Jossittelua Michiganissa
(IPRinfo 2/2007)
Amerikkalaisnäkemyksen mukaan suurimmat esteet parhaan ratkaisun omaksumiselle ovat edelleen asenteissa. Käytännön markkinat löytävät optimaalisen ratkaisun kulloinkin vallitsevan järjestelmän puitteissa.
Maaliskuun 30-31 päivänä 2007 oli Michigan State Universityn järjestämässä symposiumissa ”What Ifs and Other Alternative Intellectual Property and Cyberlaw Stories” tarjolla harvinaista herkkua: immateriaalioikeudellista jossittelua.
Professori Mark Lemleyn johdolla parikymmentä yhdysvaltalaisprofessoria muutti historian kulkua ja pohti, miltä maailma näyttäisi tänään muun muassa, jos ekonomit johtaisivat patenttivirastoa, WIPOa ei olisi tai kirjapainokone olisikin keksitty jo antiikin Roomassa.
Moni muuttaisi IP-järjestelmän kannustimet joko tukemaan hyödyllisiä liiketoimintamalleja tai ottaisi yhteiskunnan kannalta ”hyödyttömät” liiketoimintamallit tähtäimeensä.
Kohti kilpailuvetoista patenttilisenssiä?
Lemley kehotti siirtymään kilpailuvetoiseen patenttilisenssijärjestelmään muokkaamalla patenttijärjestelmää niin, että patentin reaali-arvo markkinoilla vähenisi. Taloudelliset kannustimet kun ovat normatiivisia kannustimia tehokkaampia.
”Lisenssitaloudessa” markkinakynnykset ovat nykyistä alhaisempia, ja patenttirikkailla toimialoilla innovaatioita tuotetaan todistetusti runsaammin kuin toimialoilla, joilla patentinhaltija on monopoliasemassa. Jokaisen patentin suoja-ala tulkittaisiin lähtökohtaisesti suppeasti, ja kielto-oikeuden sijasta patentinhaltijalla olisi tavallisesti oikeus korvaukseen keksintönsä käyttämisestä.
Lemley kuitenkin myönsi, että eroa on tehtävä eri toimialojen välille: esimerkiksi lääketeollisuus olisi poikkeus. Toimiala on nykypäivänäkin erikoissääntelyn alainen.
Professori James Gibson laajentaisi immateriaalioikeudellista suoja-alaa koskemaan yhteiskunnallisesti hyödyttömiksi katsomiaan toimialoja. Hän käytti esimerkkinään muotialaa ja veronkiertojärjestelmiä tuottavia markkinatoimijoita.
Immateriaalioikeudellinen suoja toimisi kannustimen sijasta ansana, joka häiritsisi toimivan markkinasäännellyn toimialan perusrakenteita tuhoavin seurauksin. Vaikka teoriassa veronkiertojärjestelmien houkuttaminen tällaiseen ansaan olikin monen mielestä suotavaa, Gibson jäi vaille kannatusta muoti-alan väijytyksessä.
Markkinat toimisivat ilman IPR-suojaakin
Professorit Elizabeth Winston, Katherine Strandburg ja Susan Corbett kysyivät puolestaan, miltä siemen-, liiketoimintamenetelmä- ja tietokoneohjelmamarkkinat näyttäisivät tänään, jos kyseiset alat olisi jätetty vaille immateriaalioikeudellista suojaa. Winston puhkaisi myytin kasvinjalostusteollisuuden tuhosta, ja Strandburg ja Corbett näkivät innovaatiorikkaan liiketoiminnan kukoistavan sekä menetelmien että tietokoneohjelmien aloilla.
Professorit Abraham Draissenhower, Doris Long ja Rebecca Tushnet miettivät puolestaan, miten perinteisesti eurooppalaiset ratkaisut toimisivat Yhdysvaltain markkinoilla. Draissenhower spekuloi tekijäkeskeisestä tekijänoikeudesta ja Long puolestaan siitä, miltä maailma näyttäisi tänään, jos Yhdysvallat olisi allekirjoittanut Bernin sopimuksen jo 1800-luvulla. Tushnet hämmästytti kuulijat kertoessaan tarinan toimivasta markkinataloudesta, jossa vertaileva mainonta ei yleensä ollut sallittua.
Tarinat sekä niitä seuranneet keskustelut avasivat uuden ulottuvuuden amerikkalaiseen immateriaalioikeudelliseen keskusteluun, joka on yleensä myös akateemisissa piireissä hyvin käytännönläheistä. Hypoteettinen ja vähemmän hypoteettinen oikeusvertailu ilmensivät selvästi sitä, että suurimmat esteet parhaan ratkaisun omaksumiselle ovat edelleen asenteissa, sillä käytännön markkinat löytävät optimaalisen ratkaisun luonnostaan kulloinkin vallitsevan järjestelmän puitteissa.
Katja Weckström
Tutkija, INNOCENT, Turun yliopisto
