Monitieteistä IPR-tutkimusta

Aalto-yliopisto muodostuu kuudesta eri korkeakoulusta, joiden alle mahtuu laajalti kaupallista, teknistä ja taiteellista osaamista. Myös Aallon IPR-tutkimusta voi luonnehtia monitieteiseksi.

Tutkijaprofessori Perttu Virtanen toimii tutkijana Tietotekniikan tutkimuslaitos HIITin (Helsinki Institute for Information Technology) IPR-projektissa. Hänen tutkimuksensa keskittyy pääosin patentteihin. Kauppakorkeakoulun markkinoinnin laitoksen professorin Jaakko Asparan tutkimus puolestaan lähinnä sivuaa immateriaalioikeutta muun muassa brändien myötä.

Otaniemessä sijaitseva, perustieteiden korkeakouluun kuuluva HIIT on sekä kansainvälinen että monitieteinen yksikkö.

– Ideana on, että tietotekniikan tutkimuskeskuksessa ei tutkita vain tietotekniikkaa. Teknologian ja juridiikan dialogi on välttämätöntä, Virtanen luonnehtii HIITin tutkimuskenttää.

Tutkimusta rajojen poikki

HIIT on Aallon ja Helsingin yliopiston yhteinen tutkimuslaitos. Monitieteisyyden lisäksi tutkimuslaitos on professori Perttu Virtasen mukaan malliesimerkki korostuneesti kansainvälisestä yksiköstä, jossa on helppo ylittää perinteiset rajat tutkimuksen ja teollisuuden välillä. Myös kansainvälisyys on merkittävässä osassa HIITin hankkeissa.

Virtasen oma taustakin on monipuolinen. Hän opiskeli juristiksi Helsingissä, teki eurooppaoikeuden tutkinnon Skotlannissa ja väitteli tohtoriksi Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.

Juridiikan opintojen lisäksi Virtanen on tehnyt opintoja informaatioteknologiasta ja tietojenkäsittelystä. Hänellä on kokemusta myös käytännön työelämästä, josta nousi kiinnostus IPR-asioita kohtaan.

Markkinointi mahdollistaa laajan tutkimuksen

Markkinoinnin alalla on tutkimuksessa kaikkein laajin skaala, sanoo professori Jaakko Aspara.

– Markkinointi mahdollistaa erilaisen tutkimuksen, ja siinä tutkitaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Markkinointi on oikeastaan käyttäytymistiede, joka ammentaa psykologiasta ja sosiologiasta. Mukana on myös tuotteiden ja palveluiden konteksti.

Aspara on koulutukseltaan sekä kauppatieteiden tohtori, taiteen tohtori että DI, joten toiveen laajasta tutkimuskentästä ymmärtää.

Tutkimusaiheikseen hän luettelee yritysstrategian, markkinastrategian ja kuluttajakäyttäytymisen. Listalle pääsee myös immateriaalioikeuksia sivuava brändinhallinta, kuluttajan suhtautuminen brändeihin sekä brändien houkuttelevuus.

– Tutkimuksen puolella mennään harvoin IPR-tasolle, vaikka brändejä ja tavaramerkkejä aika paljon pyöriikin. Brändejä tutkitaan yrityksen pääomana, resursseina ja mihin niitä voisi hyödyntää, Aspara täsmentää.

Monitieteistä tutkimusta

Perttu Virtasen mukaan HIITin IPR-tutkimuksen kokonaismäärä vaihtelee vuosittain rahoituksen mukaan. Tällä hetkellä käynnissä on yksi projekti, HIITin ja Hankenin yhteinen PatLim-hanke.

– Hankkeessa tutkitaan tekniikan ja tietokoneohjelmien teoreettisia ja käytännön ongelmia, jotka liittyvät patentointiin, Virtanen tiivistää.

Virtasen mukaan tutkimuksessa yhdistyy oikeudellinen, liiketaloudellinen ja teknologinen näkökulma. Tutkimuksessa on mukana puolisenkymmentä tutkijaa ja heidän lisäkseen professoreita, tutkijatohtoreita sekä kansainvälisiä yhteistyökumppaneita. Syy tutkimukselle löytyy patentointiin liittyvistä tulevista suurista muutoksista sekä teknologian murroksesta, Virtanen arvioi.

Professori Aspara mainitsee markkinoinnin yleisimmiksi IPR-kysymyksiksi tuotemerkkien nimeämisen sekä mallisuojien hakemisen. Monet asiat myös koskettavat Asparan mukaan implisiittisesti markkinointia.

– Tutkitaan, miten design vaikuttaa firman pärjäämiseen, ja miten piratismi vaikuttaa kuluttajan käyttäytymiseen ja bisnekseen, Aspara kertoo.

Lisäksi tutkitaan piraattituotteiden ja alkuperäisten tuotteiden dynamiikkaa sekä piraattimarkkinoiden ja luksusbrändien markkinoiden kasvua.

Vaikka Aspara jättäisikin pykälien tulkitsemisen juridiikan asiantuntijoille, hän korostaa kuitenkin keskusteluyhteyttä juridiikan ja markkinoinnin välillä. Esimerkiksi hän nostaa brändin arvon määrittämisen, jonka hän sanoo olevan ”ameebamainen kysymys”, joka liittyy sekä juridiikkaan että kuluttajan käyttäytymiseen.

Konvergenssia ja pehmeää IPR:ää

Kun Virtaselta kysyy, mitä hän tutkisi nykyisen hankkeen lisäksi ensimmäisenä, jos rahoitus löytyisi, vastaus tulee ilman epäröintiä: konvergenssia.

– Monia ongelmia käsitellään erillisinä. Pitäisi tutkia, miten ilmiöt esiintyvät yhdessä, ja miten niitä voi ratkoa. Niihin liittyy myös prosessuaalinen puoli. Palvelut ylittävät entistä enemmän kansallisia rajoja, Virtanen selvittää.

Hänen mukaansa keinotekoisten esteiden poistamiseen tarvitaan yhteinen pelikenttä. Kansainvälisyydestä seuraa uusia haasteita sekä uusia prosessuaalisia ongelmia. Esimerkiksi Suomessa on nykyään helppoa ostaa USA:sta tuote, joka on hyvin vähän sidoksissa fyysiseen palveluun.

Aspara taas korostaa pehmeämpien immateriaalioikeuksien eli mallisuojan ja tavaramerkin merkitystä kilpailudynamiikassa. Markkinoinnissa monet asiat ovat tulkinnanvaraisia, joten oikeusjuttujen lopputuloksia on vaikea ennustaa.

– Ennen IPR oli teknologiapohjaista. Oli itsestään selvää, että innovaatioita patentoidaan. Maailma on kuitenkin muuttunut.

– Patentoinnilla ei pitkälle pötkitä, vaan tuotekonseptien kysymykset ovat nousseet kilpailukeinoiksi. IPR on muuttunut teknologiakeskeisestä kysymyksestä kaupalliseksi, Aspara tiivistää.

Toinen häntä kiinnostava aihe on viranomaisten tulkintojen sopiminen yhteen todellisuuden kanssa.

– On ongelma, jos sääntelijät ovat norsunluutornissa ilman tietoa, miten firmoissa toimitaan. Tieteellistä tietoa pitää tuoda sääntelijöiden tietoon, Aspara korostaa.

Opiskelija hyötyy IPR:stä

Kauppakorkeakoulun opiskelijoiden tutkintovaatimuksiin ei kuulu pakollisia IPR-opintoja, lukuun ottamatta aihetta sivuavaa yritysjuridiikan perusteiden kurssia. Syvemmälle asioihin on kuitenkin mahdollista päästä vapaavalintaisissa opinnoissa. Asparan mukaan markkinoinnin lukijoille suositellaankin IPR-kurssia tai yritysjuridiikan sivuainetta.

Diplomi-insinöörit ovat Virtasen mukaan patenttipuolella haluttua tavaraa. Kaikista insinööreistä ei tarvitse kouluttaa IPR-juristeja, mutta aiheesta olisi hänen mielestään silti hyvä tietää.

– IPR:n varhainen tunnistaminen on tärkeää. Jos tarpeita ei tunnisteta, voidaan tuottaa suurta vahinkoa. Korkean teknologian ympärille voi nousta hyviä innovaatioita, mutta eri asia on, osataanko niitä sitten kaupallistaa, Virtanen pohtii.

Hänen mukaansa on relevanttia, että insinööri tunnistaa IPR-asiat ja kykenee keskustelemaan niistä. Eikä tarve ainakaan vähene tulevaisuudessa, kun laitteissa on yhä enemmän ominaisuuksia ja patentteja, laitteet keskustelevat keskenään, ja niitä hyödynnetään eri tavalla kuin ennen.

– Pitää olla osaamista usealta alalta, kun puhutaan IPR:stä.

Juristin näkökulmasta Virtanen toivoisi lisää IPR-opetusta Aallon tutkintoihin. Hänen mukaansa yliopistossa on kuitenkin yritetty madaltaa kynnystä opiskella eri aloja, ja opiskelijoiden liikkuvuuteen on panostettu.

– Ei voida olettaa, että kaikki itse ymmärtävät, mitä aloja kannattaa opiskella. Opettajilla ja tutkijoilla on vastuu ohjata oikeaan suuntaan, Virtanen painottaa.

Maija Rinne-Forsberg
Kirjoittaja oli IPR University Centerin palveluksessa viestintäsihteerinä 31.10.2013 asti.

Aalto-yliopisto

Aalto-yliopisto aloitti toimintansa 1.1.2010, jolloin Helsingin kauppakorkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu yhdistyivät.

Aalto-yliopisto muodostuu kuudesta korkeakoulusta:

  • Insinööritieteiden korkeakoulu
  • Kauppakorkeakoulu
  • Kemian tekniikan korkeakoulu
  • Perustieteiden korkeakoulu
  • Sähkötekniikan korkeakoulu
  • Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu

Lisäksi yliopistossa on kaksi erillisyksikköä:

  • Aalto Pro (ent. Koulutuskeskus Dipoli)
  • Fysiikan tutkimuslaitos (Helsingin yliopiston kanssa)

Aalto-yliopiston yhteisöön kuuluu:

  • 80 000 alumnia
  • 20 000 opiskelijaa
  • 5 000 työntekijää, joista 370 professoreita