Hyvitykset uusiksi

(IPRinfo 3/2011)

Selvitysmies Arne Wessberg ehdottaa, että yksityisen käytön korvaamisesta maksettavat hyvitysmaksut otetaan osaksi tulevaa valtion viestintärahastoa.

Tekijällä on tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan yksinomainen oikeus määrätä teoksesta ”valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin”. Kappaleen valmistaminen tarkoittaa sitä, että teos jollakin tavalla monistetaan, esimerkiksi kirjoitettu teksti skannataan tai äänite kopioidaan verkosta. Yksityiseen käyttöön on kuitenkin mahdollista tehdä kappaleita ilman tekijän lupaa, kunhan lähde on laillinen.

Suomen tekijänoikeuslaissa on jo vuodesta 1985 ollut säännökset korvauksesta teoksen kappaleen valmistamisesta yksityiseen käyttöön eli niin sanottu kasettikorvaus. Korvaus sidottiin niiden tallennuslaitteiden hintaan, joilla voitiin kopioida vaikkapa musiikkia radiosta. Järjestelmä on pääpiirteittäin pysynyt samana tähän päivään asti, mutta maksuvelvollisuuden piirissä olevien laitteiden määrä on teknisen kehityksen myötä lisääntynyt.

Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi 29.10.2010 selvityksen, joka perustui pääasiassa vuonna 2008 tehtyyn kartoitukseen hyvitysjärjestelmän toimivuudesta. Selvityksessä ehdotettiin, että nykyinen laitemaksuun perustuva hyvitysmaksujärjestelmä säilytettäisiin toistaiseksi ennallaan. Järjestelmän kehittämiseksi esitettiin joitakin toimenpiteitä.

Jatkotoimenpiteitä tulikin odotettua nopeammin. Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin kutsui maaliskuussa 2011 Yleisradion entisen toimitusjohtajan Arne Wessbergin selvittämään, mikä hyvitysmaksujärjestelmä olisi tarkoituksenmukaisin. Wessbergin selvitys julkaistiin 26.5.2011.

Hyvitysmaksut viestintärahastoon
Hyvitysmaksusta osa ohjataan tekijöiden yhteisiin pyrkimyksiin. Tuki on osa rahoituksesta, jolla ylläpidetään kulttuurin monipuolisia ja ennakkoluulottomia toimintaedellytyksiä. Hyvitysmaksujen selvä vähentyminen on pienentänyt myös yhteisiin pyrkimyksiin ohjattavaa osuutta. Verkon yli tapahtuva kopiointi on selvästi lisääntynyt ja vahvistanut sähköisen kaupankäynnin edellytyksiä.

Selvityksessä todetaan, että nykyinen hyvitysjärjestelmä on taannut kohtuullisen, melko hyvin ennakoitavan tulovirran, mutta se ei ole kannustanut sähköisen kaupankäynnin kehittämiseen.

Wessberg tarkastelee maksujärjestelmän kehittämiseksi kolmea vaihtoehtoa: hyvitysmaksut osana valtion tulo- ja menoarvion ulkopuolista rahastoa, laitesidonnaisen järjestelmän kehittäminen ja hyvitysmaksut valtion tulo- ja menoarviossa.

Wessberg esittää hyvitysmaksun sisällyttämistä valtion tulo- ja menoarvion ulkopuolisen rahaston käyttösuunnitelmaan. Se edellyttää televisio- ja radiorahastolain muuttamista sekä sitä, että rahastoon voidaan tulouttaa muitakin kuin televisiomaksutuloja. Wessberg kytkisi hyvitysmaksut liikenne- ja viestintäministeriön tulevaisuuskatsauksessa esitettyyn vaihtoehtoon, jonka mukaan nykyinen televisio- ja radiorahasto muutettaisiin valtion viestintärahastoksi. Sen käyttösuunnitelmaan varattaisiin hyvitysmaksuja varten määräraha, joka vastaisi yhteiskunnan näkemystä sopivasta hyvityksestä.

Wessberg perustelee ratkaisuaan muun muassa sillä, että merkittävä osa tallentamisesta tapahtuu viestintäverkkoja käyttäen. Hän pitää luultavana, että verkon yli tapahtuva suojattujen teosten laillinen tallentaminen lisääntyy. Esitetty järjestelmä vahvistaisi luovien alojen toimintaedellytysten edistämiseksi osoitettavien maksujen ennustettavuutta.

Eräänä rahoitusvaihtoehtona Wessberg esittää laajakaistayhteyksiin liitettävää maksua. Selvityksessä olevan esimerkin mukaan vuotuisella seitsemän euron laajakaistamaksulla 2 Mbit/s tai sitä nopeammille yhteyksille vahvistettaisiin viestintärahastoa noin 12 miljoonalla eurolla vuodessa.

——
Hyvitysmaksujärjestelmän vaihtoehtoinen järjestely, Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:21

Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmän kehittämistarpeet, Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11

http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2011/05/hyvitysmaksujarjestelma_selvitys.html?lang=fi

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center

Share: