Kolumni: Kapellimestarin ja ohjaajan oikeus

Elokuvaohjaajaa pidetään kiistattomasti yhtenä elokuvan tekijöistä, jos kysymyksessä on näytelmäelokuva. Asia ei ole sen kummempi kuin sanellen luotu kirjallinen teos. Vaikka elokuvaohjaaja ei tekisi käsillään mitään, laki ei sitä edellytäkään.

Elokuvanäyttelijän oikeusasema, tekijä vai esittäjä, on sekavampi. Uusimpien kansainvälisten sopimusten ja direktiivien mukaan draamallisen teoksen esittäminen tuottaa esittävän taiteilijan oikeuden (esim. WIPO 1999).

Suomessa ei ole prejudikaattia lavaohjaajan tekijänoikeudesta, vaikka näin joskus mainitaan. Tapauksessa KKO 1987:116 draamallisen teoksen, tuossa tapauksessa oopperan, lavaohjaajalle vahvistettiin esittävän taiteilijan oikeus. Donnerin-Halkolan juttu (”Mustaa valkoisella”) oli niin erikoinen, että siitä on vaikea tehdä johtopäätöksiä. Tiedän, koska ajoin asian ja hävisin sen.

Kiinnitän huomion detaljiin, joka tuskin tulee tuomioistuimiin ratkaistavaksi. Välittömänä virikkeenä on Vesa Sirénin suurenmoisen hyvä uutuusteos ”Suomalaiset kapellimestarit Sibeliuksesta Saloseen, Kajanuksesta Franckiin” (Otava, 2010).
Onko kapellimestarilla tekijänoikeus tai esittävän taiteilijan oikeus? Tuntuisi, että ainakin jälkimmäinen, mutta kapellimestari ei kyllä esitä musiikkia.

Siitäkään asiasta ei ole käypää oikeusohjetta, mikä on ns. editorin oikeus. Ammattisanalla en tarkoita kokoomateoksen toimittajaa vaan esimerkiksi kustannustoimittajaa. Olen ollut itse tuossa ammatissa ja väittäisin tuntevani sen todellisuuden hyvin. Joissakin tapauksissa tällaisen toimittajan luova panos, sanaa arkikielen merkityksessä käyttäen, voi olla aivan ratkaiseva. Se voi alkaa teoksen ideoinnista ja jatkua rakenteeseen ja aivan kaikkien yksityiskohtien läpi käymiseen.

Tämä on varmaan tavallisempaa tietokirjoissa, tyyppitapauksena väitöskirja. Sitä esiintyy runsaasti omaelämäkerroissa. Kirjoittajaksi merkitty voi olla ainoastaan kynän käyttäjä, jonka stilistin taidot ovat hiukan paremmat kuin alkutekstin eli omaelämäkerran kohteen. Tätä esiintyy kuitenkin myös kaunokirjallisissa teoksissa. Luentoesimerkki on yksi vuosisadan kuuluisimmista runokokoelmista, T.S. Eliotin ”The Waste Land” (Autio maa), jossa Ezra Pound eräässäkin runossa poisti ainakin 90 prosenttia säkeistä ja muutti loput. Käsikirjoitus on julkaistu faksimilena. Itse olen käynyt läpi Tuomas Anhavan editoimia käsikirjoituksia, ja minulla on hallussani joitakin hyvin kuuluisien kirjojen käsikirjoitusliuskoja. Anhava korjasi myös minun kirjoihin ja Parnassoon kirjoittamiani tekstejä, ja olen edelleen sitä mieltä, että vanha sanonta pitää paikkansa: noin minä olisin tuon kohdan kirjoittanut, jos olisin osannut.

Kapellimestarin mahdollinen tekijänoikeus voi aktualisoitua. Suomessa on julkaistu järjestelmällisesti etenkin Sibelius-levytyksiä, jotka on julkaisematta äänitetty 1930-2000. Ylen kantanauhastossa on mainitun kirjan mukaan hyvin runsaasti kotimaisten muusikkojen esityksiä, jotka on ehkä lähetetty radiossa. Sibelius oli johtanut monien teostensa kantaesitykset, kunnes alkoholismi katkaisi kapellimestarin uran 20-luvulla. Häneltä on säilynyt vain neljän minuutin Andante Festivo (Ondine) vuodelta 1939.

Väittäisin ”kaikkien” olevan itsestään selvästi sitä mieltä, että kapellimestarin henkilö merkitsee yhtä paljon orkesteriteoksissa kuin solistin lauluissa ja instrumentaaliteoksissa. Minulla on itselläni kymmenenkin eri levytystä eräistä Mozartin ja Mahlerin teoksista ja 19 eri levytystä Bachin h-molli-messusta. Hyllyssäni on hakuteoksia (Gramophone Classical MusicCD Guide; The Penguin Guide of Classical Music), joissa vertaillaan yli tuhannen tiheän sivun verran esimerkiksi satoja huomion arvoisia levytyksiä Beethovenin Eroicasta.

Onko kapellimestarilla edes esittävän taiteilijan oikeutta? Luulisin että osaisin vielä neuvoa korkeinta oikeutta, miten tässä tapauksessa perustellaan päätös. Helppo se ei olisi, koska nähdäkseni lain ja esitöiden vaietessa tekijänoikeutta ei ole. Päätyisin esittävän taiteilijan suojaan ja käyttäisin ”aukkoharkintaa” aloittamalla rehellisesti, ettei lainsäätäjä liene ottanut asiaa huomioon, mutta jos kerran triangelin soittajallakin (Sibelius, II sinf.) on tuo oikeus, niin kai kapellimestarilakin.

Jukka Kemppinen