Kolumni: Yksinkertaista mutta niin vaikeaa

Immateriaalioikeus on tunnetusti huono oppiaine. Oikeuden ”immateriaalinen” kohde on väkinäinen perinne 1800-luvun siviililakikirjojen ajalta. Ongelmallisempaa on tekojen ja toiminnan sääntely. Tekijänoikeudessa ihmisten eli alkuperäisten teosten luojien merkitys on suuri. Patentti-, tavaramerkki- ja toiminimioikeus koskevat käytännössä vain elinkeinotoimintaa.

Tekijänoikeuden edellyttämä ”vapaan ammatin harjoittaminen” on melkein kadonnut sekä kielenkäytöstä että käytännöstä.
Muuan ongelma näkyy tämänkin kirjoituksen rakenteesta. Jos puhe on tekijänoikeudesta, aloitetaan tekijästä. Entä toinen osapuoli? Sillä ei ole laissa edes nimeä, paitsi ehkä ”käyttäjä”. Teoksen tai teoskappaleen käyttämisestä mainitaan lakitekstissä useasti, mutta rikoslain rangaistuspykälässä on aivan oikein kriminalisoitu tekijänoikeuden loukkaaminen.

Ennen rangaistussäännöksessä on ollut salaperäisyyttä tihkuva lause ”joka muutoin kuin teosta käyttämällä syyllistyy… rangaistavaan tekoon…” on onneksi historiaa.

Vanhojen julistusten ja lakien hyvän muotoilun mukaan tekijöiden ja yleisön oikeutetut edut on tasapainotettava.

Mutta missä on ”yleisö”?

Lakeja tässä maassa ja EU:ssa valmisteltaessa tekijöillä ja teollisuudella kuuluu olevan erinomaiset edunvalvojat kertomassa lainsäätäjille, mitä on tehtävä ja mitä ei. Yleisön puolesta ei puhu kukaan. Tietenkin parlamentissa on yksittäisiä ääniä, ja tuomioistuimissa esimerkiksi julkisasiamiehen tehtävä on pitää silmällä myös yleistä etua. Mutta oikeastaan yleisöä ei edusta kukaan, ja jos esimerkiksi oikeuksia laajennetaan, kukaan ei tule vaatimaan laajentajia tilille.

Kuluttajansuoja-asioissa on kehittynyt muutaman vuosikymmenen aikana viranomaisorganisaatio ja järjestöjä, jotka olisi hyvin tyhmää jättää huomiotta. Mutta ei ole ensimmäistäkään ”tekijänoikeuden kuluttajajärjestöä”. Oikeastaan on, mutta ”piraattipuolueiden” valitsemat menettelytavat eivät ole välttämättä viisaita.

Havaintoesimerkki on äänitteiden suoja-aika, jossa Suomi juuri lipesi. Kirjastoala ja Yle – tiettävästi yleisöä palveleva organisaatio – ovat vastustelleet, vailla vaikutusta. Muu yleisö ei ole lainkaan kuvassa. Kun tuota lainmuutosta on perusteltu viihdemusiikilla, en malta olla mainitsematta, että huomaan itse jopa ostavani niin sanottujen suurten mestarien 1960-luvun ja 50-luvun levytyksiä tai vieläkin vanhempia. Eräitä pitävät muutkin kaikkien aikojen parhaina (kuten eräitä oopperoita: Maria Callas jne.).

Ehdotan, että taitamattomaksi ja rajoittuneeksi osoittautuneen sivistysvaliokunnan rinnalle perustettaisiin tekijänoikeus- ja sananvapausvaliokunta.

Jukka Kemppinen