Hiljaa hyvää tulee…

(IPRinfo 3/2012)

WIPO järjestää juhannuksen aikaan (20.-26.6.2012), 16 vuoden tauon jälkeen diplomaattikokouksen, jossa on tarkoitus hyväksyä audiovisuaalisissa teoksissa esiintyvien taiteilijoiden oikeuksia koskeva sopimus. Sopimuksen hyväksyminen törmäsi 16 vuotta sitten oikeuksien siirtoa koskevaan artiklaan, mutta nyt vaikuttaa siltä, että asiassa on päästy yhteisymmärrykseen.

Tekijänoikeutta koskevia kansainvälisiä sopimuksia on tehty harvakseen: Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta vuonna 1886, Rooman yleissopimus esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta vuonna 1961, WIPOn tekijänoikeussopimus (WCT) ja WIPOn esitys- ja äänitesopimus (WPPT) vuodelta 1996. WPPT:n neuvottelujen yhteydessä ei päästy sopimukseen audiovisuaalisiin teoksiin liittyvistä esiintyvien taiteilijoiden oikeuksista, vaan sopimus rajoittuu vain äänitteillä esiintyvien taiteilijoiden oikeuksiin.

Vuoden 1996 jälkeen seuraava vakava yritys saada muun muassa näyttelijöiden asema kuntoon tehtiin vuonna 2000. Tuolloin saavutettiin yksimielisyys kaikesta muusta paitsi oikeuksien siirtoa koskevasta artiklasta, koska Yhdysvallat ja EU eivät päässeet siitä sopuun. USA:ssa työsuhteessa tehtyjen teosten (the work-made-for-hire) osalta työnantajaa pidetään tekijänä työntekijän sijasta. EU:ssa oletuksena on, että oikeudet ovat tekijällä ja työnantajan oikeudet perustuvat työ- tai muuhun sopimukseen.

Kesti 12 vuotta löytää sinänsä yksinkertainen tapa säännellä oikeuksien siirrosta. Diplomaattikokoukselle esitetään sanamuoto, jonka mukaan kansallisessa laissa voidaan säätää, että mikäli esittävä taiteilija on suostunut esityksen taltiointiin eli tehnyt sopimuksen elokuvaamisesta, oikeudet audiovisuaalisen teoksen hyödyntämiseen kuuluvat työnantajalle/tuottajalle. Näissäkin tapauksissa voidaan sopia toisin, mutta jäsenvaltiot voivat asettaa suostumukselle ja sopimukselle erityisiä ehtoja. May sanalla on ihmeellinen vaikutus.

Ehdotettu sanamuoto mahdollistaa sen, että USA voi pitäytyä entisessä käytännössään samoin kuin EU. Neuvotteluosapuolissa on myös tapahtunut muutos. Pääosassa eivät ole enää vain USA ja EU, vaan mukaan ovat tulleet myös Intia ja Meksiko, elokuvatuotannon tulevaisuuden maat.

Mikäli diplomaattikokouksessa Beijingissä todella hyväksytään esitetty sopimus, saavat audiovisuaalisten teosten esittävät taiteilijat samat oikeudet kuin äänitteillä esiintyvillä taitelijoilla on. Onhan kiistatta kummallista, että elokuvamusiikin esittäjillä on ollut oikeus esitykseensä, mutta elokuvan näyttelijöillä ei. Digitaalisuus ja sen mukana helpottunut piratismi on saattanut vaikuttaa yhteisymmärrykseen pääsyä. Tuottajilla ja näyttelijöillä on yhteinen intressi vastustaa piratismia.

WIPOa on viime vuosina syytetty tehottomuudesta. Yksimielisyyden saavuttaminen 185 jäsenvaltion järjestössä, jonka tulee ottaa huomioon hyvin eri kehitystasoilla olevien valtioiden edut, ei todellakaan ole helppoa. Audiovisuaalisten teosten tekijänoikeuden saaminen samalle tasolle kuin äänitteiden luo uskottavuutta kansainväliseen järjestelmään. WIPOn to-do-listalla on odottamassa muitakin pitkään esillä olleita kysymyksiä. Yksi onnistuminen luo uutta intoa ajaa eteenpäin myös muita yhteistä kantaa edellyttäviä kysymyksiä.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center