Kolumni. Hyvin vanha immateriaalioikeus
(IPRinfo 1/2003)
Nyt ei ole puhe tekijänoikeuslainsäädännön viimeaikaisista vaiheista maassamme. Ne taitavat olla yleisesti tiedossa. Puhe on tekijänoikeuden ja siihen liittyen koko immateriaalioikeuden ymmärtämisestä yhteiskunnallisessa muutoksessa.
Taloushistoriaa on monenlaista. Erittäin arvostettu taloushistorian tutkija oli ranskalainen akateemikko Fernand Braudel, joka ohimennen perusti koulukunnankin ennen kuin kuoli 1980-luvun lopulla. Eräässäkin amerikkalaisessa yliopistossa on hänen nimeään kantava keskus, jonka tehtävä on laajamittaisten sosiaalisten muutosten tutkiminen pitkällä aikavälillä. Ranskassa hänen perinnettään jatkavat useat tieteelliset aikakauskirjat, joista kuuluisin on yli puoli vuosisataa ilmestynyt Annales, monet tutkijat ja kolmiosainen suurteos kapitalismin historiasta, englanniksi Civilization & Capitalism 15th-18th Century, ranskasta käännettynä ”Aineellinen kulttuuri, talous ja kapitalismi 1400-luvulta 1700-luvulle”. Kirja on julkaistu kaikilla muilla kielillä paitsi suomeksi.
Juuri kukaan historioitsija, edes Braudel, ei perehdy lainsäädännön merkitykseen yhteiskunnan muuttajana eikä yhteiskuntaan lainsäädännön muuttajana. Hän on kuitenkin käsitellyt asiaa enemmän kuin ehkä kukaan toinen. Hänen tutkimusotteestaan kertoo paljon esimerkiksi se, että hänelle länsimaiden nousun ja ns. kapitalismin ja sen eräänä osana markkinatalouden syntymiselle ratkaiseva keksintö oli – vekseli. Venetsiassa ja Genovassa kehitettiin maksu- ja rahoitusinstrumentti, joka oli siirrettävissä. Kohta oli Espanjan kuninkaista alkaen porukkaa ovella lainaamassa rahaa sotiinsa ja löytöretkiinsä.
Braudelin ja hänen seuraajiensa käsityksen voisi kärjistää näin: etenkin Milano ja Firenze keksivät ja kehittivät patenttioikeuden eli ajallisesti rajoitetut teolliset yksinoikeudet. Etenkin Venetsia keksi ja kehitti tekijänoikeuden, joka oli niin kummallinen ajatus, ettei se ollut juolahtanut aikaisemmin kenenkään mieleen. Tekijänoikeus ei ollut pelkästään kirjanpainajan oikeutta, vaikka juristien kirjoissa sellaista väitetään. Tekijänoikeuksia alettiin tunnustaa kirjoittajille ja säveltäjille heti alusta alkaen.
Nyt tulee tärkeä asia: yksinoikeuksien eli monopolien käyttäminen liittyi jo Italian 1400-luvun kaupunkivaltioissa ja jälleen 1700-luvun Englannissa ja 1870-luvun Yhdysvalloissa taloudellisen kasvun tasaantumiseen. Huoli tuotejäljittelystä syntyi siitä riippumatta, esiintyikö jäljittelyä. Tekijänoikeus ja teollisoikeudet kuvastavat kaupan ja teollisuuden kaivautumista hyökkäyksen eli ekspansion keskeydyttyä.
Pitkällä aikavälillä näiden oikeuksien keskeinen tehtävä on estää kauppiaita ja kauppiasvaltioita (sellaisia kuin 1600-luvun Alankomaat) joutumasta kauppasotaan ja avoimeen sotaan keskenään. Kauppiaille on edullista, että toiset käyvät sotia, joita he sitten rahoittavat.
Alkeellinen ja ehkä lapsellinen johtopäätös: tekijänoikeuden viime vuosina ilmennyt kiristyminen ja korostuminen etenkin tietotekniikassa ei ehkä johdukaan niin paljon teknologiasta kuin elinkeinohaaran nousun tasaantumisesta vaakalentoon. Syy olisi sama kuin ”IT-kuplan” puhkeamisen, mikä on liioitteleva kielikuva. Johtopäätös olisi selvä: lainsäätäjää on tapana huutaa apuun silloin kun se on liian myöhäistä.
Jukka Kemppinen
