Kolumni. Differentiaalioikeus

Vakiintuneen siviilioikeuden joskus näkyviin tuleva teoreettinen vika on diskreetti lineaarinen ajattelu siellä minne se ei sovi.

Diskreetti sarja tarkoittaa esimerkiksi luonnollisia lukuja, 1, 2, 3… Kellon numeronäyttö osoittaa aikaa diskreetisti. Vastakohta on esimerkiksi osoitinnäyttö, tai funktion kuvaaja, jonka jokaisella pisteellä on eri koordinaatit, vaikka itse kuvaajalla olisi yksi yhtälö.

Omistusoikeuden siirtymistä ja vilpittömän mielen suojaa koskevissa oikeudellisissa kuvauksissa tapahtumasarja puretaan kriittisiksi ja siis diskreeteiksi hetkiksi, jolloin osapuoli saa tietyn suojan. Irtaimen kaupassa esineen hallinnan saaminen vilpittömässä mielessä antaa suojan myös sellaista tahoa vastaan, joka väittää ostaneensa sen saman esineen aikaisemmin, vaikka tosin jäi sen hallintaa vaille.

Immateriaalioikeudessa aikaprioriteetti ratkaisee samantapaisesti. Toinen osapuoli on ryhtynyt mielestään vakiinnuttamaan toissijaista tunnusta tai tavaramerkkiä ja toinen on puolestaan rekisteröinyt sen. Joku oli hakenut patenttia, mutta toinen osoittaa käyttäneensä keksintöä teollisesti jo ennen.

Tämä on tietysti oikein. Mutta tekijänoikeudessa plagiaatin, patenttioikeudessa loukkauksen ja merkkioikeudessa sekoitettavuuden arvioinnissa turvaudutaan monesti ”samuuselämykseen”.

Tässä kohtaa tarvittaisiin ”differentiaalioikeutta”.

Viittaan tällä omatekoisella termillä differentiaalilaskentaan. Differentiaaliyhtälön ratkaisu – derivaatta – ei ole yhtälön oikea juuri samalla tavalla kuin joillakin algebran alueilla. Derivaatta kertoo muutoksen suuruuden. Auton jarrutus tai moottorin vääntö kuvataan käyrällä, jonka yhtälöstä kiihtyvyyden tai tehon muutos voidaan laskea.

Lainsäädännön muutos vaikuttaa oleviin oloihin mutta olevien olojen muutos ei vaikuta lainsäädäntöön. Silti olisi paikallaan selvittää joskus tuloksen sijasta muutos.

Yksinoikeuksien tarkoittamat ilmiöt ovat systeemejä – muuttuvia ilmiöitä, joiden hahmo ja merkitys riippuu näkökulmasta ja tarkastelutavasta.

Patentin loukkausjutussa verrataan kojetta paperille kirjoitettuun toisen kojeen määritelmään. Tunnusmerkkioikeudessa sanojen vertailuun sekoittuvat tiedot tuotteista ja toimialoista, joista on todistajien kertomia havaintoja.

Teolliset yksinoikeudet ovat paljon kompleksisempia kuin niitä koskevia riitoja ratkaistaessa uskotellaan. Vaikein on tekijänoikeus. Kahta musiikkiteosta verrattaessa melodia tai motiivi voi olla sellainen hahmo (gestalt), joka antaa teokselle luonteen. Mutta miten verrataan laulelmaa sen sointukulkuun perustuvaan jazz-improvisointiin tai kamarimusiikkiteosta tyylillisiin konventioihin? Myös musiikissa ja kuvataiteessa on sellainen kaikkien osaama ”tekniikan taso”, jonka osaamisessa ei ole omaperäisyyttä.

Tämä on iso kysymys.

Immateriaalioikeuksien kohteet voivat olla muuttuvia systeemejä. Ne eivät ole sellaisia ilmiöitä, joiden osasia voisi verrata toisiinsa löytääkseen samankaltaisia muotoja (isomorfioita). Osien vertailu kuin suurennuslasin alla onnistuu silloin kun on hyväksytty taksonomia ja kysymyksenasettelu: onko tämän näköinen solu syöpäsolu?

Kielellisessä vertailussa joudutaan semantiikkaan, joka on hyvin vaikea ala. Millä perusteella väitämme että lauseet ”Kissa on musta” ja ”The cat is black” aiheuttavat samuuselämyksen? Kun sanat on irrotettu systeemistään, emme tiedä, onko englanninkielinen versio osuva vai olisiko pitänytkin sanoa ”cat” tai ”a cat”.

Toimimalla vain kielen keinoin tuomioistuimet sivuuttavat sen tosiasian, että kysymyksessä on rationaalinen toiminta olemassa olevassa maailmassa.Tuomioistuin tavoittelee lainmukaista ratkaisua ja sivuuttaa sen, että ratkaisuvaihtoehtoja on enemmän kuin kolme eli tuomioistuimen oma, kantajan käsitys ja vastaajan.

Laki on systeemiteorian kielessä ”constraint”, välttämättömyys joka on otettava huomioon. Mutta välttämättömyyksiä on muitakin. Ja mahdollisia päätöksiä on paljon. Myös rationaalisia ratkaisuja on useita.

Analyysi osoittaa, että immateriaalioikeusjutussa mitataan todellisuudessa väitettyä muutosta, jonka kanteessa kuvattu menettely on saanut aikaan oikeuksien systeemissä. Vastaajan merkkiä verrataan kaikkiin merkkeihin. Vastaajan kojetta verrataan kaikkiin tunnettuihin koneisiin.

Väitetty loukkaus aiheuttaa muutoksen, jota yritetään derivoida.

Jukka Kemppinen