Historiaa, kuvia ja tajunnanvirtaa uusissa muotoiluteoksissa
(IPRinfo 5/2009)
Arvostellut teokset:
Suomalainen muotoilu 1-3. Toim. Susan Vihma. Weilin+Göös 2008-2009. Noin 1000 sivua. Osat: Käsityöstä muotoiluun; Esineistä teollisuustuotteiksi; Kohti kestäviä valintoja. Koko sarjan ISBN 978-951-0-33551-2
Pekka Korvenmaa: Taide & teollisuus – johdatus suomalaisen muotoilun historiaan. Helsinki, 2009. 336 s. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja B:88. ISBN 978-951-558-256-0
Tuula Huittinen: Muodon taju: muotoilun metafysiikkaa. Kouvola, 2008. 192 s. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkaisuja A:18. ISBN 978-952-5681-28-4
Muotoilusta on viime vuosina ilmestynyt Suomessa runsaasti erityyppistä kirjallisuutta: on väitöskirjoja, historiikkeja, tutkielmia ja kuvakirjoja. Immateriaalioikeuden näkökulmasta kiinnostava yhteinen piirre on, että IPR-asioita ei mainita: ei puhuta mallisuojasta, tekijänoikeuksista, plagioinnista, riidoista eikä tekijöiden korvausperusteista. Tässä esitellään kolme tuoretta muotoilualan teosta.
Weilin+Göösin upea kolmeosainen teos ”Suomalainen muotoilu” sopii minkä tahansa yksityisen tai julkisen kirjahyllyn koristeeksi. Professori Susan Vihma sarjan päätoimittajana on pätevän toimituskunnan kanssa onnistunut luomaan asiantuntijakirjoittajien teksteistä hienon kokonaisuuden.
Yksittäisistä teksteistä ja runsaasta kuvituksesta rakentuu suomalaisen muotoilun historian kaari käsityöläiskulttuurin ajoista taideteollisuuden nousun kautta nykypäivän digitaalisiin teoksiin.
Taideteollisuuden ansiokas historiikki
Tutkimuksellisemmalla otteella historiaa on lähestynyt Taideteollisen korkeakoulun vararehtori, professori Pekka Korvenmaa teoksellaan Taide ja teollisuus – Johdatus suomalaisen muotoilun historiaan, joka on julkaistu myös englanninkielisenä (Finnish Design – A Concise History, kääntänyt Jüri Kokkonen).
Historiikki on tiivis ja informatiivinen. Yhteiskunnalliset muutokset kytketään luontevasti taideteollisuuden kehitykseen, jota tarkastellaan 1870-luvulta lähtien. Teollistuminen mahdollisti tavaran tehdastuotannon, nälänhätävuosista toipumiseksi edistettiin maaseudun käsityöammatteja, ja Veistokoulu, sittemmin Taideteollinen korkeakoulu (TaiK), perustettiin jo 1871. Samoin Korvenmaa osoittaa muitakin tapahtumia ja ilmiöitä, jotka vauhdittivat ja suuntasivat kehitystä.
Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisten muotoilijoiden kansainväliset palkinnot nostivat ammatin arvoa ja tietoista muotoilusuunnittelua teollisuudessa. Nykypäivänä muotoilija saattaa kuitenkin olla anonyymi asiantuntija suuressa monialaisessa hankkeessa. Globalisaatio on usein merkinnyt paitsi kulutushyödykkeiden valmistuksen myös niiden muotoilun siirtymistä pois Suomesta.
Digitaalisuuden myötä muotoilun käsite on laajentunut, esimerkiksi mediamuotoilussa yhdistyy teollinen ja graafinen suunnittelu. Taidekäsityö on samalla noussut uuteen kukoistukseen. Korvenmaa toteaa lopuksi siirtymisen monialaiseen muotoilun, teknologian ja liike-elämän yhdistävään Aalto-yliopistoon olevan yli satavuotiaalle TaiKille valtava rakenteellinen muutos.
Taide & teollisuus on sujuvasti kirjoitettu, ja siinä on kohtuulliset asia- ja henkilöhakemistot. Teos on painettu huokoiselle paperille, jolla värikuvat eivät ole oikein edukseen. Kuvia kannattaakin katsella Suomalainen muotoilu -teoksista.
Metafyysinen lähestymistapa muotoon ei sovellu oppikirjalle
Aivan erilaisen näkökulman muotoilun olemukseen tarjoaa tekstiilitaiteilijana, opettajana ja psykologina toimineen Tuula Huittisen teos Muodon taju – muotoilun metafysiikka. Hän lähti keski-ikäisenä ammattikorkeakouluun opiskelemaan muotoilua, ja lopputyö poikkeaa perinteisestä melkoisesti. Se on kirjoittajan subjektiivinen kokemus muotoilusta. Mielenkiintoinen lähtökohta tuottaa kuitenkin pettymyksen. Kirja on täynnä filosofista liirumlaarumia.
Kaunis ajatus lauseiden runouden ja muotoilun läheisyydestä jättää lukijalle hieman nolon tunteen, koska kirjoittajan tajunnanvirtaa on hankala seurata. Huittinen sanoo pyrkivänsä Robert Pirsigin (Zen and the Motorcycle Maintenance) tarinoivaan kirjoitustapaan, mutta tuloksena on melko irrallisia, ylihiottuja lauseenparsia ja lähteillä leveilyä.
Sinänsä Pirsigin pohdiskelu laadun käsitteestä rinnastuu hyvin muodon tajun ja harmonian tavoittelun tarkasteluun. Oppikirjana teos käynee sekavuutensa ja epäyhtenäisen tyylin takia aika raskaaksi. Hakemistot ovat hyvät.
Miellyttävintä ovat lähteiden sitaatit, joista kirja pitkälti koostuukin, ja tulkittujen teosten kuvat, joissa kirjoittaja osoittaa olevansa myös ammattimainen taidekriitikko. Kirja on lähtökohdaltaan viehättävä.
Näkemykset, kun niitä lähdeviittausten viidakon keskeltä löytyy, ovat virkistäviä: ”Kokemus muodosta on vuorovaikutuksellista energiaa, joka välittyy havainnossa”. Huittinen voisikin kirjoittaa uuden kirjan ilman hienostelevaa otetta muotoilun metafysiikasta. Pienen kirjan, jossa hän tarinoisi omat ajatuksensa julki.
Päivi Helander
