Kaksi väitöstä tietoalalta
Esittelemme kaksi tuoretta tohtoria, jotka ovat väitöskirjoissaan käsitelleet immateriaalioikeuksien suojaamista informaatiotekniikan alalla.
Bisnesnäkökulma ITC-alan patentteihin Aura Soinisen tutkimuksen teemat ovat herättäneet kiivastakin keskustelua.
(IPRinfo 3/2007)
Aura Soininen tarttuu väitöskirjassaan patenttijärjestelmän tavoitteisiin, kehitykseen sekä vaikutuksiin tieto- ja viestintäteknologiasektorilla.
Soinisen väitöstyössä paneudutaan tietokoneohjelmien ja liiketoimintamenetelmien patentointiin, patenttien strategiseen hyödyntämiseen sekä niihin ongelmatilanteisiin, joita patenteista aiheutuu standardoinnin yhteydessä. Tutkimuksen tavoitteena on antaa lisätietoa patenttijärjestelmän eri ulottuvuuksista ja siihen kohdistuvista muutospaineista ja näin edesauttaa järjestelmän kehittämistä ICT-sektorilla.
Kimmoke Yhdysvalloista
Soininen sai kipinän aiheeseen tehtyään pro gradu -työnsä tietokoneohjelmien patentoinnista.
– Minua alkoi varsinaisen juridiikan ohella kiinnostaa, mikä on patenttien käytännön merkitys yritysten liiketoiminnassa.
Koska tietoa varsinkaan suomalaisten ICT-alan yritysten patenttistrategioista ei oikein ollut saatavilla, Soininen otti haastatteluilla selvää, miten patentteja näissä yrityksissä hyödynnetään. Hän peilasi tutkimaansa amerikkalaiseen kirjallisuuteen ja haastatteli myöhemmin myös yhdysvaltalaisia yrityksiä. Kimmoke väitöskirjan tematiikkaan tulikin Yhdysvalloista.
– Lähdin tutkijavaihtoon Berkeleyn yliopistoon Kaliforniaan ja sain huomata, miten keskeisessä osassa bisnestä patentit siellä ovat. Tämä näkyi selvästi myös opetuksessa, sillä patenttioikeus oli osa monien eri tiedekuntien kurssitarjontaa, Soininen kertoo.
Työ osoittautui monilta osin erittäin ajankohtaiseksi vasta jälkeenpäin.
– Aloitin patenttitutkimuksen parissa vuonna 2001, jolloin Suomessa ei ICT-alalla juuri ollut herätty patenttien hyödyntämiseen. Nykyisin tilanne on toinen. Standardien ja patenttien pelisäännöt ovat monilta osin vielä epäselviä. Vireillä olevia patentti- ja muita oikeudenkäyntejä on lukuisia. Standardoinnin ja patentoinnin ympärillä liikkuu paljon rahaa, Soininen tähdentää.
Hienosäätöä tarvitaan
Patenttijärjestelmän puutteellisuudesta huolimatta tällä hetkellä ei ole vankkoja taloustieteellisiä todisteita siitä, etteikö järjestelmä täyttäisi tarkoitustaan edistää innovaatiota ICT-sektorilla. Hienosäätöä kuitenkin kaivataan.
– Väitöskirjassa korostetaan patenttijärjestelmän sisäistä joustavuutta: järjestelmää on mahdollista kehittää siten, että eri toimialojen dynamiikka, teknologisen kehityksen erityispiirteet ja yhteiskunnalliset intressit otetaan paremmin huomioon.
Erityisen tärkeää patenttijärjestelmän tasapainottaminen on Soinisen mukaan avointen standardien käyttöön liittyvissä ongelmatilanteissa.
– Standardoinnin eräänä tavoitteena on luoda avoimia, kaikkien käytettävissä olevia teknisiä määrittelyjä esimerkiksi yhteensopivuuden turvaamiseksi. Patentoimalla voi puolestaan saada oikeuden estää muita hyödyntämästä patentoitua keksintöä. Koska standardeihin usein liittyy varsin monia patentoituja ominaisuuksia, joiden hyödyntäminen on enemmän tai vähemmän välttämätöntä standardin käyttämiseksi, ristiriita on ilmeinen.
Aura Soininen on juuri siirtynyt asianajotoimistosta Nokian IPR-osaston lisensointiyksiköön. Hänen työtehtävänsä liittyvät pitkälti väitöskirjan tematiikkaan.
Aura Soininen, s.1978
- Kauppatieteen tohtori 2007, Lappeenrannan teknillinen yliopisto
- IPR Manager, Licensing, Nokia Corporation, elokuu 2007 lukien
- Lakimies, Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen Oy, Helsinki 2005-2007
- Tutkijakoulutettava 2005-2006, Lappeenrannan teknillinen yliopisto
- Oikeustieteen maisteri 2002, Helsingin yliopisto
- Tutkija 2001-2005, Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT
Aura Soinisen väitöskirja Patents in the information and communications technology sector – development trends, problem areas and pressures for change (Patentit tieto- ja viestintäsektorilla – kehityssuunnat, ongelma-alueet ja muutospaineet) on julkaistu Acta Universitatis Lappeenrantaensis -tutkimussarjassa, numero 262 (ISBN 978-952-214-343-3)
Aura Soinisen väitöskirjan ensimmäinen osa ”The Software and Business-Method Patent Ecosystem – Academic, Political, Legal and Business Developments in the U.S. and Europe” on julkaistu IPR University Centerin verkkojulkaisusarjassa IPR Series B:1 joulukuussa 2005.
DRM-järjestelmät lisäävät sisällöntuottajan valtaa
(IPRinfo 3/2007)
Tiina Pelkonen
Uudet tekniset suojakeinot lisäävät tekijöiden mahdollisuuksia määrätä teoksistaan, toteaa Viveca Still. Silti hän kannattaa DRM:n vahvaa suojaa, kunhan laissa huomioidaan käyttäjien ja yhteiskunnan intressit.
Viveca Still työskentelee taidekorkeakoulujen tekijänoikeusasiamiehenä, ja hänen toimipisteensä löytyy Taideteollisesta korkeakoulusta. Stillin väitöskirja käsittelee jopa immateriaalioikeusjuristeille vaikeaa aihetta: digitaalisen sisällön suojaksi ja oikeuksien haltijoiden kaupallisten etujen turvaksi tarkoitettuja DRM-järjestelmiä.
– Aihe liittyy tekijänoikeuden lisäksi viestintä- ja it-oikeuteen. Kyllähän siihen perehtyminen edellytti myös asian tietoteknistä haltuunottoa, Still pohjustaa.
Aikaisemmin käytössä oli yksinkertaisia kopiosuojauksia, mutta nyt ne ovat kehittyneet kokonaisvaltaisiksi oikeuksienhallintajärjestelmiksi. Stillin mukaan nämä DRM-järjestelmät mahdollistavat sen, että sisällöntuottaja tai oikeudenhaltija voi entistä paljon tehokkaammin itse määrätä aineistonsa käytöstä.
Rajoitukset eivät päde
Tutkimuksensa myötä Still havaitsi, että DRM-järjestelmät voivat horjuttaa tekijänoikeuden tasapainoa, joka vallitsee oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien välillä. Tekijänoikeuksiahan nykyisin rajoitetaan monella tavalla: ne eivät esimerkiksi ole voimassa ikuisesti, tai ne eivät koske aineistoa joka ei ylitä teoskynnystä. Moni rajoituksista liittyy sananvapauden ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumiseen.
– Tekniikan avulla oikeudenhaltija voi kuitenkin suojata aineiston, jonka tekijänoikeudet eivät olekaan juridisesti voimassa. Tässä on ristiriita, Still kertoo.
Tällöin oikeudenhaltijoiden valta voi lisääntyä hallitsemattomasti. Tilanne on nyt aivan toinen, kuin analogisena aikana, jolloin aineiston käytön kontrollointi oli huomattavasti vaikeampaa.
EU:n tekijänoikeusdirektiivissä kuitenkin sanotaan, että tekniset suojakeinot eivät saa viedä pohjaa tietyiltä, direktiivissä luetelluilta tekijänoikeuksien rajoituksilta. Käyttäjillä tulee olla mahdollisuus käyttää aineistoa lain sallimilla tavoilla ilman että DRM-järjestelmät sen estävät.
– Direktiivissä on lueteltu, mitkä tekijänoikeuden rajoitukset nauttivat tällaista suojaa, mutta ne tuntuvat olevan vähän sattumanvaraisesti sinne valikoituja. Siellä mainitaan esimerkiksi valokopiointi, jota ei kuitenkaan voida millään suojakeinoilla estää. Loppuvaiheessa direktiiviin myös lisättiin porsaanreikä, joka mahdollistaa kaikkien tekijänoikeuden rajoitusten sivuuttamisen.
Hänen mukaansa DRM-järjestelmien luonnetta ei ole vielä ymmärretty.
– Ne kun voivat pahimmassa tapauksessa jopa tarkoittaa, että oikeudenkäyttö yksityistyy ja tekijänoikeudesta ja julkisesta vallasta tulee epärelevantteja.
Still miettii myös käyttäjien, oikeudenhaltijoiden ja palveluntarjoajien välistä riskinjakoa. Nyt yksittäiset kansalaiset ja yhä enemmän myös palveluntarjoajat kantavat kaikki riskit. Tämä ei ole järkevää. Laissa pitäisi huomioida DRM:n suomat mahdollisuudet vapauttaa markkinoita, lisätä oikeusvarmuutta ja suhtautua vapaammin ei-kaupalliseen käyttöön. Tästä Stillin mukaan hyötyisivät kaikki.
Viveca Still, s. 1970
- Tekijänoikeusasiamies, Taideyliopistojen tekijänoikeuspalvelu, Taideteollinen korkeakoulu, elokuu 2003 lukien.
- Tutkijakoulutettava, Helsingin yliopisto 1998-2003
- Tutkimusapulainen, assistentti, Lapin yliopisto 1997
- Oikeustieteen maisteri (OTM) 1997, Helsingin yliopisto
- Oikeustieteen tohtori (OTT) 2007, Helsingin yliopisto
Viveca Stillin väitöskirja ”DRM och upphovsrättens obalans” (ISBN: 978-952-99864-1-5) julkaistiin IPR University Centerin kirjasarjassa toukokuussa 2007. Teosta voi tilata instituutin mm. sivuston kautta:
https://ipruc.fi
