Kohtuullisen hyvityksen määrä

(IPRinfo 4/2012)

Joni Hatanmaa
Lakimies, Asianajotoimisto Hedman Partners Oy

Kohtuullisen hyvityksen määrän ennustettavuutta ja läpinäkyvyyttä voidaan parantaa omaksumalla selkeä kaavamainen tapa hyvityksen määrittämiseen.

Tekijänoikeuden loukkauksesta on aina maksettava kohtuullinen hyvitys. Hyvitysvastuu ei edellytä tuottamusta tai edes tietoa tekijänoikeuden olemassaolosta. Se ei myöskään edellytä vahinkoa, eikä vahinko määritä hyvityksen määrää.

Kohtuullisen hyvityksen määrä ja määräytymisperusteet ovat olleet oikeuskäytännössä kirjavia. Määräytyminen on hankalaa, sillä tekijänoikeuslaki suojaa hyvin erilaisia teoksia eri teollisuudenaloilta. Tuomittujen hyvitysten määrissä ja määräytymisperusteissa on suuria eroja myös samankaltaisten tapausten välillä, eivätkä erot selity tapausten erityispiirteillä. Yhtenäistämätön käytäntö heikentää kaikkien osapuolten oikeusturvaa.

Hyvityksen lähtökohtana on summa, jolla teoksen käyttöön olisi saatu lupa. Tämän normaalikorvaukseksi kutsutun summan määrittäminen on yksinkertaista, kun teoslajille on käytössä yleiset tariffit, joita esimerkiksi Teosto ja Gramex soveltavat. Jos tekijöitä edustavaa järjestöä ei ole, normaalikorvauksen määrittäminen voi perustua yleiseen markkinahintaan.

Aina ei ole mahdollista hankkia lupaa loukkausta vastaavaan käyttöön. Silloin on yleensä otettu lähtökohdaksi summa, jolla loukkaaja olisi voinut ostaa teoksen käyttöönsä. Teoksen ostaminen sisältää eriä, jotka eivät mene tekijälle, kuten varastointi, logistiikka ja jälleenmyyntikustannukset. Jos loukkausta ei ole tehty ansiotarkoituksessa, liitännäiskustannuksia on pidetty yhtenä korvauksen kohtuullistamisperusteista.

Hyvityksen on oltava kohtuullinen
Valtaosassa hyvitystä koskevista ennakkoratkaisuista ei hyvitystä ole tuomittu normaalikorvauksen suuruisena, vaan pienempänä. Lain sanamuodon mukaan hyvityksen on oltava kohtuullinen, joten oikeuskäytännössä on huomioitu kunkin tapauksen erityispiirteet ja alennettu hyvitystä erityispiirteiden sitä puoltaessa.

Esimerkiksi Finreactor-vertaisverkon ylläpitäjiä koskevassa ratkaisussa (KKO 2010:47) korkein oikeus päätyi tuomitsemaan vaaditusta normaalikorvauksesta 50 prosenttia musiikkiteosten loukkaamisesta ja muiden teosten osalta 15 prosenttia. Hyvityksen tuomitseminen tiettyyn prosentuaalisen määrään on ollut esillä muissakin hyvityksen määrää koskevissa ratkaisuissa. Voidaankin puhua eräänlaisesta erityispiirteiden kertoimesta, jolla normaalikorvauksen mukainen summa kerrotaan kohtuullisen hyvitysmäärän saavuttamiseksi.

Yksinkertaista normaalikorvausta on pidettävä hyvityksen ylärajana. Vanhemmassa oikeuskirjallisuudessa esitetty kaksinkertainen hyvitys on korkeimman oikeuden käytännössä hylätty. Siksi myös erityispiirteiden kerroin on korkeintaan yksi eli sata prosenttia. Erityispiirteet vaikuttavat kunkin tapauksen lukuarvoon joko alentavasti tai alentamista vastaan. Korkeimmassa oikeudessa hyvityksen määrään ovat vaikuttaneet esimerkiksi loukkaajan saama hyöty, loukkauksen vahingollisuus, teon tuomittavuus ja loukkauksen hallitsematon laajentuminen. Viimeksi mainittu on ollut esillä erityisesti vertaisverkkoja koskevissa ratkaisuissa. Hyvityksen määrää on hovioikeuksissa lisäksi alentanut muun muassa loukkaajan (nuori) ikä ja varallisuus.

Erityispiirteiden kerrointa on sovellettu vaihtelevasti alempien tuomioistuinten ratkaisuissa. Joissakin ratkaisuissa kohtuullistamiseen ei ole viitattu ollenkaan. Kohtuullistettu on myös muilla menetelmillä, kuten arvioimalla suoraan hyvityksen rahallinen määrä erittelemättä tarkemmin kerrointa tai lähtökohtana ollutta normaalikorvausta. Kertoimen soveltamisen etuna on kuitenkin läpinäkyvyys. Erottelemalla hyvityksen määrittämisen eri tekijät tuomioistuin pystyy osoittamaan, mistä hyvityksen määrä koostuu. Osapuolet voivat tällöin paremmin perustella mahdollisen valituksen ylempään asteeseen.

Henkilökohtaisen vastuun rajoittaminen
Erityispiirteiden kerroin ei ole ainoa kohtuullistamiseen vaikuttanut tekijä suomalaisessa oikeuskäytännössä. Finreactorin ylläpitäjiä koskeneessa ratkaisussa loukkauksista vastasi useita henkilöitä. Koska loukkauksia oli lukuisia, erityispiirteiden kertoimen soveltamisen jälkeenkin yhteisvastuulliseksi tuomittavan hyvityksen absoluuttinen määrä oli yhä korkea.

Alemmat asteet olivat asettaneet kullekin hyvitysvelvolliselle hyvitysvastuun enimmäismäärän, jonka suorittamalla vastaaja olisi hyvityksestä vapaa, vaikka loukkauskokonaisuudessa olisikin yhä hyvityksiä suorittamatta. Suurimmalle osalle vastaajista asetettiin enimmäismääräksi kymmenesosa tuomitun hyvityksen kokonaismäärästä. Enimmäismäärää sovellettiin myös korkeimmassa oikeudessa niiden vastaajien hyvitysvelvollisuuteen, joiden osalta asiaa ei vielä ole ratkaistu lopullisesti hovioikeudessa.

Enimmäismäärän asettaminen hyödyttää kaikkia osapuolia. Se ei pienennä hyvityksen kokonaismäärää oikeudenomistajan kustannuksella. Se myös rajaa hyvityksen sellaiseen määrään, että sen suorittaminen on yksityishenkilölle periaatteessa mahdollista silloinkin, kun loukkauskokonaisuuden hyvitysmäärä on korkea.

Hyvitysvastuun enimmäismäärää on sovellettu oikeuskäytännössä vain vähän. Perusteet enimmäismäärän asettamiselle ovat käsillä erityisesti silloin, kun loukkauksen tekeminen on edellyttänyt suurta määrää osallisia ja loukkauskokonaisuuden kerryttämän hyvityksen määrä on ollut suuri. Enimmäismäärästä on korkeimman oikeuden ratkaisu, joten edellytykset sen omaksumiseen kattavasti oikeuskäytännössä ovat olemassa. Vielä sen soveltaminen kuitenkin riippuu tuomarin ja asiamiesten aktiivisuudesta.

Kaava tukee lainkäyttäjää ja osapuolia
Hyvitys muodostuu summasta, jolla lupa loukkaukseen olisi saatu ja tämän summan mahdollisesta kohtuullistamisesta kunkin tapauksen erityispiirteiden mukaan. Loukkaavaan toimintaan voi liittyä useita loukkauksiksi luokiteltavia tekoja, jolloin hyvityksen määrään vaikuttaa myös loukkauksien määrä.

Näistä tekijöistä voidaan johtaa kaava, jossa normaalikorvaus kerrotaan loukkauksien määrällä sekä erityispiirteiden kertoimella. Tulo jaetaan lopuksi kunkin loukkaajan henkilökohtaisesti kannettavalla enimmäismäärällä.

Vaikka kaavaa ei sellaisenaan sovellettaisikaan, se toimii vähintään tukena ratkaisua tekevälle lainkäyttäjälle ja tekijänoikeusriidan osapuolille niistä seikoista, jotka vaikuttavat hyvityksen määrään.


Kaava hyvityksen määräytymiseen:
Hyvitys = Normaalikorvaus x loukkauksien määrä x tapauksen erityispiirteiden kerroin / loukkaajakohtainen enimmäismäärä

Joni Hatanmaa, Lakimies, Asianajotoimisto Hedman Partners Oy

Artikkeli perustuu kirjoittajan pro gradu -tutkielmaan ”Kohtuullisen hyvityksen määrä tekijänoikeuden loukkauksessa” (Turun yliopisto, 2011).

Share: