Henkisen pääoman rahallinen hyöty kiinnostaa

(IPRinfo 4/2004)

Intellectual Capital on tänään se taikasana, jonka avulla seminaarit vetävät väkeä ja kirjat myyvät. Hankenin ja IC Partnersin 2.-3.9.2004 järjestämässä seminaarissa Interpretation and Communication of Intellectual Capital pohdittiin yhtäältä sitä miten yritykset välittävät tietoa omasta IC:stään ja toisaalta miten markkinat tätä tietoa tulkitsevat ja käyttävät. Aihe oli tuonut Hankenille eri puolilta maailmaa 150 henkeä, joista vajaa puolet oli yrityksistä, loput tutkimuslaitoksista ja korkeakouluista, joukossa myös opiskelijoita.

Seminaarin esitykset käsittelivät aihetta yrityksen ja rahan näkökulmasta, eikä tyhjänpäiväisiä fraaseja kuultu paljonkaan. IC tarkoittaa suunnilleen organisaation nykyisten ja aiempien työntekijöiden osaamista, jonka työnantaja pyrkii jalostamaan tuotannoksi ja tuotoksi. Kun osaamisesta saatu hyöty riippuu myös mm. työntekijän motivaatiosta, IC:n mittaaminen ja sen arvon laskeminen rahassa on hankalaa. Immateriaalioikeuksien arvo taas voi vaihdella kuluttajien käsitysten mukaan. Eräs puhuja kysyi kumpi lienee Coca-Cola -yhtiölle arvokkaampi, tavaramerkki vai koko tavarantuotanto yhteensä.

Jos yritys pyrkii systemaattisesti kirjaamaan henkistä pääomaansa, tarkoituksena on tavallisesti saada välineitä johtamiseen, tuottavuuden seuraamiseen ja osakkeenomistajien tiedonnälkää tyydyttämään. Lähes jokainen seminaarin esitys kuitenkin alkoi toteamuksella, että IC:n mittaaminen ja tulosten tulkitseminen on vaikeaa, koska ei ole yhtenäisiä määritelmiä eikä mittausmenetelmiä, ja käytettävissä olevan informaatio on sen vuoksi niukkaa, epäyhtenäistä ja epätäsmällistä.

IC-tieto olisi hyödyllistä sijoittajille
Elina Kaartinen (IR Agency Virtuoosi) ja Leena Piponius (IC Partners) esittelivät workshopissa kiinnostavan kyselytutkimuksensa tuloksia. He olivat lähettäneet suomalaisille sijoitusanalyytikoille kyselylomakkeen, jolla pyrittiin selvittämään miten muu kuin puhdas taloustieto vaikuttaa sijoituspäätöksiin, millaista tietoa analyytikot haluaisivat ja mitä he nyt käyttävät päätöksenteon pohjana.

Kyselylomakkeen laatijat olivat konkretisoineet mitä asioita kuuluu kuhunkin IC:n osa-alueeseen: inhimilliseen, rakenteelliseen ja suhteelliseen pääomaan.

Vaikka kyselyyn oli vastannut vain neljännes analyytikoista, tarkkojen vastausten ansiosta tuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina. Lähes 80 % vastanneista piti yritysten IC:hen liittyvää tietoa hyödyllisenä sijoituspäätöksen tai -suosituksen näkökulmasta. Kaksi kolmasosaa katsoi muun kuin taloustiedon raportoimisen lisäävän yrityksen uskottavuutta. Kuitenkin noin 60% piti IC-tietoa epäluotettavana, joskin uskoi sen merkityksen kasvavan, jos käytettävissä on asianmukaiset arviointimenetelmät. Pakolliseksi ei IC-raportointia halunnut kuin murto-osa analyytikoista.

Monet juuri niistä tiedoista, joita sijoitusanalyytikot pitivät hyödyllisimpinä, olivat myös vaikeimmin saatavissa: asiakastyytyväisyys, asiakassuhteiden laatu ja pitkäaikaisuus, osakkeenomistajien tyytyväisyys, yrityskulttuuri. Myös IPR:stä tietoa oli liian vähän.

Seminaarin useissa aiemmissa esityksissä oli kuitenkin todettu, etteivät sijoittajat lue yritysten IC-raportteja – edes Tanskassa, joka on IC-raportoinnin edellekävijämaa. Myös amerikkalaisten sijoittajien kiinnostus IC-tietoon oli vähäistä. Keskustelussa arveltiinkin, että IC-tieto vaikuttaa sijoituspäätöksiin huomaamattomasti jo nyt ja että se vaikuttaisi enemmän, jos se olisi tarjolla helposti luettavana ja eri yrityksistä vertailukelpoisesti tuotettuna. Tehokkain tapa ilmeisesti olisi kiteyttää IC-raportti yrityksen vuosikertomuksen yhdelle sivulle. Tarkemmat taulukot voisi toki toimittaa erikseen.

Yritysten haasteet konkreettisia – abstrakti teorisointi ei riitä pitkälle
Thomas A. Stewart tiettävästi lanseerasi Intellectual Capital -käsitteen vuonna 1991. Tällä kertaa hänen sanomansa oli, että yritysympäristö on muuttumassa monin tavoin, mikä asettaa lähivuosina yritykset viiden suuren haasteen eteen. Hyvä IC:n hallinta voi Stewartin mukaan auttaa organisaatiota selviämään muutoksissa.

Ensimmäinen haaste on nopeus: tilaukset, toimitukset ja raha liikkuvat yhä nopeammin. Jotta yritys saa nopeasti myös tiedot strategiseen päätöksentekoon, henkilöstön on ymmärrettävä ja sisäistettävä organisaationsa strategia.
Myös koko kaupankäynnin luonne on muuttumassa verkkokaupan, alihankintaketjujen, business-to-business -kaupan ja ulkoistamisten myötä. Tuotteita syntyy toisiaan tuntemattomien tekijöiden yhteistyönä. Rajat ostajan, myyjän, tekijän, omistajan ja toimittajan välillä hämärtyvät.

Kolmas muutos on kuluttajien lisääntynyt voima. Yritysten pitäisikin selvityttää miksi heidän asiakkaansa ylipäänsä ovat heidän asiakkainaan. Tähän liittyy neljäntenä haasteena halpistuotteiden aiheuttama kilpailupaine.

Viimeisenä haasteena Stewart esitti epävarmuuden lisääntymisen. Kuluttajien ja markkinoiden käyttäytyminen on ennalta-arvaamatonta, eikä pystytä toimimaan järjen ja tiedon varassa, mutta päätöksiä on tehtävä koko ajan. Johtajan pitääkin pystyä liikkumaan kuin savusukeltaja, joka menee suoraan sisälle, seisahtaa, katsoo ympärilleen, lähtee eteenpäin, seisahtaa, katsoo ympärilleen jne.

Sanoma Osakeyhtiössä on otettu niskalenkki IPR:n hallintaan
Virkistävän konkreettisen puheenvuoron piti eräässä workshopissa Merja Karhapää (SanomaWSOY Group). Hän kertoi miten mediatalossa saatiin luoduksi taulukko, johon voidaan kirjata kaikenlainen talossa tuotettu ja käytettävä aineeton omaisuus: tekijänoikeudet, tavaramerkit, tietokannat, jne.

Kirjataan tuotteen tyyppi (ohjelma, kirja), kuka oikeudet omistaa, mahdolliset lisenssit, sopimukset, raukeamiset jne. Kun kaikki osastot pystyvät käyttämään samankaltaista taulukkoa, tieto kaikesta hallinnoitavasta immateriaalioikeudellisesta aineistosta on tehokkaasti käytettävissä milloin vain.

Päivi Helander
Informaatikko
IPR University Center

Oikaisu
Lehden painetussa versiossa Merja Karhapään valokuvan ottajaksi on virheellisesti merkitty Päivi Helander. Oikea henkilö on Leena Virkkunen (IC Partners).