Kansalaisaloitteella järki tekijänoikeuslakiin?

LehtiarkistoIPRinfo_2_2013 Pääkirjoitus 10.6.2013

Kansalaisaloite ”Järkeä tekijänoikeuslakiin” pantiin vireille 23.1.2013. Aikaa 50 000 kannattajan keräämiselle on 23.7.2013 asti, ja nyt kannattajia on yli 26 000. Aloitteeseen liittyy myös rikoslain tekijänoikeusrikosta koskevan säännöksen muuttaminen.

Kansalaisaloitteen taustalla on Avoin ministeriö -yhteisö ja hankkeen toimijat ovat esillä omilla nimillään. Hanke on luonnollisesti myös Facebookissa. Aloitteen voi allekirjoittaa kansalaisaloite.fi sivustolla tai erillisellä lomakkeella. Kampanjaa tukevat kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta kaikkien hallituspuolueiden nuorisojärjestöt, perussuomalaisten nuorisojärjestö sekä piraattipuolue.

Vuonna 2005 tekijänoikeuslakia (ja myös rikoslakia) muutettiin vastaamaan EU:n tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa vuonna 2001 annetun direktiivin säännöksiä. Direktiivissä puolestaan toteutettiin WIPOn vuoden 1996 tekijänoikeussopimuksen sekä esitys- ja äänitesopimuksen edellyttämät muutokset. Sopimuksilla taas pyrittiin sopeuttamaan tekijänoikeus digitaalisuuden edellyttämiin muutoksiin.

Vuoden 2005 muutoksen valmistelusta alkoi myös perinteisten tekijänoikeuspiirien ulkopuolelle levinnyt tekijänoikeutta koskeva keskustelu. Mukaan tulivat voimakkaasti käyttäjien näkemykset. Kansalaisaloite on tämän keskustelun tulosta.

Kansalaisaloitteen tavoitteena on ”korjata voimassa olevan lainsäädännön ylilyönnit verkkovalvonnan ja vahingonkorvauksen osalta”. Muutosehdotukset liittyvät myös muun muassa opetukseen, tutkimukseen, parodiaan ja satiiriin. Kansalaisaloitteen tekijöiden joukossa on tekijänoikeuden osaajia, ja suurin osa sen sisällöstä edustaa lähinnä erilaista mielipidettä. Itse asiassa uskon, että monet tekijänoikeuden ammattilaiset löytävät ehdotusten joukosta sellaisen, jota olisivat valmiit tukemaan – vaikka kokonaisuus ei miellyttäisikään.

Tekijänoikeuslaki ei ole ongelmaton. Eräänä perusongelmana on teosten kappaleiden valmistuksessa ja teosten levittämisessä tapahtunut teknologinen muutos. Lain perusta on analogisessa maailmassa, ja siihen on pyritty osauudistuksilla sovittamaan digitaalisuuden tuomat haasteet. Lain muutosten valmistelua ei aloitettu 2000-luvun alussa puhtaalta pöydältä vaan tilanteesta, jossa tekijänoikeuden yksityiselle ja massakäyttämiselle oli luotu tuossa tilanteessa toimivat rakenteet. Rakenteisiin vaikuttavat muutokset ovat aina vaikeita ja vaativat aikaa.

Vuoden 2005 muutoksen jälkeen tekijänoikeuslain muutostarpeita selvitti vuosina 2008–2011 kaksi eri tekijänoikeustoimikuntaa. Työn tuloksina syntyi kaksi mietintöä, selvityksiä ja lausuntoja. Yhdessä mietinnössä paneuduttiin digiajan haasteisiin ja toisessa tekijänoikeuden siirtymistä koskevan tekijänoikeuslain 3. luvun muutostarpeisiin. Hallituksen esityksiin ne eivät ole johtaneet.

Opetus- ja kulttuuriministeriö lähetti 25.1.2013 lausunnolle luonnoksen hallituksen esitykseksi tekijänoikeuslain muuttamiseksi, jossa sopimuslisenssin käyttöalaa esitetään laajennettavaksi koskemaan lähettäjäyritystä ja lehtikustantajaa omien arkistojensa käyttämiseksi. Ruotsissa annettiin 4.4.2013 hallituksen esitys, jossa myös ehdotetaan sopimuslisenssin käyttöalaa laajennettavaksi, mutta huomattavasti suomalaista ehdotusta enemmän. Nopean tutustumisen jälkeen minulle jäi se käsitys, että Ruotsissa pyritään sopimuslisenssijärjestelmän laajentamisella tilanteeseen, jossa laajakin käyttäminen onnistuisi sopimuslisenssin avulla ja tekijänoikeudenhaltijat saisivat käytöstä korvauksen.

Kansalaisaloite nostaa tekijänoikeudesta esiin kohtia, jotka tulisi ottaa mukaan tekijänoikeuslain uudistamiseen. Kansalaisaloitteen lähtökohdan ongelma on sama kuin koko tekijänoikeuslain muutosprosessissa: lakia pyritään paikkaamaan pienin osittaisuudistuksin. Teknologian, teosten käyttötapojen, tekijänoikeuteen liittyvän ansaintalogiikan ja käyttäjien tarpeiden muutokset ovat johtaneet siihen, että tekijänoikeuslainsäädännön muutostarpeita tulisi tarkastella tekijänoikeussuojan tavoitteiden kautta. Tekijänoikeuslainsäädännön kriisiä ei voida ratkaista ilman uutta ajattelua ja uutta lainsäädäntöä.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center