Keksinnöllisyysvaatimuksen historia yksissä kansissa

(IPRinfo 5/2010)

Justine Pila: The requirement for an Invention in Patent Law. Oxford University Press 2010. 400 pp, ISBN 978-0-19-929694-1

Justine Pilan väitöskirjastaan muokkaama kirja käy ansiokkaasti lävitse keksinnöllisyysvaatimuksen historiaa ja nykytilaa Britanniassa ja Euroopan patenttivirastossa (EPO) / Euroopan patenttisopimuksessa (EPC).

Patenttiasiamiehelle kirjan otsikko vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta, mutta osoittautuu kuitenkin hieman harhaanjohtavaksi. Olisi parempi, jos otsikossa olisi sana ”historia”, sillä kirjassa käsitellään paljon patenttilain ja patentoitavuusvaatimuksen määritelmien kehittymistä. Nykytilanteen ymmärtäminen edellyttää historiallisen kehityksen läpikäymistä, mutta ehkä vähempi olisi riittänyt.

Pila sanoo kirjansa tavoitteena olevan keksinnöllisyysvaatimuksen kehityksen tutkiminen vuodesta 1623 nykyhetkeen Englannin lainsäädännössä. Hän toivoo, että lukijalle muodostuisi selkeä käsitys siitä, millaisia näkökohtia on noussut esiin keksinnön määrittelemisessä lainvalmistelussa, ja lainsäädännön kehityskulusta Englannin patenttilain ja Euroopan patenttisopimuksen kontekstissa. Tässä Pila on onnistunut.

Otsikon perusteella oletin, että kirjassa käsiteltäisiin paljon ennakkotapauksia, joissa tulkitaan patenttilakia ja luodaan ennakkotapauskäytäntöä. Lisäksi ajattelin, että vertailtaisiin eri maiden oikeuskäytäntöä ja pyrittäisiin vastaamaan ikuiseen kysymykseen keksinnöllisyysvaatimuksen kynnyksestä suhteessa tunnettuun tekniikkaan. Näin ei kuitenkaan ole. Se on lopulta hyvä asia.

Keksinnöllisyysvaatimuksesta lienee niin monta mielipidettä, että Pila ei varmaankaan olisi paljon uutta keskusteluun tuonut.
Mitä uutta tämä kirja sitten tuo?

Yksityiskohtia olisi voinut karsia
Teoksessa on paljon ajallisia ja sisällöllisiä yksityiskohtia, jotka kuuluvat väitöskirjaan, mutta niiden karsiminen olisi tehnyt kirjasta luettavamman. Se olisi todennäköisesti merkinnyt kirjan kirjoittamista kokonaan uudelleen.

Loputtomat yksityiskohdat on kaivettu laajasta lähde- ja viiteluettelosta, jonka voi kuitenkin mainita kirjan erääksi suureksi ansioksi. Se kannattaa pitää mielessä, jos joskus haluaa hakea ennakkotapauksia keksinnöllisyydestä. Tapauksia on tekstissä myös tulkittu, mikä lisää luettelon arvoa.

Pilan kirja on oivallinen tarina patentoitavuudesta ja patentin kehittymisestä nimenomaan keksinnöllisyysvaatimuksen kannalta. Se sopii kaikille alalla työskenteleville ja herättää varmasti jokaisen ajattelemaan asiaa uudestakin näkökulmasta. Itse ymmärsin luettuani paremmin, miten monimutkaisesti patenttilait ovat kehittyneet, ja toisaalta miten hyvin lainsäätäjät ovat onnistuneet määritellessään voimassa olevia pykäliä. Toisaalta mietin kirjan hyötyä patenttiasiamiehen työssä: suurin ansio lienee perus- ja yleistiedon lisääntyminen.

Kirjan parasta antia on sen nykytilannetta käsittelevä jälkimmäinen osio, erityisesti luvusta 5 alkaen. Jos koko kirjan lukemiseen ei ole aikaa tai kiinnostusta, kannattaa aloittaa sivulta 195. Osiossa käydään muun muassa Euroopan patenttiviraston ennakkotapauksia kattavasti lävitse. Valveutunut patenttiasiamies on ainakin omalta tekniikan alueeltaan tietoinen ennakkotapauksista, mutta kertaus on opintojen äiti.

Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa keksinnöllisyysvaatimuksen ja miksei koko patentin historia. Se on hyvin kirjoitettu, ja silmään tarttui ensilukemalla vain yksi kirjoitusvirhe.

Kirja on lähdeteos ennakkotapauksista lyhyine kommentteineen niille, jotka haluavat perehtyä keksinnöllisyysvaatimukseen syvällisemmin. Kaksi viimeistä lukua ovat käyttökelpoisia nykyisen keksinnöllisyysvaatimuksen tulkinnan kannalta.

Markku Simmelvuo
Toimitusjohtaja, eurooppapatenttiasiamies
Papula Nevinpat

Share: