Komissio selkeyttää lisensoinnin kilpailusääntöjä

(IPRinfo 1/2003)

Uuden ryhmäpoikkeusasetuksen suuntaviivat on katsottava myönteiseksi uudistukseksi lisensointijärjestelyiden näkökulmasta. Immateriaalioikeuksien lisensointia koskevat puitteet muuttuvat selvästi väljempään suuntaan.

Immateriaalioikeuksien merkitys taloudessa on viime vuosina kasvanut. Immateriaalioikeudet ovat keskeinen osa yritysten kilpailustrategiaa. Kehitystä kuvaa hyvin lainaus Kanadan kilpailuviranomaisen immateriaalioikeuksien ja kilpailuoikeuden välistä suhdetta koskevista suuntaviivoista:

“Today’s economy is increasingly based on knowledge and innovation and driven by rapid advancements in information and communications technologies. New technologies create economic, cultural, social and educational opportunities for people to put ideas to work in innovative ways that increase productivity and create employment and wealth. Adequate protection of intellectual property plays an important role in stimulating new technology development, artistic expression and knowledge dissemination, all of which are vital to the knowledge-based economy. In this context, intellectual property becomes a valuable asset that firms can use strategically to lessen or prevent competition.”

Immateriaalioikeuksien merkityksen kasvaessa myös kysymys kilpailuoikeuden suhteesta immateriaalioikeuksien hyväksikäyttöön ja erityisesti lisensointikysymyksiin on korostunut. Merkityksen kasvusta huolimatta asia ei ole toki uusi. Yhdysvalloissa antitrust-lakien ja immateriaalioikeuksien suhteesta on käyty kädenvääntöä eri tuomioistuimissa jo pitkään. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on ottanut kantaa immateriaalioikeuksien lisensointiin eri tapauksissa 1960-luvulta saakka.

Immateriaalioikeuksien ja kilpailuoikeuden suhde on lisensointijärjestelyjen osalta jälleen ajankohtaista. Komissio antoi noin vuosi sitten arviointikertomuksen tekniikan siirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen uudistamisesta. Arviointikertomuksessaan komissio hahmottelee uuden asetuksen sisältöä varsin pitkälle. Komission asiaa koskeva uusi asetusluonnos saataneen vuoden 2003 aikana.

Artikkelin tavoitteena on esitellä uudistamista koskevia keskeisiä suuntaviivoja. Lehden seuraavassa numerossa käydään läpi yksityiskohtaisemmin muun muassa kilpailevien yritysten väliseen yhteistyöhön ja markkinoiden määrittelyyn liittyviä muutosesityksiä sekä arvioidaan, millä tavalla muutosesitykset vaikuttaisivat lisensointijärjestelyiden oikeusvarmuuteen.

Vanha asetus vaikeaselkoinen

Voimassa olevaa ryhmäpoikkeusasetusta on luonnehdittu useissa komissiolle toimitetuissa lausunnoissa vaikeaselkoiseksi. Komissio on itsekin katsonut, että nykyinen ryhmäpoikkeusasetus ei ole kaikilta osin toiminut ja sen säännöksillä on saattanut olla negatiivisia vaikutuksia teknologiasektorille. Asetus on jopa saattanut vähentää lisensointihalukkuutta.

Asetuksen ongelmana on pidetty lisäksi sen kapea-alaisuutta. Teknologiansiirtosopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus soveltuu kahden yrityksen välisiin patentti- ja taitotietosopimuksiin sekä sekamuotoisiin patentteja ja taitotietoa koskeviin sopimuksiin. Muut teollis- ja tekijänoikeuksien lisensointia koskevat sopimukset kuuluvat asetuksen soveltamisalaan vain siinä tapauksessa, että ne ovat liitännäisiä patentti- ja taitotietolisenssisopimuksille.

Tämä tarkoittaa, että asetuksen ulkopuolelle ovat jääneet esimerkiksi tekijänoikeuksien lisensointijärjestelyt, mikä on koettu puutteeksi tietokoneohjelmistojen lisensoinnin osalta. Asetusta on komission mukaan kuitenkin käytännössä sovellettu analogisesti tiettyjen tekijänoikeuslisensointikysymysten yhteydessä. Soveltamisalan osalta komissio esittää, että uusi asetus laajennettaisiin koskemaan myös muita teollis- ja tekijänoikeuksia kuin patentteja.

Uudistuksen päälinjat

Arviointikertomuksen valossa näyttää siltä, että komissio suhtautuu vakavasti myös muihin olemassa oleviin puutteellisuuksiin. Komission alustavasti esittämien muutosten päälinjoja voidaan kuvata seuraavasti:

  • Uuden ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisala olisi nykyistä ryhmäpoikkeusasetusta laajempi. Uusi ryhmäpoikkeusasetus kattaisi tietyissä rajoissa myös tekijänoikeuslisenssit.
  • Asetusta pyritään yhdenmukaistamaan eri vertikaali- ja horisontaalisopimuksista annettujen ryhmäpoikkeusasetusten kanssa. Kilpailuvaikutusten arviointi lähenee mm. vertikaalisopimuksille ominaista rule of reason -tyyppistä kilpailuvaikutusten arviointia. Immateriaalioikeuksien haltijoiden ja toisaalta lisenssinsaajien sopimusvapaus yleensä vahvistuu.
  • Uuden ryhmäpoikkeusasetuksen myötä poistuisi poikkeuslupamenettely sekä asetuksen ns. harmaa lista sopimusehdoista, jotka on ilmoitettava komissiolle. Asetus sisältäisi ainoastaan listan kielletyistä sopimusehdoista (musta lista).
  • Osapuolten kilpailuvaikutusten itsearvioinnin merkitys selvästi kasvaa. Uusi ryhmäpoikkeusasetus olisi yleisempi eikä sisältäisi yhtä yksityiskohtaisia säännöksiä eri sopimusehtojen hyväksyttävyydestä kuin nyt voimassa oleva.
  • Kilpailevat yritykset määriteltäisiin uudessa asetuksessa nykyistä täsmällisemmin. On myös todennäköistä, että nykyinen “potentiaalisten kilpailijoiden” määritelmä supistuu.

Komissio ottaa nykyistä yksityiskohtaisemmin kantaa standardointiin sekä useamman kuin kahden osapuolen välisiin lisensointijärjestelyjen kilpailuoikeudellisiin kysymyksiin. Ei ole myöskään poissuljettua, että näitä kysymyksiä käsiteltäisiin omassa ryhmäpoikkeusasetuksessaan.

Eksklusiiviset lisensointiehdot

Lisensointijärjestelyjen kannalta on keskeistä, millä tavalla kilpailuoikeus suhtautuu erilaisiin alueellisiin, toimiala- tai asiakaskohtaisiin eksklusiiviehtoihin. Tämä jo 1960-luvulta jatkunut rajanveto on esillä jälleen. Komissio pohtii parhaillaan, tulisiko nykyisen ryhmäpoikkeusasetuksen passiivista myyntiä koskevia määräyksiä muuttaa, siten että jatkossa ei enää olisi mahdollista kieltää lisenssinsaajaa myymästä lisenssinhaltijan tai muiden lisenssinsaajien alueelle toisilta myyntialueilta tulevien ostajien “oma-aloitteisten” tilausten perusteella (passiivinen myynti).

EY:n perustamissopimuksen 81(1) artikla kieltää mm. sopimukset, joilla vahvistetaan osto- tai myyntihintoja, rajoitetaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä tai investointeja tai jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.

Artiklan 81(3) mukaan voidaan myöntää poikkeus (1) kohdan mukaisesta kiellosta, mikäli järjestely tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua tai edistää teknistä tai taloudellista kehitystä, joka koituu osin kuluttajien hyväksi. Perustamissopimuksen sanamuotoja tutkimalla ei siis saa vastausta siihen, miten erilaisiin yksinoikeuden sisältämiin ehtoihin tulisi suhtautua.

Nungesser-tapaus

Alueelliset eksklusiiviehdot ovat olleet esillä yhteisöjen tuomioistuimen tapauskäytännössä ennen ryhmäpoikkeusasetusten hyväksymistä. Ehkä merkittävin tapaus, jossa tuomioistuin otti kantaa immateriaalioikeuksien lisensointiin liittyviin eksklusiivisiin ehtoihin oli Nungesser -tapaus (asia 258/78 [1982] ECR 2015). Tätä ennen tapauksessa Consten & Grundig (asiat 56 & 58/64 [1966] ECR 299) tuomioistuin oli todennut, että immateriaalioikeuksien olemassaolo ei ole sinällään perustamissopimuksen sisämarkkinasääntöjen vastaista, mutta niiden hyväksikäyttöä perustamissopimus saattaa rajoittaa.
Nungesser oli saksalainen yhtiö, joka maahantoi, valmisti ja jakeli kylvösiemeniä. INRA, Ranskan valtion omistama instituutti, oli solminut Nungesserin kanssa eksklusiivisen lisensointi- ja jakelusopimuksen Saksassa. Nungesser pyrki kieltämään INRAn Ranskassa lisensoimien lupien perusteella valmistettujen maissinjyvien tuonnin Saksaan vedoten kasvinjalostukseen liittyviin oikeuksiin.

Komissio katsoi, ettei sopimus ole artiklan 81(1) mukainen. EY:n tuomioistuin piti komission päätöksen voimassa kuitenkin vain osittain. Tuomioistuin erotti toisaalta lisenssinsaajille (ja -antajalle) asetetut velvoitteet ja toisaalta mahdollisuudet rajoittaa kolmansien, esimerkiksi rinnakkaistuojien oikeuksia:

§ 57 “an undertaking established in another Member State which was not certain that it would not encounter competition from other licensees for the territory granted to it, or from the owner of the right himself, might be deterred from accepting the risk of cultivating and marketing that product; such a result would be damaging to the dissemination of a new technology and would prejudice competition in the Community between the new product and similar existing products”.

§ 61 “The court has consistently held (Consten & Grundig) that absolute territorial protection granted to a licensee in order to enable parallel imports to be controlled and prevented results in the artificial maintenance of separate national markets, is contrary to the Treaty”

Edellä esitetyn tapauksen mukaisesti voimassa olevalla asetuksella myönnettävä ryhmäpoikkeus soveltuu siis eksklusiivisiin lisenssisopimuksiin, joissa lisenssinantaja sitoutuu olemaan nimittämättä lisenssin voimassaoloalueelle muita lisenssinsaajia tai toimittamatta tuotteita itse lisenssin alueelle. Lisäksi asetuksella mahdollistetaan osapuolten sopimat rajoitukset, joilla eksklusiivista lisenssinsaajaa suojataan muiden lisenssinsaajien aktiiviselta ja passiiviselta myynniltä.

Asiakasrajoitukset jatkossa käytettävissä laajemmin

Komission tarkoituksena tuntuu olevan halu kaventaa nykyistä lisenssinhaltijan mahdollisuutta passiivisen myynnin kieltämiseen. Komissio epäilee, että lisenssinsaajien investoinnit ovat luonteeltaan ja laajuudeltaan sellaisia, että ne oikeuttavat suojautumaan muiden lisenssinsaajien “vapaamatkustamiselta” laajemmin kuin jakelijoita yleensä suojataan EY:n kilpailuoikeudessa vertikaalirajoituksista annetun ryhmäpoikkeusasetuksen (2790/1999) nojalla. On siis mahdollista, että uudistuksen myötä ei olisi enää mahdollista rajoittaa lisenssinsaajia myymästä lisenssinantajan tai toisten lisenssinsaajien alueelle “ostajan oma-aloitteisten tilausten” perusteella.

Asiakaskuntaa ja käyttöalaa koskevien yksinmyyntiehtojen osalta voidaan todeta, että ne ovat tällä hetkellä kiellettyjä, jos niistä on sovittu kilpailijoiden välillä. Niitä pidetään komissiolle ilmoitettavina harmaina sopimusehtoina, jos sopijapuolet eivät ole kilpailijoita. Poikkeus voidaan myöntää käyttöalaa koskien ainoastaan, jos se on osa alueellisen yksinoikeuden myöntävää sopimusta. Arviointikertomuksen valossa näyttää siltä, että ei-kilpailijoiden väliset asiakasrajoitukset olisivat jatkossa laajemmin käytettävissä.

Kilpailevien yritysten yhteistyö

Voimassa olevaa ryhmäpoikkeusasetusta on arvosteltu siitä, että se keskittyy liiaksi vertikaalisten vaikutusten ja ns. intra brand -kilpailuolosuhteisiin, jotka sinällään vaikuttavat kilpailuun huomattavasti kilpailevien yritysten välisiä järjestelyjä vähemmän. Kuten edellä on viitattu, asetusta ei sovelleta patentti- ja taitotietorenkaiden välisiin sopimuksiin. Yleensä kilpailijoiden välisiin ristikkäisiin lisenssijärjestelyihin asetus soveltuu vain, jos sopimukset eivät sisällä mitään alueellisia rajoituksia.

Komission arviointikertomuksen mukaan uudella ryhmäpoikkeusasetuksella sekä siitä mahdollisesti annettavilla suuntaviivoilla on tarkoitus selkiyttää kilpailijoiden määritelmään liittyviä kysymyksiä. Yhdysvaltojen lisensiointia koskevien antitrust-säännösten mukaisesti osapuolten ei katsottaisi olevan kilpailijoita, mikäli (1) osapuolet ovat tuottaneet kilpailevia tuotteita ennen innovaatiota, mutta lisensoitu valmistusprosessi tai patentoitu tuote merkitsee niin suurta läpimurtoa, että ilman lisenssiä niiden välillä ei olisi minkäänlaista kilpailua, ja (2) osapuolten eri keksintöjä koskevat teollis- ja tekijänoikeudet estävät yksittäistä yritystä hyödyntämästä keksintöä kokonaisuutena.

Muita erityiskysymyksiä

* Kilpailukielto. Voimassaoleva asetus kieltää velvoitteet, joilla rajoitetaan osapuolen kilpailua yhteismarkkinoilla toisen osapuolen tutkimus- ja tuotekehityksen, valmistuksen tai kilpailevien tuotteiden käytön, myynnin tai jakelun osalta. Komissio katsoo, että muiden kuin kilpailijoiden välisten lisenssien tapauksessa kieltämällä lisenssinsaajaa käyttämästä kilpailevaa teknologiaa tai käyttämästä tai myymästä kilpailevia tuotteita ei todennäköisesti ole merkittävää markkinoita sulkevaa vaikutusta teknologia- eikä tuotemarkkinoilla, mikäli lisenssinantajan markkinaosuus ei ylitä tiettyä ylärajaa. Näin ollen on mahdollista, että uusi asetus myöntäisi poikkeuksen myös tämäntyyppisiin sopimusehtoihin.
* Grant backs. Lisenssinantajan ja -saajan väliset parannuksia koskevien vastavuoroisten lisenssien myöntämistä koskevat velvoitteet, joihin ei sisälly yksinoikeutta, kuuluvat nykyisen asetuksen soveltamisalaan. Muille kuin vastavuoroisille takaisinmyöntämisvelvoitteille tai yksinoikeuteen perustuvaan takaisinmyöntämiseen ei poikkeusta myönnetä ja niitä pidetään ns. harmaina sopimusehtoina, jotka on ilmoitettava komissiolle. Komissio esittää harkittavaksi, onko ryhmäpoikkeusasetus ulotettava koskemaan myös muita kuin vastavuoroisia takaisinlisensointiehtoja. Lisäksi komissio esittää harkittavaksi, että tietynlainen yksinoikeudellinen parannusten takaisinmyöntäminen voisi hyötyä ryhmäpoikkeuksesta.
* Sitominen. Voimassaolevan ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan ei-kilpailijoiden välillä on mahdollista vaatia lisenssinsaajaa hankkimaan tuotteita tai palveluita lisenssinantajalta, jotka ovat välttämättömiä suojatun tekniikan hyödyntämiseksi oikealla tavalla. Komissio kysyy arviointikertomuksessa tulisiko tämä ulottaa myös suhteellisen matalan markkinaosuuden omaavien kilpailijoiden väliseen lisensointiin.

Mikko Alkio
Asianajotoimisto Roschier Holmberg Oy
Technology, Media and Communications -ryhmä