Kenellä oikeus keksintöön? – Johdatus Saksan työsuhdekeksintölakiin

(IPRinfo 1/2009)

Työntekijän työn tulokset kuuluvat työsuhdelainsäädännön mukaan pääsääntöisesti työnantajalle, mutta oikeus patenttiin kuuluu patenttilain mukaan keksijälle. Ristiriitaa sovittaa Saksassa työsuhdekeksintölaki, jossa säädetään oikeuden siirtymisen yksityiskohdista. Laki eroaa osin suurestikin suomalaisesta vastineestaan.

Keksintöön liittyvien oikeuksien siirtymisen ongelmat – siitä riippumatta, mistä ne johtuvat – voivat helposti johtaa kalliisiin tai peruuttamattomiin vahinkoihin. Suuri osa työnantajayrityksen kannalta kiperistä tilanteista realisoituu vasta, kun aktiivisena keksijänä kunnostautuneen työntekijän työsuhde päättyy.

Kaikki alkaa keksintöilmoituksesta
Työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa keksinnöstään siten, että työnantaja ymmärtää, mistä siinä on kysymys. Keksintöilmoitukseen liittyy sekä sisältö- että muotovaatimuksia.

Keksinnön kuvauksen on oltava niin yksityiskohtainen, että työnantaja voi ymmärtää tai arvioittaa asiantuntijalla keksinnön käytettävyyden. Ilmoitus on annettava kirjallisesti, ellei työnantaja ole nimenomaisesti luopunut tästä vaatimuksesta. Keksintöilmoituksessa on nimettävä kaikki keksijät, ja kaikkien on se allekirjoitettava.

Työnantajalla on neljä kuukautta aikaa miettiä, ottaako hän keksintöön oikeuksia. Työnantaja voi ottaa keksintöön rajoittamattomat eli kaikki keksinnön patentoimiseen ja käyttämiseen liittyvät oikeudet. On myös mahdollista ottaa vain keksinnön käyttöoikeus, jolloin työntekijä saa itse hoitaa keksinnön patentoimisen.

Jos työnantaja ei ymmärrä keksintöä esimerkiksi siksi, että keksintöilmoitus ei ole riittävän yksityiskohtainen, on työnantajan tehtävä täydennysvaatimus kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Jos työnantaja ei moiti keksintöilmoituksen puutteita määräajan kuluessa, katsotaan siinä ollut keksinnön kuvaus riittäväksi.

Työnantajan on kirjallisesti ilmoitettava oikeuksien ottamisesta keksintöön. Sähköpostilla tai faksilla lähettäminen ei riitä, sillä ilmoituksessa on oltava alkuperäinen allekirjoitus. Elektroninen allekirjoitus tulee kysymykseen, jos muut tarkkaan määritellyt muotoseikat täyttyvät.

Muotovaatimuksia kannattaa noudattaa
Oikeuskäytännössä on todettu, ettei esimerkiksi työnantajan luonnostelema patenttihakemus yksinään riitä ilmoitukseksi oikeuksien ottamisesta keksintöön, sillä ilmoituksesta pitää käydä yksiselitteisesti ilmi, että työnantaja haluaa ottaa oikeudet.

Jos keksintö tulee julkiseksi eikä siitä ole tehty keksintöilmoitusta, saattaa laiminlyömisestä seurata työntekijän vahingonkorvausvastuu työnantajalle mahdollisesti koituvasta vahingosta, joka johtuu patenttisuojan myötä saavutettavan monopoliaseman menetyksestä.

Muotovaatimuksilla on merkitystä riitatapauksissa: Jos keksijä vaatii työnantajaa siirtämään patenttihakemuksen omiin nimiinsä, pitää työnantajan pystyä osoittamaan ilmoittaneensa oikeuksien ottamisesta keksintöön määräajan sisällä.

Keksijän vaatimus siirrosta menestyy, jos hän pystyy osoittamaan työnantajan ilmoituksen olleen virheellisessä muodossa tai tulleen perille määräajan umpeuduttua. Koska vindikaatiovaatimuksen vanhenemisaika on pisimmillään kolmekymmentä vuotta, on keksintöilmoitukset, saantitodistukset ja muut asiakirjat näyttökysymysten vuoksi syytä arkistoida huolellisesti.

Patenttihakemus edellyttää yhteistyötä työnantajan kanssa
Työnantajan ottaessa oikeudet keksintöön hänen on haettava keksinnölle patenttia kohtuullisen ajan kuluessa. Tämän velvollisuuden voi välttää vain sopimalla keksijän kanssa, ettei patenttihakemusta jätetä, taikka julistamalla keksintö yrityssalaisuudeksi. Patentin sijaan työnantaja voi tietyissä tapauksissa hakea hyödyllisyysmallia.

Jos työnantajan laiminlyö patentin hakemisen tai muotoilee patenttivaatimuksen liian kapeasti, hänelle voi seurata vahingonkorvausvastuu työntekijälle koituvasta vahingosta. Keksijän suostumus patenttihakemuksen sisällölle pienentää riskiä.

Työnantajalla on velvollisuus tarjota työntekijälle mahdollisuutta hakea omalla kustannuksellaan ja omissa nimissään patenttia niissä maissa, joissa työnantaja ei hae patenttia. Tarjous on tehtävä hyvissä ajoin, jottei työtekijälle aiheudu vahinkoa esimerkiksi käännösten toimittamiseen liittyvien määräaikojen vuoksi.

Jos työnantaja antaa patenttihakemuksen tai patentin raueta, ennen kuin keksintökorvauksesta on sovittu lopullisesti, saattaa siitä seurata vahingonkorvausvelvollisuus työntekijää kohtaan. Työnantajalla on velvollisuus tarjota työntekijälle mahdollisuus ottaa patenttihakemukset tai patentit omiin nimiinsä ennen kuin niiden annetaan raueta.

Velvollisuus voi jäädä huomaamatta, jos työnantaja on jättänyt kansainvälisen patenttihakemuksen PCT-järjestelmän kautta ja päätyy kansalliseen hakemukseen vain muutamissa maissa. Vuosimaksujen lisäksi työnantajan pitää huolehtia esimerkiksi patentin käsittelyyn liittyvien oikeudellisten vaiheiden seuraamisesta, erityisesti valitusten ja väitevastineiden toimittamisesta.

Työntekijälle on annettava vähintään kolme kuukautta aikaa miettiä, haluaako hän ottaa patenttihakemukset tai patentit. Koska oikeuksien siirto johtaa työnantajan käyttöoikeuden loppumiseen, voi myös olla syytä pohtia, mistä asioista keksijän kanssa olisi syytä sopia erikseen.

Keksintökorvausten laskeminen dokumentoitava huolella
Korvausvelvollisuus syntyy työnantajan otettua oikeuksia keksintöön ja päättyy, kun patenttihakemus hylätään tai patentti raukeaa tai mitätöidään. Korvausvelvollisuus ei häviä, vaikka työnantaja osoittaisi, ettei keksintö ollut alun perinkään patentoitavissa, sillä patentoitavuuden arvioi vain patenttiviranomainen ja oikeuslaitos. Myös yrityssalaisuuksiksi julistetuista keksinnöistä tulee maksaa korvaus.

Keksintökorvaus erääntyy kolme kuukautta keksinnön käyttöönottamisen jälkeen. Jos korvauksesta ei sovita, on työnantajalla mahdollisuus määrittää se yksipuolisesti. Keksintökorvaus on määritettävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa patentin lopullisesta myöntämisestä. Keksijällä on mahdollisuus vaatia laskutuksen esittämistä niille tuotteille, joissa keksintöä käytetään, jos korvauksen suuruudesta riidellään.

Korvausvaatimuksen vanhenemisaika on kolme vuotta siitä, kun keksijä on saanut tietää seikoista, joihin korvaus perustuu, mutta kuitenkin enintään kymmenen vuotta. Jos korvaus on määritetty sopimattomalla tavalla, vaatimus ei vanhene puoleen vuoteen työsuhteen päättymisestä.

Keksintökorvausten laskemiseen on suhtauduttava vakavasti ja toimenpiteet on dokumentoitava tarkasti, koska niiden laskentaperusteista voidaan joutua käymään oikeutta pitkän ajan päästäkin esimerkiksi keksijän eläköityessä.

Jaakko Väisänen
Patentanwalt (DE), Patenttiasiamies (FI), European Patent, Trademark & Design Attorney
Erlangen, Saksa

Työsuhdekeksintöjen riitatapaukset
Työsuhdekeksintölakiin liittyviä riitatapauksia varten on Saksan patenttiviraston yhteyteen Müncheniin perustettu sovitteluelin, ”Schiedsstelle nach dem Gesetz über Arbeitnehmererfindungen”. Työsuhteen kestäessä riitakysymys on ensin käsiteltävä Schiedstellessä ennen oikeudenkäyntiä.
Schiedstellen sovitteluehdotus on osapuolia sitova, ellei vähintään toinen tee kuukauden kuluessa sovitteluehdotuksen tiedoksisaannista kirjallista vastinetta.
Työoikeudet käsittelevät vain määritettyihin keksintökorvauksiin liittyviä riitatapauksia kuten maksukanteita. Maaoikeuksien patenttiriitakamarit käsittelevät kaikki muut kanteet.
http://www.dpma.de/amt/aufgaben/index.html

Share: