Kansallinen strategia immateriaalioikeuksille – Uhat ja mahdollisuudet
(IPRinfo 2/2008)
Kansallisen immateriaalioikeusstrategian laatiminen käynnistyy tänä vuonna. Käsittelen tässä artikkelissa strategian laadinnan lähtötilannetta. Strategian valmistuttua analysoin sitä tässä lehdessä. Hanke on kannatettava, mutta siihen sisältyy myös ongelmia, jotka tulisi tunnistaa jo alkuvaiheessa ja ratkaista.
Kansallisen IPR-strategian laatiminen on lähtökohtaisesti erinomainen asia. Se osoittaa kypsyyttä suomalaiselta immateriaalioikeusyhteisöltä. Samalla se merkitsee siirtymää perinteisestä – sinällään tärkeästä – tulkintajuridiikasta kohti haastavia normatiivisia kysymyksiä. Yksittäisen pykälän tai oikeustapauksen sijaan huomion kohteena on koko immateriaalioikeusinstituution tila. Tehtävä on haasteellinen, mutta ei mahdoton.
Strategian laatiminen ei kuitenkaan ole mutkatonta, vaan siihen liittyy ongelmia, jotka tulisi tunnistaa ja ratkaista. Tämän vuoksi kriittinen pohdiskelu on paikallaan jo hankkeen alkuvaiheessa.
Ohjausryhmän koostumus ei ole tasapainoinen
Ensimmäinen huomio kiinnittyy strategian ohjausryhmän kokoonpanoon. Se ei ole yhdentekevä asia, sillä ryhmän jäsenet määrittelevät strategian sisällön. Ohjausryhmän on valinnut kauppa- ja teollisuusministeriö. Ilmeisesti jäseniksi on haluttu kokeneita käytännön immateriaalioikeusasiantuntijoita. Valinnat näyttävät painottuvan oikeudenhaltijoita edustaviin tahoihin. Kumpaakaan seikkaa ei voida pitää yllätyksenä.
Oikeustieteen tutkijoilla ei ole juuri edustusta ohjausryhmässä. Tämä ei välttämättä ole ongelma, sillä tutkijat voivat vaikuttaa kirjoittamalla ja mahdollisesti lausunnoilla, jos ohjausryhmä pyytää niitä. Näkemyksellisillä tutkijoilla olisi varmasti annettavaa strategian laatimisessa.
Ohjausryhmässä on kuitenkin vakava puute, sillä tekijänoikeuksien loppukäyttäjiä ei edusta kukaan. Olisi kiinnostavaa tietää, oliko ratkaisu KTM:ltä tietoinen vai oliko tapahtunut vahinko. Esimerkiksi Electronic Frontier Finlandin (EFFI) edustajan valitseminen ohjausryhmään olisi ollut perusteltua. EFFIn valitsematta jättämistä ei voi perustella ainakaan puutteellisella asiantuntemuksella, sillä yhdistyksessä vaikuttaa taitavaksi tunnettuja immateriaalioikeustutkijoita.
Strategian tavoitteet
Kauppa- ja teollisuusministeriön 7.11.2007 julkaiseman tiedotteen mukaan ”IPR-strategian keskeisenä tavoitteena on laaja-alaisesti kartoittaa teollis- ja tekijänoikeuksien sääntelyn ja infrastruktuurin nykytilanne sekä laatia toimenpidesuosituksia nykytilan kehittämiseksi. Ohjausryhmän tulee selvittää ja arvioida Suomen IPR-järjestelmän vahvuudet ja heikkoudet. Tavoitteena on laaja-alaisesti selvittää millainen teollis- ja tekijänoikeudellinen järjestelmä parhaiten tukee yritysten ja luovien tekijöiden mahdollisuuksia hyödyntää tekijän- ja teollisoikeuksia.”
Tehtävänmäärittelyn viimeinen lause olisi saanut jäädä kirjoittamatta. Se on omiaan antamaan kuvaa kritiikittömästä myötäjuoksusta oikeudenhaltijoiden perässä. Kansallinen IPR-strategia ei voi perustua vain kapealle erityisintressille, vaan sen tulisi käsitellä laaja-alaisesti ja tasapuolisesti immateriaalioikeuksia.
Lähtötilanteessa monia kysymyksiä jää avoimeksi, kuten esimerkiksi: Määritetäänkö strategialla Suomen EU:ssa harjoittama immateriaalioikeuspolitiikan sisältö vai koskeeko strategia vain Suomen sisäistä asiaintilaa? Määrittyykö strategia oikeudenhaltijoiden tavoitteiden mukaan, vai huomioidaanko myös aineistojen käyttäjien tavoitteet?
Pyritäänkö strategiassa laajentamaan immateriaalioikeuksia ja niihin liittyviä täytäntöönpanokeinoja vai asetetaanko laajenemiselle oikeusvaltiolliset rajat? Näihin kysymyksiin saamme vastauksen, kun strategia on valmis.
Valta ja ideologia
Public choice -tutkimussuuntauksen mukaan poliittiset toimijat ajavat omaa etuaan. Nähtäväksi jää, käyttäytyvätkö vahvasti edustettuina olevat oikeudenhaltijat näin kansallista immateriaalioikeusstrategiaa laadittaessa.
Tilannetta voi lähestyä Antonio Gramscin vallankäytön neutraliteetin kritiikistä käsin. Se, jolla on valtaa, pystyy määrittelemään politiikan sisällön. Politiikan määrittelyn jälkeen intressiryhmien edustama ideologia muuttuu neutraaliksi totuudeksi ja itsestäänselvyydeksi, joka otetaan annettuna ja johon viitataan poliittisia ja oikeudellisia valintoja tehtäessä. Tämän vuoksi kansallisen immateriaalioikeusstrategian laatimista tulee seurata kriittisesti jatkossakin.
Jarkko Vuorinen
tutkija
Turun yliopisto
Ks. Antonio Gramsci: Vankilavihkot 1 ja 2. Helsinki. Kansankulttuuri. 1979 ja 1982.
Valtioneuvoston tiedote 7.11.2007 IPR-strategian ohjausryhmän asettamisesta:
http://www.vn.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=210047
Tiedot IPR-strategia-hankkeesta valtioneuvoston hankerekisterissä (HARE):
http://www.hare.vn.fi/mHankePerusSelaus.asp?h_iId=13886
