Kehitys – onko sitä? Pääkirjoitus

(IPRinfo 1/2007)

IPR University Centerin 31.1.2007 järjestämä paneelikeskustelu kokosi yhteen immateriaalioikeuden toimijoita keskustelemaan ajankohtaisista, pitkään vireillä olleista hankkeista. Tilaisuuteen osallistui noin 50 kuulijaa ja keskustelijaa.
Paneelin osanottajat edustivat koko immateriaalioikeuskenttää: yliopisto (professori Niklas Bruun), Patentti- ja rekisterihallitus (pääjohtaja Martti Enäjärvi), patenttiasiantuntemus (patenttineuvos Pia Hjelt), yleinen IPR-asiantuntemus (Suomen Teollisoikeudellinen Yhdistys ry:n puheenjohtaja Eeva Hakoranta) ja elinkeinoelämä (johtaja Jukka Ahtela). Puheenjohtajana toiminut Tuomas Aho kiteytti tilaisuuden tavoitteeksi sen, että IPR-kysymykset nousisivat laajan yhteiskunnallisen mielenkiinnon kohteeksi ja vapautuisivat salatieteen leimastaan.

Suomen IP-linjaukset, jotka sinänsä monelta osin ovat hyviä ja kannatettavia, perustuvat useimmiten lyhyen perspektiivin tapauskohtaiseen tilanneharkintaan. Liian usein on kyse reagoimisesta muiden asettamiin haasteisiin eikä omasta ennakoivaan ja aloitteelliseen toimintaan perustuvasta pitkäjänteisestä toimintatavasta.

Tarpeelliset omaehtoiset hankkeet voivat jäädä ulkoa tuotujen projektien jalkoihin, kokonaan suunnittelematta tai toteuttamatta. Kansainvälisestä kehityksestä johtuvia uusia haasteita ja mahdollisuuksia, jotka eivät suoraan velvoita harmonisoimaan lainsäädäntöä, ei läheskään aina oteta riittävästi huomioon.

IP-järjestelmän merkityksen korostaminen jää usein puheiden tasolle. Panostuksia alan perustutkimukseen on viime vuosina lisätty, mutta tutkimustietoon perustuva keskustelu pitkän tähtäyksen strategioista, linjanvedoista ja vaihtoehdoista on Suomessa kovin vähäistä.

Paneelikeskustelun puheenvuoroissa ilmeni, että huoli kansallisen järjestelmän säilymisestä ja kehittämisestä on yhteinen. Osaamisen säilyttäminen Suomessa ja osaamisen merkityksen korostaminen oli kaikkien keskustelijoiden mielestä tärkeää. Akateemisen maailman, elinkeinoelämän ja hallinnon yhteistä näkemystä olisi hyvä tässä vaiheessa hyödyntää. Tavoitteet vaikuttavat yhtenäisiltä, joskin keinot tavoitteiden toteuttamiseksi ovat vielä haussa.

Keskustelutilaisuuden otsikolla pyrittiin viestittämään sitä, että vuodesta toiseen samat teemat ja kiistakysymykset ovat puhuttaneet ihmisiä sekä Suomessa, Euroopassa että kansainvälisesti. Keskustelusta huolimatta asiat etenevät hitaasti. Suomessa esimerkkejä tästä ovat osaamisen vahvistamiseen tähtäävän patenttiasiamiestutkinnon (oikeastaan teollisoikeusasiamiestutkinnon) aikaansaaminen tai immateriaalioikeutta koskevien asioiden keskittäminen entistä tiiviimmin yhteen tuomioistuimeen.

IPR University Centerissä meille on vähitellen kiteytynyt näkemys, että Suomi tarvitsee kansallisen IPR-strategian, kansallisen kehittämisohjelman tai tiekartan immateriaalioikeuksien tulevaisuuden kehittämiseksi. Laaja, koko immateriaalioikeuskentän kattava selvitys auttaisi hyödyntämään järjestelmää kokonaisvaltaisesti. Kartoitus loisi samalla pohjan konkreettisten keinojen kehittämiselle yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center