Käytännön kokemuksia laista todistelun turvaamisesta

(IPRinfo 3/2004)

IPRinfo -lehden numerossa 2/2004 julkaistiin Heidi Sulinin yleisesittely vuonna 2000 voimaantulleesta laista todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa (TodTurvL). Tässä artikkelissa esittelen lyhyesti muutamia käytännön kokemuksia ja esimerkkejä lain soveltamisesta.

Suomessa edition käyttöala on suhteellisen rajattu angloamerikkalaiseen käytäntöön verrattuna. Käytännössä siviiliasioissa vastapuolen hallussa olevan todistusaineiston haltuun saaminen on hyvin vaikeata.

Keskeisimpänä ongelmana oikeudenkäymiskaaren mukaisessa editiossa on liikesalaisuussuojaväitteiden ohella se, että hakijan pitää pystyä suhteellisen tarkasti yksilöimään vastapuolen hallussa oleva asiakirja. Tämän johdosta TodTurvL:n soveltamisalaan kuuluvissa asioissa lain tarjoamalla menettelyllä voikin olla huomattava merkitys kanteen toteennäyttämiselle.

Kynnys matala mutta kalastelu estetty
TodTurvL tulee sovellettavaksi, kun oikeudenhaltija tai loukkauksen kohde tekee, yleensä ennen varsinaisen oikeudenkäynnin vireille panemista, käräjäoikeudelle pyynnön immateriaalioikeuksiin tai sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain loukkauksiin liittyvän, vastapuolen hallussa olevan todistusaineiston takavarikoimisesta.
TodTurvL:n mukaisissa hakemuksissa hakijan tulee pystyä saattamaan todennäköiseksi, että hänellä on lain soveltamisalaan kuuluva oikeus, jota vastapuoli jo loukkaa tai on välittömästi vaarassa loukata. Lisäksi hakijan tulee saattaa todennäköiseksi, että on olemassa vaara, että vastapuoli vaarantaa todistusaineiston säilymisen oikeudenkäyntiin asti. Ellei hukkaamisvaara vaikuta selvästi perusteettomalta, käytännössä yleensä pelkkä hakijan esittämä väite vaaran olemassaolosta riittää.

Turvaamistoimivaiheessa näyttökynnystä ei aseteta korkealle, joten vilpittömässä mielessä toimivan hakijan ei ole yleensä vaikea esittää tarvittavaa näyttöä. Koska laki tarjoaa huomattavan tehokkaan keinon todistelun hankkimiseen, on mahdollista myös, että hakija pyrkii käyttämään TodTurvL:a tapauksissa tai tavoilla, joihin sitä ei ole tarkoitettu: hakija voi pyrkiä venyttämään lain soveltamisalaa tai muotoilemaan pääasiavaateensa tarkoitushakuisesti siten, että laki tulee sovellettavaksi.

Käräjäoikeuden on hakemuksen perusteella pystyttävä yksilöimään takavarikoitava kohde sellaisella tarkkuudella, että täytäntöönpano voidaan toteuttaa puhtaasti käräjäoikeuden päätökseen nojautuen. TodTurvL ei siis mahdollista todistelun kalastelemista (”fishing expeditions”), vaan hakijan täytyy ainakin jossain määrin pystyä määrittelemään, mistä aineistosta loukkaus mahdollisesti ilmenee.

Käytännössä hakijan on usein hyvin vaikea esittää yksittäisten asiakirjojen tarkkuudella, mistä asiakirjoista tai aineistosta oikeuksien loukkaus voidaan todeta. Käräjäoikeudet näyttävät ymmärtäneen tämän ja ne ovatkin yleensä määritelleet takavarikon kohteen suhteellisen laajasti hakijan pyynnön mukaisesti.

Lain mukaan päätös voidaan antaa väliaikaisena, jos hakija pystyy väitteellä saattamaan mahdolliseksi, että turvaamistoimen tarkoitus saattaa vaarantua, mikäli sitä ei myönnetä vastapuolta kuulematta. Koska turvaamistoimen yhtenä tarkoituksena on estää todistusaineiston hävittäminen, on turvaamistoimea aina syytä hakea ensin väliaikaisena. Käytännössä turvaamistoimet yleensä myös myönnetään väliaikaisina.

Täytäntöönpano keskeisessä asemassa
Hakijan oikeusturvan kannalta on usein olennaista millä tavalla ja kuinka nopeasti ulosottomies panee käräjäoikeuden päätöksen täytäntöön. Turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa koskevia erityissäännöksiä on TodTurvL:ssa, minkä lisäksi täydentävästi sovelletaan ulosottolain säännöksiä.

Turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanosta vastaa toimivaltainen ulosottomies. Tarvittaessa ulosottomies voi käyttää poliisin virka-apua esimerkiksi silloin, kun poliisia saatetaan tarvita varmistamaan täytäntöönpanon häiriötön kulku, tai mikäli esimerkiksi poliisin teknisiä tutkintavalmiuksia tarvitaan tietokoneiden kiintolevyillä mahdollisesti sijaitsevan todistusaineiston löytämiseksi.

Lisäksi täytäntöönpanossa voidaan käyttää erillistä asiantuntijaa identifioimaan takavarikoitava tai havainnoitava materiaali. Lähtökohtaisesti ulosottomies valitsee asiantuntijan, mutta hakijaa pitää kuulla ennen asiantuntijan valitsemista. Hakijan edustaja voi toimia asiantuntijana, mikäli on todennäköistä, ettei se johda tiedon saamiseen asiaan kuulumattomasta liikesalaisuudesta.

Hakijan etujen mukaista on, että ulosottomies hyväksyisi hakijan oman edustajan toimimisen asiantuntijana. Näin voidaan varmistaa, että asiantuntija todella ymmärtää asian luonteen sekä kyseisen alan. Varsinkin monimutkaisemmissa asioissa ulosottomiehellä tai tämän valitsemalla asiantuntijalla ei useinkaan liene mahdollisuuksia tehokkaasti huomata kaikkea asiaan mahdollisesti liittyvää aineistoa.

Toisaalta vastaajan etujen mukaista voi olla pyrkiä esittämään, että hakijan edustaja ei voi toimia ulosottomiehen apuna täytäntöönpanossa, koska tämä voisi johtaa tiedon saamiseen asiaan kuulumattomasta liikesalaisuudesta. Käytännössä kaikissa tapauksissa voidaan esittää, että vastapuolen toimitiloissa suoritettavassa täytäntöönpanossa hakijan edustaja voi saada tietoa tällaisista seikoista.

Asioiden vähäisen lukumäärän vuoksi useimmilla ulosottomiehillä ei ole kokemusta TodTurvL:n soveltamisesta. Tämä korostaa hakijan oman aktiivisuuden merkitystä. Hakijan on syytä pyrkiä varmistumaan siitä, että päätös pannaan täytäntöön niin, että asiaa voidaan ajaa myöhemmin menestyksekkäästi oikeudenkäynnissä. Tämä saattaa edellyttää laajankin dialogin käymistä ulosottomiehen kanssa molempien osapuolten hyväksyttävissä olevasta menettelystä.

Eräässä tapauksessa pääsimme ulosottomiehen kanssa yhteisymmärrykseen täytäntöönpanotavasta vasta sen jälkeen, kun hakijan edustajina olimme hankkineet asiassa oikeudellisen asiantuntijalausunnon. Tässä tapauksessa vaarana oli, että ulosottomies omalla lainsoveltamisellaan vesittäisi koko takavarikon.

Takavarikoidun aineiston hyödyntäminen haastavaa
Yhtenä käytännössä esiintyneenä lain soveltamisongelmana on ollut se, miten ja missä laajuudessa turvaamistoimen hakijalla on oikeus saada haltuunsa täytäntöönpanossa kopioitu tai takavarikoitu todistusaineisto. Asiaan ei ole otettu suoraan kantaa laissa.

Eräässä epäiltyä yrityssalaisuuksien väärinkäyttöä koskeneessa tapauksessa ulosottomies kieltäytyi luovuttamasta hakijalle mitään jäljennöksiä täytäntöönpanon yhteydessä kopioiduista asiakirjoista. Ulosottomiehen näkemyksen mukaan todistusaineisto olisi pitänyt välittää käräjäoikeudelle ulkopuolisen tavarantarkastajan kautta: tavarantarkastaja olisi perehtynyt aineistoon ja todistanut havainnoistaan oikeudenkäynnissä.

Hakijan kannalta tämä menettelytapa olisi ollut hyvin ongelmallinen. Ulkopuolinen asiaan tai alaan perehtymätön tavarantarkastaja ei välttämättä pysty tehokkaasti tunnistamaan todistusaineistosta kaikkia merkityksellisiä asioita. Ulkopuolisen asiantuntijan käyttö olisi myös aiheuttanut lisäkustannuksia ja ajanhukkaa.

Mikäli ulosottomies ensin kieltäisi hakijan edustajan läsnäolon turvaamistoimen täytäntöönpanossa ja sen jälkeen vielä kieltäytyisi luovuttamasta aineistoa hakijan haltuun, hakija ei välttämättä voisi tietää ennen ulkopuolisen asiantuntijan kuulemista oikeudessa, mitä kaikkea asian kannalta olennaista todistusaineistoa turvaamistoimen kautta on saatu hankittua.

Hakijalla ei olisi haastehakemuksen laatimisvaiheessa ja pääkäsittelyyn valmistauduttaessa tiedossaan kaikkia seikkoja, vaikka kantajan vastuulla on kanteen perusteena olevien seikkojen identifioiminen mahdollisimman pitkälle jo haastehakemuksessa tai viimeistään asian suullisessa valmistelussa. Turvaamistoimen kohteena ollut vastapuoli kuitenkin tietäisi, mitä aineistoa ulosottoviranomaiset ovat kopioineet. Samalla vastapuolella olisi hyvät edellytykset arvioida mikä tämän aineiston merkitys on.

Mainitsemassani esimerkkitapauksessa hakija toimitti ulosottomiehelle aiempaa tarkempia tietoja relevantin todistusaineiston yksilöimiseksi (mm. tietokoneiden kovalevyillä olevien tiedostojen läpikäyntiä varten laaditun asiasanalistan). Tämän jälkeen ulosottomies myöntyi luovuttamaan hakijalle kopiot näin yksilöidyistä tiedostoista.

Käsitykseni mukaan menettelyn ei pitäisi olla näin monimutkainen. Mielestäni ulosottoviranomaisten toimivaltaan ei kuulu enää arvioida sitä, mitkä todistuskappaleet ovat asian käsittelyn kannalta olennaisia, sillä käräjäoikeus on jo ratkaissut tämän asian turvaamistoimipäätöksellään.

Toimiiko laki käytännössä?
TodTurvL tarjoaa hyödyllisen lisän immateriaalioikeuksien suojaamiseksi tarkoitettuun keinovalikoimaan. On valitettavaa, että turvaamistoimiasian käsittely voi kuitenkin pitkittyä päätöksen täytäntöönpanoon liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Lisäksi TodTurvL:n mukainen menettely on hakijan kannalta usein työläs ja kallis. Toisaalta tehokas todisteiden kerääminen johtaa usein sovintoon ilman, että varsinaista oikeudenkäyntiä tarvitaan lainkaan.

TodTurvL on selvästi lisännyt mahdollisuuksia puuttua immateriaalioikeuksien oikeudettomaan käyttöön erityisesti todistelultaan suhteellisen yksinkertaisissa asioissa, kuten ohjelmistopiratismitapauksissa, joissa lakia onkin käytetty. Muissa tapauksissa TodTurvL:n käyttö on jäänyt yllättävänkin harvinaiseksi.

Patrik Lindfors
Osakas, asianajaja
Asianajotoimisto Hannes Snellman Oy