Kolumni. Kännykkäkuvista

(IPRinfo 4/2005)

Valokuville syntyi kahdet markkinat. Ammattikuvaajat ja amatöörit erottuivat toisistaan aikojen alusta. Se on vähän sääli. Historiallisena aineistona mielenkiintoisia kuvia on vaikka mitkä määrät. Silti esimerkiksi ensimmäisestä maailmansodasta ei näytä olevan käytettävissä muuta kuin ne samat tutut kuvat.

Talvisodan kuvista merkittävä osa on otettu Santahaminassa tai YH:n(1) aikana ennen sotatoimien alkamista. Ainakin lumipuvut ovat tahrattomia ja puiden oksilla on lunta. Kuvaaminen sotatoimialueella oli periaatteessa kiellettyä. Arvioin että näitä periaatteessa kiellettyjä kuvia on satoja tuhansia. Sotilasviranomaiset kätkivät ja hävittivät itse kymmeniä tuhansia ikäviä valokuvia.

Suomen puukaupungeista ei ole monta valokuvaa 1950- eikä 1960-luvulta. Sitten puutalot revittiin. Aktiiviset kameraseuralaiset istuivat pensaikoissa kyttäämässä taiteellisia auringonlaskuja. Jopa pressikuvat ovat asetellun tuntuisia.
Arki on dokumentoimatta. Ei se edelleenkään monia kiinnosta.

Valokuvaa koskevia oikeusjuttuja on hyvin vähän, ja niistäkin vähistä näkee, että kysymys on ollut ammattilaisten asioista.
Matkapuhelinten kamerat voivat aiheuttaa mielenkiintoisia ongelmia. Tähän mennessä kännykkäkuvia ei ehkä ole käsitetty tekijänoikeuslain suojaamiksi. Ne rinnastuvat jollain tavalla tekstiviestiin tai pikku kirjeisiin, jotka ovat vailla arvoa sivullisille.
Muutosta ovat vauhdittamassa ainakin paparazzeina toimivat amatöörit. Sensaatiolehdet maksavat reippaasti kuvista, joissa tunnettu henkilö on jonkun väärän henkilön kanssa esimerkiksi kallistelemassa laseja. Joitakin *”scoopeja” on esiintynyt – pankkirosvo valokuvattu itse teossa kännykällä.

Näyttelyissä, kokoelmissa, laitoksissa, virastoissa ja tuomioistuimissa kamerat kerätään ovella pois. Kännyköihin ei kosketa. Matkapuhelimella saa huomaamattomasti kuvan paikasta, jossa kuvaaminen on kiellettyä.

Kännykkäkuvia otetaan runsaasti yksityisyyden tai kotirauhan piirissä ja oletetun luvan perusteella. Tällainen ei tietenkään aiheuta ongelmia – paitsi jos avioero tai poliisi puuttuu asiaan tai jostain kuvissa esiintyvästä tulee muusta syystä mielenkiintoinen henkilö median mielestä.

Kännyköillä voi äänittää. Äänittäminen ei sinänsä ole kiellettyä. Äänite voi sekin olla tekijänoikeuden suojaama. Tiedetään tilanteita, joissa puolittain vahingossa päälle jäänyt nauhuri on tallentanut jälkipolville kuolematonta kamaa – ajattelen Jarno Pennasen, Arvo Turtiaisen tai Poika Tuomisen yksinpuheluja, joita kohteliaat sanoivat keskusteluiksi.

Näillä ongelmilla on yhteinen nimittäjä. Tekijänoikeus käsitetään alkuperäisen tekijän oikeudeksi, vaikka teoksella kauppatavarana saajien välisissä suhteissa on suuri tai erittäin suuri rahallinen arvo. Alkuperäisen tekijän suojaksi annetut säännökset eivät aina sovi ”kauppiaille”. On syytä jatkuvasti vaatia tekijänoikeuslain tarkistamista myös tekijänoikeuden siirtymistä koskevin osin.

(1) Lokakuussa 1939 alkoi armeijan liikekannallepano koko maassa ylimääräisinä harjoituksina (YH). (toim. huom.)

Jukka Kemppinen