioikeuden kehityksen johdosta on mielestäni kuitenkin tärkeää, että korkeimman oikeuden ratkaisuihin jääneistä ”oikeusohjeaukoista” uskalletaan käydä avointa ja tarpeen mukaan kriittistäkin keskustelua. Minä todella luotan Suomen korkeimman oikeuden kykyyn pystyä vielä tätäkin parempaan perustelukäytäntöön ja vastaanottaa rakentavaa kritiikkiä.

Mia Pakarinen
Tutkija
IPR University Center

Share: