Hyödyllisuusmalli suojaa Titvin Taikamallistoa

(IPRinfo 4/2003)

Vaatesuunnittelija Titvi Ikäheimon Taikamallisto on vuosien kehittelytyön tulos. Asu helpottaa pukeutumisongelmia, sillä pienillä muutoksilla yhdestä asusta saa monia kokonaisuuksia. Titvi on keksinyt laittaa jakkuun taikalenkit eli kuljettimet, joihin voi pujottaa erilaisia huiveja, nauhoja, kauluksia ja koristeita.

– Eräs patenttien kanssa työskentelevä asiakas huomautti, että tuo on kyllä enemmän kuin designia ja kannattaisi suojata. Enhän minä olisi itse keksinyt patenttia lähteä hakemaan.

Titvin Taikamallisto on suojattu hyödyllisyysmallilla. Jakun hän keksi 1998. Vuonna 2000 syntyi taikatoppi, jonka etu- ja takaosan voi vaihtaa. Takaosaakin voi käyttää etuosana, sillä siinä on rintamuoto.

Pääntiellä on tarralista, johon voi vaihtaa värikkään korumaisen osan tai pelkästään yksivärisen listan, taikatikun.
Jakkujen ja toppien lisukkeita on tarjolla on loputon määrä kuten värejäkin. Esimerkiksi kalvosimet ja kaulus on kätevä vaihtaa muuhun asuun sopiviksi. Näin musta jakku muuntuu loputtomiin. Jakkuja on saatavissa eri materiaaleista ja eri pituisina.

– Nämä Titvin Taikavaljaat tekevät pitkäksi ja kapeaksi, suunnittelija nauraa.

Kansainvälinen suoja kallis pienelle firmalle

Patentin hankkiminen oli kinkkinen homma, mutta apua sai patenttitoimistosta.

– En olisi selvinnyt siitä yksin. Luovan keksinnön muuntaminen teknisesti lainpitäväksi oikean teksti- ja kuvailmaisun kautta ei ollut aivan helppo juttu, Titvi Ikäheimo päivittelee.

Keksintösäätiö haki Taikamallistolle myös kansainvälistä suojaa, mutta Titvi sanoo sellaisen hankkimisen olevan pienyrittäjälle käytännössä hyvin hankalaa. Se on kallista ja lähes mahdotonta valvoa.

Sen sijaan Taikamalliston kopioita ei saa tuoda Suomeen, ja ne Titvillä on oikeus vaatia myös pois markkinoilta, mikäli sellaisia ilmestyy.

Titvi Ikäheimon mielestä ongelma on, ettei patenttijärjestelmää tunneta ja etteivät suunnittelijat tiedä, mitä vaatteen suojaaminen tarkoittaa. Siksi moni keksintö vaatealalla voi jäädä patentoimatta. Hänen mielestään myös yhteiskunnan pitäisi olla kiinnostuneempi luovista ihmisistä ja heidän tuotoksistaan.

– Ilmapiiri on aika ahdas kaikilla alueilla.

Titvin yritys täyttää ensi vuonna 25 vuotta. Keksinnöt eivät siis välttämättä synny uran alkumetreillä.

Marraskuisille Kauneus- ja terveysmessuille Titvi suunnitteli Taikamallistoon uudenlaisia asusteita. Ja kuin vahingossa syntyi teline messuasusteillekin.

Omistaja-suunnittelija esittelee Taikamallistoaan innostuneesti. Jakun alle on helppo sovittaa vaatteita vaihtamatta eri värisiä topin etuosia, jotta oma väri löytyisi. Erilaiset huivit jakun kauluksessa vaihtavat asun ilmeen kokonaan. Jos haluaa yksinkertaista, voi kaulukseen sujauttaa vain ohuen nauhan. Ja saman värisen listan toppiin.

Kiireiset naiset kohderyhmänä

Taikamalliston tavallisimpia käyttäjiä ovat paljon matkustavat naiset.

– Asiakkaalla saattaa olla kokous sekä aamulla että iltapäivällä, ja sitten vielä iltatilaisuus. Ja aina pitäisi olla vähän erilainen asu. Taikatopin ja jakun kanssa lisäkkeineen mukana voi olla käytännössä jopa kymmenen asua. Silti saattaa pärjätä pelkillä käsimatkatavaroilla lentokoneessa, Titvi innostuu.

Mallistoon kuuluu myös taikalaukku, jonka läppä on vaihdettavissa muun asustuksen sävyn mukaan. Läpän alle voi piilottaa vaikka käyntikortteja.

– Sitä on lännen nopein, kun vetää ne kätevästi sieltä esiin, Titvi vihjaa.

Jakkujen hinta vaihtelee noin 360-450 euron välillä.

– Meidän hintatasomme on suunnilleen sama kuin Marimekon, mutta yksilöllisyys on aivan eri luokkaa, Titvi huomauttaa.

Liikkeessä käy paljon ulkomaalaisia asiakkaita, sillä Titvillä on näyteikkunat muutamissa suurissa hotelleissa ja Matkailunedistämiskeskuksessa. Taannoin liikkeeseen löysi Kiri Te Kanawa Suomen-vierailullaan. Hän osti Titviltä useita juhlahuiveja, joista yhtä hän aikoi käyttää konsertissaan.

– On se minusta suuri kunnia, Titvi myöntää.

Kaikki Titvin vaatteet ja niiden kaavat valmistetaan toistaiseksi Suomessa ja käsityönä; ateljeessa työskentelee viisi henkilöä.

Johanna Liukkonen