Kaivattu perusteos ohjelmistoliiketoiminnan juridiikasta

(IPRinfo 2/2006)

Arvosteltu teos: Mikko Välimäki: Oikeudet tietokoneohjelmistoihin ja niiden lisensointi. Ohjelmistotuoteliiketoiminnan juridinen perusta. Turre Publishing. Helsinki 2006.

Mikko Välimäki julkaisi helmikuussa 2006 käytännön IT-lakimiehille suunnatun käsikirjan “Oikeudet tietokoneohjelmistoihin ja niiden lisensointi – Ohjelmistoliiketoiminnan juridinen perusta”. Välimäki esittelee ohjelmistoliiketoiminnalle keskeisen immateriaalioikeudellisen normiston lisäksi ohjelmistotuotteiden lisensoinnin vanhoja ja uusia käytäntöjä. Osan tämän oppikirjaksikin soveltuvan teoksen materiaalista hän on jo aiemmin julkaissut artikkeleina tai tuoreessa väitöskirjassaan.

Kirjassa valittu näkökulma ohjelmistoliiketoimintaan on tietoisesti rajattu ohjelmistotuoteliiketoimintaan. Rajaus on käytännön lisensointinäkökulmasta perusteltu, ja se näkyy myös kirjan painopisteissä: ohjelmistotuotteiden kaupallistamisen kannalta keskeistä tekijänoikeudellista normistoa on käsitelty yli 70 sivua, kun taas patentointi ja muut immateriaalioikeudet (mukaan lukien sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskeva sääntely) on kokonaisuudessaan esitelty alle 50 sivussa. Painotus huomioiden onkin selvää, että kirjan mielenkiintoisimmat luvut ohjelmistosopimusten kanssa ammatikseen työskenteleville koskevat nimenomaan tekijänoikeutta.

Tyylinsä mukaisesti Välimäki “nostaa kissan pöydälle” monien tietokoneohjelmien tekijänoikeutta koskevien tulkintakysymysten osalta. Lopputulos ei läheskään aina vastaa “standarditulkintaa”. Välimäki ei pidä perusteltuna tekijänoikeuslain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa omaksuttua kantaa, jossa ohjelmatuotteen levitystavalla tai levitysmedialla (cd-rom vs. verkkojakelu) katsotaan olevan merkitystä tekijän yksinoikeuksiin kuuluvan levitysoikeuden raukeamisen arvioinnissa.

Lainsäätäjä saa kritiikkiä myös tekijänoikeuslain sekä “softadirektiivin” (91/250/ETY, tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta) tekstiosan ja johdantokappaleiden ristiriitaisuudesta, joka koskee ohjelman laillisen käyttäjän oikeutta korjata ohjelmassa olevat virheet. Välimäki pitää niin ikään aikansa eläneinä niitä tekijänoikeuslain esitöissä ja kirjallisuudessa esitettyjä kannanottoja, joiden mukaan shrink-wrap ja click-wrap -tyyppiset lisenssit vain harvoin, jos koskaan, sitovat osapuolia.

Onko pelkkä käyttö relevanttia?
Eräässä mielestäni keskeisessä tietokoneohjelmien tekijänoikeuskysymyksessä Välimäki ei poikkeuksellisesti esitä selkeätä tulkintaa, vaikka viittaakin asiaan useassa kohdin kirjassa. Kysymys on siitä, onko tietokoneohjelman (pelkkä) käyttö tekijänoikeudellisesti relevanttia. Muun muassa asianajaja Pekka Takin teoksessaan IT-sopimukset (2002) esittämän suhteellisen vakiintuneen tulkinnan mukaan ohjelman käyttäminen edellyttää käytännössä aina sen ainakin teknisluonteista ja väliaikaista kopioimista.

Takin esittämälle tulkinnalle on löydettävissä tukea ainakin softadirektiivistä sekä tietoyhteiskuntadirektiivistä (2001/29/EY) ja viimeksi mainitun johdosta tekijänoikeuslakiin tehdyistä tuoreista muutoksista. Tekijänoikeuslain varhaisemmat esityöt ovat tältä osin epämääräisiä.

Suhtautuminen ohjelman käytön synnyttämiin kopioihin voi olla merkityksellistä ainakin arvioitaessa tekijänoikeudenhaltijan kykyä kontrolloida teoskappaleiden myöhempiä luovutuksia. Kappaleen valmistusoikeushan ei levitysoikeuden tapaan raukea eli konsumoidu teoskappaleen pysyvän luovutuksen yhteydessä.

Kysymys ohjelman käytöstä vaikuttaa nähdäkseni myös siihen, miten ohjelmien palvelutyyppinen tuotteistaminen hahmotetaan tekijänoikeudellisesti. Välimäki analysoi palvelumalleja useammassakin eri yhteydessä lähinnä tekijänoikeudenhaltijan levitys- ja välitysoikeuden näkökulmasta.

Jäin kuitenkin kaipaamaan analyysiä myös oikeudenhaltijan yksinoikeuksiin kuuluvan kopiointioikeuden merkityksestä eri toimijoille. Jos ohjelman käyttö on edellä esitetyn mukaisesti tekijänoikeudellisesti relevanttia, eikö myös palveluntarjoajan ja loppuasiakkaan väliseen suhteeseen liity tällöin tekijänoikeudellisesti merkityksellisiä kysymyksiä? Voiko asiakas käyttäessään ohjelmistoa palveluna joutua jossain tilanteessa korvausvelvolliseksi tai syyllistyä rangaistavaan tekoon? Onko IPR-kysymyksistä syytä ottaa ehtoja palvelusopimuksiin?

Kaikkinensa Mikko Välimäen uusin kirja on virkistävää luettavaa. Vahvatkin kannanotot ovat poikkeuksetta hyvin perusteltuja. Kirja on tietokoneohjelmien tekijänoikeutta käsittelevän jakson osalta mielestäni hyvä lisä Pekka Takin ja Pirkko-Liisa Haarmanin tietokoneohjelmien tekijänoikeutta koskeviin esityksiin. Kirjan jälkimmäisen puolen open source ¬jaksot palvelevat lukijaa suhteellisen kattavana käsikirjana avoimen lähdekoodin lisensseistä ja niiden eroista.

Markus Oksanen
Lakimies
Asianajotoimisto Peltonen, Ruokonen & Itäinen