Kolumni. Viran puolesta

(IPRinfo 2/2006)

Kirjani ”Digitaalioikeutta” on valmis ja verkossa kaikkien ihmeteltävänä, Lappeenrannan teknillisen yliopiston Acta-sarjassa ja vastaavasti kirjaston e-kirjoissa. Kirja on epämiellyttävä yhdistelmä oppikirjaa ja tutkimusta, ja voi olla, että siitä löytyy myös poleemisia jaksoja. Ratkaisuun vaikuttaa sekin, että käytettävissä on hyviä perusteoksia, kun sitä vastoin hämäräalueet, kuten tieto- ja biotekniikan oikeudelliset kysymykset, ovat jääneet yksittäisten tutkimusten varaan.

Tekijänoikeuden perusteiden kannalta olen päätynyt yhteen ainoaan teesiin. Joskus ehdotettu jaottelu dynaamiseen ja staattiseen tai tekijänoikeuden tarkasteluun loukkaustilanteessa ja luovutustilanteessa ei riitä.

Se on selvää, että tekijänoikeus on näissä kahdessa tilanteessa hiukan erilainen, ja etteivät samat tulkintasäännöt päde aina molempiin. Sekin on selvää, että tutkimuskirjallisuudessa luovutukset ovat jääneet kovin vähälle, aika usein tiettyjen sopimustyyppien esittelyyn.

Toisin kuin ehkä omistusoikeudessa, tekijänoikeudessa on joskus pakko vastata olemuskysymyksiin. Juuri tietotekniikan alueella ja mietittäessä erilaisia digitaalisia johdannaisia eli jälkiperäisiä teoksia on ratkaistava, onko riidan kantajaksi tarjoutuvan osapuolen aikaansaannos lainkaan suojattu teos.

Oikeuskäytännössä tämä kysymys on useimmiten onnistuttu väistämään. Silloin tietenkin, kun vastaaja esittää väitteen, tuomioistuin ottaa kantaa ja lausuu, ettei esimerkiksi monistettu kyselykaavake ole suojattu teos. Mutta ellei väitettä ole esitetty, tavallinen käytäntö on ollut lakaista kysymys teoskynnyksen ylittymisestä maton alle.

Tästä on ollut tuhoisia seurauksia. Meillä on laaja ”kvasi-tekijänoikeus”. Esimerkiksi televisio-ohjelmien formaatteja (”Tanssii tähtien kanssa”) ja jopa urheilukilpailujen televisiointioikeuksia käsitellään suojattuina teoksina, vaikkei sellaisesta voi tietenkään olla kysymys.

Näin Suomessakin on tosiasiallisesti tekijänoikeuden ”common law” – jos riitapuolet tuovat tuollaisen sopimuksen oikeuteen ja vaativat erilaisia suorituksia hiiskahtamatta mitään teoskynnyksestä, ainakin yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan tuomioistuin tutkii ja ratkaisee asian.

Olen sitä mieltä, että epäselvässä tapauksessa tuomioistuimen olisi tutkittava viran puolesta, onko suojatuksi väitetty teos todella suojattu. Tämä on ainoa keino estää tekijänoikeuden tolkuton laajentuminen oudoille alueille ja vieraille veräjille. Kun tekijänoikeus lisäksi on rajoitus ilmaisuvapauteen ja kaventaa yleisön oikeuksia, tuomioistuimen tutkintavelvollisuus ex officio sopii hyvin yhteen oikeussuojan antamisen yleisten päämäärien kanssa.

Jukka Kemppinen