IPR kutsutaan ja haastetaan. Kolumni

(IPRinfo 1/2009)

Kaksi asiaa.

Kun hain järjestelmällisesti informaatio-oikeuteen liittyviä säädöksiä, halusin löytää kaikki, joissa on määräyksiä informaation (tiedon) käsittelemisestä, säilyttämisestä, salaamisesta, levittämisestä.

Listallani oli opetustani varten noin 60 lakia ja asetusta.

Löysin 80 lisää.

Konkurssi, ulosotto, luottotiedot. Poliisi, puolustusvoimat. Verotustiedot, saatavien perintä. Maankäyttö, jätteet, ympäristö, vesihuolto. Lastensuojelu, sosiaalihuolto, mielenterveys…

Olitteko te tienneet, että jätteen välittäjänä toimimisesta tulee tehdä merkintä jätetiedostoon? Tiesittekö, että asiakkaan on pyydettäessä annettava vesihuoltolaitokselle tieto vedenkäytöstään, ja tämä tieto on julkinen?

Kirjoitan pikku kirjaa, jonka nimeksi tulee “Informaatio-oikeuden alkeet”. Kovasti löytyy alkeita.

Se toinen asia.

Nähdäkseni tutkimustulosten teollinen ja kaupallinen hyväksikäyttö on ison haasteen edessä.

Mikrobiologisia menetelmiä patentoidaan nyt todella paljon. Pääpaino lienee edelleen terapeuttisissa menetelmissä ja aineissa. Mikrobiologian ja kemian ero on ollut jo joitakin vuosia kuin kemikaaliin piirretty viiva.

Nyt on alkamassa biologisten kohteiden ja prosessien käyttäminen teknologiaan, kuten tiedonsiirtoon. Näköpiirissä on biologiaan perustuva tietojenkäsittely.

Sekä keskeinen tietolähteeni (Philosophical Transaction of the Royal Society – Biology) että korkeatasoiset tiedelehdet (MIT Technology Review) tekevät varsin suuren numeron siitä, että DNA-säiettä on onnistuttu käyttämään luonnon muovaamana nanoputkena signaalin välittämiseen. Ainakin valo on saatu kulkemaan päästä päähän niin, että näköpiirissä on jopa biologinen kytkin.

Näin asioiden mittakaava on kovin pieni. DNA-säikeen läpimitta on 2 nanometriä eli aika vähän verrattuna ihmisen hiukseen, jonka paksuus on ehkä 25 mikronia. Nanometrejä menee mikroniin tuhat.

En osaa äkkiseltään kuvitella, että karvan käyttäminen johtimena olisi patentoitavissa. Silti tämä voi olla iso asia ja juristien – entisten IPR-juristien – pitäisi osata sanoa asiasta jotain viisasta.

Ehkä ensin on sanottava: ” Näkemiin, Leonardo.” Muut oppiaineet ovat kehittyneet tai luutuneet viimeksi kuluneet 500 vuotta fysiikan, oikeastaan mekaniikan varjossa. Siltä pohjalta on patenttioikeuskin todellisuudessa ajateltu.

Vertauskohta on nyt toinen. Vertauskohta on biotieteet.

Mekaniikka, kuten rotanloukut, tietokoneet ja matkapuhelimet, oli aika pitkälle ruuveja ja muttereita. Biotieteet ovat aika pitkälle prosesseja (“reaktioita”) eli muutoksia, ja “elämä” on informaation siirtämistä.

Jukka Kemppinen