Huonosti valmisteltu uudistus. Pääkirjoitus

LehtiarkistoIPRinfo_3-2006 Pääkirjoitus 11.10.2006

(IPRinfo 3/2006)

Alun perin, eli vuonna 1961 säädetyn tekijänoikeuslain mukaan, kirjojen lainaaminen ei Suomessa kuulunut tekijän yksinoikeuden piiriin. Kirjoja lainattiin ilman, että siitä maksettiin tekijöille korvausta.

Voimassa on nyt, kuten tuolloinkin, vuonna 1961 säädetty laki kirjailijoille ja kääntäjille suoritettavista apurahoista ja avustuksista eli kirjastokorvauslaki. Valtion varoista jaetaan vuosittain kirjailijoille ja kääntäjille apurahoja ja avustuksia. Perusteena on, että heidän kirjoittamiaan tai kääntämiään kirjoja pidetään maksuttomasti käytettävissä yleisissä kirjastoissa eli niitä lainataan yleisölle.

Vuonna 1992 annettiin EY-direktiivi vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuksista henkisen omaisuuden alalla (92/100/ETY). Direktiivin implementoinnin yhteydessä (1995) Suomen tekijänoikeuslakia muutettiin siten, että tekijällä oli oikeus korvaukseen teoksen kappaleiden lainaamisesta. Korvausoikeutta ei kuitenkaan ollut, mikäli lainaaminen tapahtui yleisestä kirjastosta taikka tutkimusta tai opetustoimintaa palvelevasta kirjastosta (tekijänoikeuslaki 19 §).

Komissio antoi Suomelle 22.12.2004 virallisen huomautuksen direktiivin puutteellisesta täytäntöönpanosta siltä osin kuin oli kysymys kirjastolainauksesta tekijöille maksettavasta korvauksesta. Komission mukaan Suomen toteuttama poikkeus oli direktiivin tavoitteet huomioon ottaen liian laaja. Suomi vastasi 16.2.2005 komissiolle, että hallitus tulee ehdottamaan lainkohdan muuttamista siten, että poikkeuksesta poistetaan yleiset kirjastot.

Opetusministeriössä valmisteltiin hallituksen esitys tekijänoikeuslain 19 §:n muuttamisesta ja esitys annettiin eduskunnalle 12.9.2006 (HE 126/2006). Ehdotuksen mukaan teosten kappaleiden lainaamisesta yleisistä kirjastoista on suoritettava tekijälle korvaus. Jos kirjoja lainataan tutkimusta tai opetustoimintaa palvelevasta kirjastosta, oikeutta korvaukseen ei ole.
Ennen hallituksen esityksen antamista opetusministeriö järjesti 24.8.2006 kuulemistilaisuuden. Tilaisuuteen oli kutsuttu kirjailijoita ja kirjastoja edustavia tahoja. Kutsuttujen listalla eivät olleet kustantajien tai viestinnän edustajat eikä Kopiosto ry. Myös ministeriön omat asiantuntijaelimet, tekijänoikeustoimikunta ja tekijänoikeusneuvosto, oli syrjäytetty valmistelussa.

Lainmuutoksen perusteluksi esitetään komission virallinen huomautus. Esityksessä todetaan, että korvausoikeutta sovelletaan yleisölle lainaamiseen silloin, kun se on määrältään erittäin merkittävää. Merkitystä on annettu ainoastaan sille, mikä osuus lainaustoiminnalla on laitoksen toiminnassa. Luonnollisesti yleisen kirjaston toiminnassa teosten lainaaminen on edelleen tyypillisin teosten käyttötapa, mutta voisi myös ajatella, että teosten lainaamisella on keskeinen merkitys kaikkien kirjastojen toiminnassa.

Hallituksen esityksessä ei käsitellä direktiivin tavoitteita eikä sitä, mikä merkitys lainaamisella on tekijänoikeuden haltijan taloudellisten oikeuksien kannalta. Tieto- ja oppikirjojen lainaamisella on monille oikeudenhaltijoille vähintään yhtä suuri taloudellinen merkitys kuin kaunokirjallisuuden oikeudenhaltijoille.

Tieto- ja oppikirjojen tekijöiden osuus on kymmenesosa kirjastokorvauslain perusteella jaettavista apurahoista ja avustuksista. Kirjastokorvauslakia ei ehdoteta muutettavaksi.

Hallituksen esityksessä ei analysoida kunnolla Suomen lainsäädännön vaihtoehtoja EU-oikeuden valossa. Siinä ei myöskään käsitellä sitä, kuka on tekijä. Tekijänoikeuslain mukaan oikeus voidaan siirtää joko kokonaan tai osittain. Nykyisessä kustannustoiminnassa taloudellisia oikeuksia hallinnoivat usein tekijät ja kustantajat yhdessä. Siirronsaajan taloudelliset oikeudet ovat samat kuin alkuperäisen tekijän. Lainaaminen vaikuttaa kiistatta myös kustantajan taloudellisiin oikeuksiin. Onko tarkoitus, että myös kustantajat saavat korvauksen?

Hallituksen esitys on lyhyt, ja siinä ehdotetaan vain yhden pykälän muuttamista. Kysymys on kuitenkin teoslajien asettamisesta eriarvoiseen asemaan. Kysymys on todennäköisesti myös oikeuksien siirronsaajien asettamisesta eriarvoiseen asemaan alkuperäisten tekijöiden kanssa. Valittu ratkaisu olisi kaivannut perusteellisen analyysin ja kunnon perusteet.

Lainsäädännön valmistelun kehnosta tasosta on puhuttu viime aikoina paljon, myös tekijänoikeuslain yhteydessä. Tuore hallituksen esitys antaa valitettavasti aiheen jatkaa tätä keskustelua.

Hallituksen esityksen HE 126/2006 pohjalta annettiin
Laki tekijänoikeuslain muuttamisesta 1228/2006 (22.12.2006)
(uusi 19 a § lainauskorvauksista ja niiden hallinnoinnista OPM:n hyväksymän järjestön kautta). Laki tuli voimaan 1.1.2007
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20061228

Lainauskorvauksiin liittyy myös 28.11.2008 annettu laki korvausten arvonlisäverottomuudesta ”Laki arvonlisäverolain 45 ja 85 a §:n muuttamisesta” 758/2008, joka tuli voimaan 1.1.2009. Laki on Finlex-tietopankissa (HE 159/2008):
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2008/20080758

Lisäys 28.4.2009/phh
Opetusministeriö on 13.11.22008 päätöksellään 8/670/2008 hyväksynyt alla mainitut yhdistykset hallinnoimaan korvausta tekijänoikeuslain 19 §:n 4 momentissa tarkoitetusta lainaamisesta yleisistä kirjastoista. Hyväksymispäätös koskee lainauskorvausten hallinnointia vuodesta 2007 alkaen ja on voimassa vuoden 2011 loppuun.

1) Kopiosto ry kuvataiteellisten teosten ja valokuvateosten tekijöiden osalta,
2) Sanasto ry [yhteenliittymän puolesta, johon kuuluvat Sanasto ry, Suomen tietokirjailijat ry, Suomen Kirjailijaliitto ry, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry ja Finlands svenska författareförening] kirjallisten teosten tekijöiden osalta, ja
3) Teosto ry luovan säveltaiteen alan teosten tekijöiden osalta, sisältäen äänitteille tallennettujen teosten tekijät.

Verkosta (Finlexistä, OPM tai järjestöt) päätös ei toistaiseksi löydy.
http://www.sanasto.fi/

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center

Share: