Immateriaalioikeudet työsuhteessa – Ruotsissakin kaivataan selkeämpää lainsäädäntöä

(IPRinfo 2/2007)

Arvosteltu teos: Sanna Wolk: Arbetstagares immaterialrättigheter: Rätten till datorprogram, design och uppfinningar mm. inom anställningsförhållanden. Akademisk avhandling. Norstedts juridik 2006, 263 sidor, ISBN 978-91-39-01228-3.

Ruotsalainen Sanna Wolk väitteli tohtoriksi joulukuussa 2006 Tukholman yliopistossa aiheenaan immateriaalioikeudet palvelussuhteissa. Aihe on ajankohtainen kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa se ilmenee vilkkaassa työsuhdetekijänoikeuksia koskevassa oikeuspoliittisessa keskustelussa ja vuoden 2007 alusta voimaan tulleessa korkeakoulukeksintölaissa.

Wolkin tutkimusaihe kattaa tekijänoikeuksien ja keksintöjen lisäksi myös mallit. EU-oikeuden vaikutus on keskeisesti mukana tutkimuksessa. Tämä onkin luonnollista, koska immateriaalioikeutta koskevat direktiivit sisältävät olettamasäännön siitä, että oikeudet työsuhteessa työtehtävien tuloksina luotuihin teoksiin tai malleihin siirtyvät työnantajalle ellei muusta ole erikseen sovittu. Näin on esimerkiksi tietokoneohjelmien ja yhteisömallien laita.

Yksi kirjan keskeinen ongelmanasettelu onkin se, voidaanko yhteisön sääntelystä tehdä yleisempiä johtopäätöksiä myös niille aloille, joissa vastaavaa sääntelyä ei ole, vai onko kysymys näitä yksittäisiä tapauksia koskevasta sääntelystä, joka muodostaa poikkeuksen vallitsevasta pääsäännöstä.

Wolkin kanta on välittävä. Toisaalta hän korostaa, että säännökset on nimenomaan säädetty poikkeuksiksi, mutta toisaalta hän näkee yleisen trendin kohti työnantajan aseman vahvistumista työntekijän työsuhteessa luomien immateriaalioikeuksien osalta. Wolk esittää tutkimuksen hypoteesina, että tällainen trendi edelleen on vahvistumassa.

Oikeuspoliittinen linja nähtävissä
Wolkilla on tutkimuksessaan selkeä oikeuspoliittinen sanoma. Hän pitää sääntelyn vallitsevaa tilannetta Ruotsissa epäselvänä ja tulkinnanvaraisena ja suosittelee lainsäädännön selkeyttämistä. Hän katsoo myös, että eri immateriaalioikeuksien (mallit, keksinnöt ja tekijänoikeus) välistä sääntelyä olisi syytä yhtenäistää. Perusteluna hän toteaa, että päällekkäiset suojamuodot tulevat yhä yleisemmiksi ja tällöin tarvitaan yhtenäinen käytäntö.

Kirjassa on myös muita Pohjoismaita koskevaa vertailevaa materiaalia, mutta Wolkin johtopäätökset koskevat nimenomaan Ruotsin tilannetta. Pohjoismaiden sääntelyn yhtenäisyydestä johtuen kirjaa voidaan kuitenkin luonnehtia merkitykselliseksi puheenvuoroksi myös Suomen oikeuden kannalta.

Selkeästi kirjoitettua kirjaa voi suositella alan uutena perusteoksena. Wolk pitää lainsäädännön tarvetta selvänä, mutta hänen johtopäätöksensä siitä, miten työnantajan oikeuksia tulisi tulevaisuudessa säännellä, ovat varsin varovaisia.
Keskustelu jatkunee vilkkaana myös tästä eteenpäin. Wolkin väitöskirjan kiistaton ansio on siinä, että se luotettavalla tavalla kuvaa vallitsevan tilanteen ja kartoittaa esille tulleet ongelmat.

Niklas Bruun
Professori, johtaja
IPR University Center