Keskustelua poteroissa

(IPRinfo 2/2003)

Uusi laki sanavapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä on tulossa voimaan ilmeisesti ensi vuoden alussa. Laki hyväksyttiin vanhan eduskunnan viime metreillä perustuslakivaliokunnan tekemien lukuisten muutosten jälkeen, ja voimaantulon tarkka ajankohta on vielä avoinna. Samaan aikaan käsittelyssä ollutta tekijänoikeuslain uudistusta koskevaa hallituksen esitystä ei ehditty käsitellä eduskunnan sivistysvaliokunnassa ennen vaaleja, ja niinpä uudistus joudutaan valmistelemaan ja esittämään uudelle eduskunnalle.

Kumpaakin uudistushanketta on edeltänyt Suomen oloissa varsin vilkas keskustelu, joka on yltänyt toistuvasti muun muassa päivälehtien sivuille. Keskustelulla on ollut myös sisältöä siinä määrin, että eduskunnassa hallituksen ehdotuksia sekä muutettiin (sananvapautta koskeva laki) että ilmeisesti aiottiin muuttaa (tekijänoikeuslaki) huomattavassa määrin.

Yksi mielenkiintoa ja keskustelun värikkyyttä lisäävä tekijä on ollut myös se, että rintamalinjat ovat kummassakin keskustelussa olleet varsin yhteneväiset. Poteroihin ovat kaivautuneet kansalaisaktivistit kummallakin puolen rintamaa, tieteen tekijät ja tiedonvälityksen yritykset sekä sisältöteollisuus. Karkeasti ottaen rintamalinjana on ollut sisältöteollisuus ja turvallisuusorientoituneet kansalaisaktivistit (keltaiset) vastaan muut (siniset).

Lain valmisteluun osallistuneet virkamiehet ovat tietenkin olleet huonossa asemassa, koska he ovat joutuneet tukeutumaan valmistelun aikana esille tulleeseen materiaaliin ja tietoon. Keltaisten aktiivisuus valmistelun aikana on näkynyt, sillä lakiehdotukset ovat olleet enemmänkin keltaisille mieleen. Eduskunnassa tilanne taas on heilahtanut sinisten suuntaan.

Mistä on keskusteltu? Keltaiset ovat olleet huolissaan esimerkiksi erilaisen sisällön (erityisesti musiikin, elokuvien ja tietokoneohjelmistojen) suojaamisesta ja yksittäisten kansalaisten turvallisuudesta muuttuvassa yhteiskunnassa. Siniset taas ovat mahdollisimman laajan tiedonvälityksen nimissä vastustaneet sisällön suojan laajentamista ja erilaisen valvonnan lisäämistä.

Näiden tavoitteiden yhteydessä on keskusteltu hyvinkin monista aiheista: verkkoviestien ja julkaisujen tallentamisesta, verkkojulkaisujen määritelmästä, tunnistetietojen tallentamisesta, julkaisijan vastuusta viesteistä, laitemaksuista, välikopioinnista, teknisten suojakeinojen suojaamisesta, sallitusta yksityiskäytöstä, tekijänoikeuden alueellisesta sammumisesta ja sen toteutuksesta sekä ansiotoiminnan määritelmästä.

Tekijänoikeus yhteiskunnallisena kompromissina

Tekijänoikeus ei ole omistusoikeus vaan yhteiskunnan edun mukainen kompromissi. Ennen yhteiskunnan interventiota, eli tekijänoikeuden sääntelyä, kaikki teokset olivat täysin vapaasti kopioitavissa. Ensimmäisissä muodoissaan kyseessä oli kirjapainolle myönnetty yksinoikeus painaa tiettyä teosta – jos yksinoikeutta ei ollut myönnetty kenellekään, sai kuka tahansa kopioida teosta.

Tarve yksinoikeuteen kehittyi kirjapainotaidon myötä, kun laajamittainen kopioiminen tuli mahdolliseksi. Kirjapainossa kopioiminen vaati investointeja, ja yhteiskunta katsoi edukseen turvata investointeja yksinoikeuksien myöntämisen muodossa. Näin kannustettiin investointien tekemiseen, ja siten edistettiin tiedonvälitystä yhteiskunnassa ja sitä kautta osaamisen, tieteen ja taiteen kehitystä. Kehitys on vähitellen johtanut tekijälle automaattisesti syntyviin tekijänoikeuksiin.
Luovuuteen liittyvien yksinoikeuksien ytimessä on yhä tämä sama kompromissi: rajoitettu yksinoikeus myönnetään luovuuden kannustamiseksi yhteiskunnan edun nimissä. Yksinoikeutta on rajoitettu eri tavoilla, jotta osaamisen, tieteen ja taiteen kehitystä ei rajoiteta tarpeettomasti.

Yhtä selvää kuin sen, että tekijänoikeus ei ole absoluuttinen kielto- tai omistusoikeus, tulisi olla ajatuksen siitä, että yhteiskunnan muuttuessa myös kompromissin oikea sijaintikohta voi muuttua. Kun kopiointi olennaisesti helpottuu entisestään tietoteknologian kehittymisen myötä, tulee arvioida uudelleen, mitkä ovat asianmukaiset tekijän yksinoikeudet ja sen rajoitukset. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon kaiken tyyppiset eri alojen teokset.

Keskustelun yhtymäkohdat

Samoin kuin tekijänoikeuslain uudistamisessa on myös sananvapauslainsäädännön uudistamisessa taustalla tietoteknologinen kehitys, joka mahdollistaa aiempaa nopeamman ja tehokkaamman tiedonvälityksen. Sananvapaudella tavoitellaan avointa julkista keskustelua ja mahdollisimman vapaata mielipiteen muodostusta. Nämä vaativat pitkälle vapaata tiedonvälitystä toimiakseen nyky-yhteiskunnassa.

Tekijänoikeutta koskevan kompromissin toisella puolella on vapaan tiedonvälityksen edut osaamisen, tieteen ja taiteen kehityksen kannalta ja toisella puolella yksinoikeuden luomat insentiivit kehitykselle. Siten tekijänoikeudellinen kompromissi on itse asiassa yksi poikkeus sananvapauteen liittyvästä vapaasta tiedonvälityksestä.

Rintamalinjat keskustelussa ovat siis olleet samat ja sääntelyn taustat yhtyvät, mutta valitettavasti tämä ei ole juurikaan näkynyt argumenteissa. Argumentaatiotavassa sen sijaan on yhteneväisyyksiä. Argumentit eivät ole lähteneet sääntelyn taustoista: ne ovat olleet joko aivan detaljitasolla tai sitten hyvin yleisellä tasolla.

Lain valmisteluun osallistuneet asiantuntijat ovat usein ajautuneet detaljitason argumentteihin muun muassa yksittäisten uudistusten käytännön toteutuksen hankaluudesta, kalleudesta tai valvonnan vaikeudesta. Toisaalta muualta yhteiskunnasta tulevat argumentit ovat helposti hyvin abstrakteja: puhutaan turvallisuudesta, lasten kasvatuksesta, oikeudesta omaisuuteen, tiedonvälityksen tukemisesta ja yleisesti sananvapaudesta.

Kun perusteluina käytetään detaljiargumentteja, ajaudutaan niin syvälle poteroihin, että vastapuolta ei enää lainkaan nähdä. Toisaalta täysin abstrakteilla argumenteilla liidellään niin korkealla ja kaukana, että vastapuolta ei enää eroteta. Eli argumentit eivät ole kohdanneet, järkevää keskustelua ei ole syntynyt ja ratkaisuja ei ole pystytty tekemään, vaikka halua olisikin ollut. Keskustelu on vaarassa typistyä taisteluksi sen sijaan, että haettaisiin oikeaa ratkaisua.

Keskustelun vaikeus heijastaa myös oikeustieteessämme pitkään vallinnutta laki- ja sääntölähtöistä ajattelutapaa, jossa säännöt otetaan annettuina. Tällainen kulttuuri ei opeta kyseenalaistamaan sääntöjä hakemalla sääntöjen taustalla olevia tavoitteita. Jos ajattelumallit ovat sääntölähtöisiä, on lainvalmistelussakin hankala lähteä sääntelyn tavoitteista.

Kun uudistustyötä jatketaan

Kun tekijänoikeuslain uudistustyötä jatketaan, tulisi ratkaisuja hakea hyödyntämällä sääntelyn taustalla olevia yhteiskunnallisia tavoitteita. Jos tekijän oikeuksia lisätään tai oikeuden rajoituksia vähennetään, voidaan seuraavalla kysymyksellä selvittää, onko aiottu muutos tekijänoikeuden yhteiskunnallisen kompromissin mukainen:

”Lisääntyykö kaikkien teosten määrä ja laatu muutoksen aiheuttaman kannustinlisän myötä siinä määrin, että se lisää osaamisen, tiedon ja taiteen kehitystä yhteiskunnassa selkeästi enemmän kuin aiotun muutoksen aiheuttama vähennys teosten saatavuudelle vähentää osaamisen, tieteen ja taiteen kehitystä?”

Jos vastaus kysymykseen on ”kyllä” on muutos kompromissin mukainen. On selvää, että kysymykseen ei useinkaan ole löydettävissä vastausta helposti. Kuitenkin, jos oikeuspoliittinen keskustelu käydään kysymyksen mukaisen vastakkainasettelun avulla, ovat argumentit samalla pöydällä ja oikea ratkaisu on siten helpommin löydettävissä. Esimerkki: tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolemasta. Jos ehdotettu muutos olisi ajan pidentäminen 90 vuoteen, olisi vastaus kysymykseen selvästi ”ei”.

Detaljiargumentointia isommasta asiasta

Yksi keskustelun aihe sananvapauden käyttöä koskevan lain käsittelyssä koski julkaisijan vastuuta erilaisista Internetissä julkaistavista viesteistä, kuten keskustelupalstojen viesteistä. Julkisuudessa perustuslakivaliokunnan muutokset on ymmärretty siten, että vapaus voitti eikä keskustelupalstan ylläpitäjä olisi suoraan vastuussa palstalle lähetetyistä viesteistä.

Perustuslakivaliokunnan mietinnössä todetaan keskustelupalstoista: ”Ylläpitäjän mahdollinen vahingonkorvausvastuu määräytyy vastaavasti vahingonkorvauslain yleisten säännösten perusteella.” Tältä osin laki ei käsitykseni mukaan kuitenkaan vastaa valiokunnan mietintöä.

Lain 16 §:ssä säädetään kaikkiin viesteihin (sekä verkkojulkaisuihin että verkkoviesteihin) liittyvästä vahingonkorvausvastuusta. Vahingonkorvauslain yleisiä säännöksiä sovelletaan sillä merkittävällä lisäyksellä, että julkaisijalle syntyy ns. isännänvastuu myös muiden kuin työntekijöiden laatimista viesteistä. Eli julkaisija vastaa kaikista julkaistuista viesteistä ikään kuin sen olisi laatinut julkaisijan työntekijä.

Siten keskustelu- tai chattipalstan ylläpitäjä vastaisi kaikista lähetetyistä viesteistä heti, kun ne on julkaistu, sillä viestien kirjoittajat katsottaisiin ylläpitäjän työntekijöiksi. Säännös tuntuu järkeenkäyvältä, kun sitä sovelletaan sanomalehden mielipidekirjoituksiin ja se onkin samansisältöinen kuin sanomalehtitoimintaa koskevan painovapauslain vastaava säännös. Sen sijaan nettiviestinnässä säännös lisää ylläpitäjän vastuuta huomattavasti.

Näin lain 16 § vaikuttaa olevan ristiriidassa ainakin lakia koskevan perustuslakivaliokunnan mietinnön ja laissa tietoyhteiskunnan palveluista olevien tietojen tallentajan vastuuta koskevien sääntöjen kanssa.

Martin von Willebrand
OTK
Asianajotoimisto HH Partners Oy