Kolumni: Ekvivalenssi ja ongelma
(IPRinfo 4/2011)
Olen joutunut miettimään tosissani samanlaisuuden ja samankaltaisuuden ongelmaa tekijänoikeudessa, patenteissa ja tavaramerkeissä.
Patenttioikeudessa viimeksi Norjan korkein oikeus sanoi: a) patenttia loukkaa laite tms., joka on sama kuin patenttivaatimuksissa esitetty; b) patenttia loukkaa myös laite tms. joka ei ole sama kuin patenttivaatimuksissa esitetty.
Tekijänoikeuden suojan kohteena on ”teos”. Se on metka käsite, koska myös puoli teosta on koko teos. Jos minulla on tässä valmiin kirjan käsikirjoitus ja joku rosvo vie siitä sivut 1 – 125 eli puolet ja julkaisee sen, kyllä tekijänoikeuttani on rikottu, koska tuo puolikas oli teos, kokonainen…
Tuomarit ja professorit ovat kehittäneet monia tulkintasääntöjä, joista patenttioikeuden ekvivalenssioppi on yksi. Tosin mitään ekvivalenssioppia ei ole olemassa. Tuolla nimityksellä tarkoitetaan samankaltaisuuden arvioimista. Kysymyksessä ei ole oppi, vaan joukkoa näkökohtia, jotka on otettava huomioon asian arvioinnissa. Mieleeni tulee ”checklist”, jollaista lentäjät, laskuvarjohyppääjät ja katsastusinsinöörit käyttävät. Toiminnallisuus (funktio), rasti ruutuun. Lopputulos, check.
Carl von Linné luultavasti keksi ensimmäisen tieteellisen samankaltaisuussääntöjen kokoelman eli kasveihin sovellettavat niin sanotut Linnén luokat. Sitä nimitetään teennäisjärjestelmäksi, koska kasvien heteillä ja emeillä ei ole sanottavasti tekemistä niiden sukulaisuuden eli geneettisen läheisyyden kanssa. Sen selvittämiseen meillä on nykyisin keinot, Linnén aikana ei ollut.
Samuus ja samankaltaisuus olivat viime vuosikymmenelle asti filologien asioita. Ilman patentin tulkintaakin tiedettiin, että sanoilla voi olla eri merkityksiä: kone-elin A vetää…; täällä vetää…; kone-elin B painaa kone-elimen C alas…; kone-elin painaa sopivimmin 100 – 150 kg.
Nyt kognitiotiede selvittää näitä asioita, ja meidän on aika tunnustaa, ettei minkään luonnollisen kielen tekstin merkitys ole paperilla. Se on päässä, aivoissa. Ja aivojen toiminnasta tiedämme toistaiseksi perin vähän. Erinäiset kliiniset kokeet viittaavat vahvasti siihen, että havainnointi on esimerkiksi todistajanpsykologien tietämän mukaan aika sattumanvaraista, ja että merkitykset ovat kiinni kulttuurista ja kontekstista. Tarkoittaako kohotettu nyrkki tervehdystä vai uhkausta?
”Ekvivalenssiopin” mukaan on todettava, ratkaisevatko patentti ja väitetysti loukkaava sovitelma saman teknisen ongelman.
Noin toteamalla tulkintatehtävää on siirretty 5 cm vasemmalle. Mikä on tekninen ongelma? Olisiko se: nyt aion selvittää, miten keksin sähkön. Ajatteliko William Shockley: nyt keksin kollektorin, emitterin ja kannan ja annan keksinnölle nimeksi transistori. Se korvaa radioputken vahvistamalla virtaa bipolaarisesti.
Tekninen ongelma on liian usein sama kuin teknisen ongelman ratkaisu. Käytännön ongelma voi olla esimerkiksi kehräämön valaiseminen hehkuttamalla sopivaa ainetta lasiumpiossa. Edisonilta meni aikaa ja tupakkaa ennen kuin keksintö syntyi, vaikka tekninen ongelma oli selvä. Hiilipohjaiset langat eivät kestäneet. Wolfram kesti.
Ekvivalenssitulkinta on post facto -havainto. Kun riitaveljet tai tuomioistuin ovat käyttäneet kaikki argumenttinsa, ja havaitaan, että vertailun kohteet muistuttavat toisiaan kaikin olennaisin kohdin (ja tässä on mukana irrationaalinen, kielen verkkoon tarttumaton osa), tuomiota sanotaan jälkeenpäin ekvivalenssitulkinnaksi. Mutta ei ole tuomaria, joka ryhtyessään perehtymään asiaan sanoisi: ratkaisenpa tämän ekvivalenssitulkinnalla. Eikä ole tuomaria, joka setviessään tekijänoikeusriitaa ajattelisi: jätän huomiotta tämän todisteen, koska tekijänoikeutta on tulkittava tekijän eduksi. Päinvastoin: jos tekijä on väärässä tai ei pysty todistamaan oikeusasemaansa, hän häviää jutun.
Jukka Kemppinen
