Kolumni. Arvoketju

(IPRinfo 3/2005)

”Arvoketju” on niin tuttu ja selvä sana, että sen sisällön luulisi tulleen selväksi. Ei ole. Arvoketjuanalyysiä kuulutetaan jatkuvasti paikkoihin ja yhteyksiin, joihin se ei sovi.

Tämä Porterin 20 vuotta vanha termi liittyy yrityksen teoriaan ja tavarantuotantoon. Geneerisesti: logistiikka sisään, operaatiot eli prosessointi, logistiikka ulos, myynti ja markkinointi, palvelut eli jälkihoito.

Yrityksen vahvuudet ja heikkoudet löytyvät arvoketjuanalyysillä, ja tulos voi olla esimerkiksi ulkoistaminen. Näin ajatellen puhelinten tai hissien valmistaminen suurilla aasialaisilla markkina-alueilla on selvää järkeä ja niiden valmistaminen Suomessa outoa romantiikkaa.

Tekijänoikeuden ja laajemmin immateriaalioikeuden nykyinen heikkous on tavarantuotannon käsitteiden istuttaminen palvelujen tuotantoon. Palvelujen tuotantoon Porterin arvoketju näet soveltuu huonosti, jos lainkaan. Tämä koskee informaatiobisnestä ja myös mediaa.

Teosten luominen ja keksintöjen tekeminen on palvelutoimintaa. Teoskappaleiden valmistaminen ja levittäminen ja samoin keksinnön implementointi teolliseksi tuotteeksi ovat tavarantuotantoa.

Tekijä ja keksijä myyvät oikeuksia. Heidän sopimuskumppaninsa myyvät tavaraa.

Esineoikeuden ja velvoiteoikeuden ero on hallinta, jota oikeusjärjestys suojaa.

Oikeuksia ei hallita, vaan hallinnoidaan. Esineoikeudellinen jakeluketju – arvoketju – toimii omistajaolettaman turvin aika hyvin. Velvoiteoikeudessa maksusuoja koskee vain eräitä velkasuhteita, mutta esimerkiksi tekijänoikeudessa oikeuden pitävyys riippuu koko sopimusketjun pitävyydestä. Se on elinkeinotoiminnan kannalta kohtalokasta.

Sopimusketju ei ole arvoketju. Päinvastoin.

Väitän tässä ja nyt, että informaatioliiketoiminta toimii ja jää toimimatta väärien oikeudellisten ja liiketaloustieteellisten käsitteiden takia.

En tiedä, onko palvelujen teollinen tuottaminen mahdollista. Palvelujen tuotteistaminen on se tärkeä asia, jonka parissa puolet meistä käyttää aikansa.

Tuotteistettu palvelu on esimerkiksi operaattorin tarjoama puhelinkeskustelu tai laajakaistayhteys. Mutta en osaa kuvitella teollista opetusta tai sairaanhoitoa.

Potilaat on leikattava ja koululaiset opetettava yksi kerrallaan tai hyvin pieninä ryhminä. Ihmisten tappaminen on palvelutoimintaa, mutta vasta terroristijärjestöt ovat kyenneet opettamaan amerikkalaisten armeijoille kustannustehokkuutta ja yksikköhintoja. Itsemurhapommituksen katetuotto on erinomainen.

Teoksia ei myöskään voi luoda kymmentä erilaista kerralla. Teoskappaleiden valmistaminen tähtää suuruuden ekonomiaan eli muun muassa siihen, että valmistetaan tuhansia teoskappaleita yhdessä hujauksessa.

Väitän tässä ja nyt, että termi ”immateriaalioikeus” sisältää kohtalokkaan virheellisen analogian esineoikeuteen ja aiheuttaa aiheettomien liiketoimintakulujen lisäksi sanomattoman suuria vaikeuksia lainsäädännössä.
Kuten olemme taas saaneet nähdä tekijänoikeuslain muutoksen 2004-2005 yhteydessä.

Jukka Kemppinen