Hakemusten noidankehä. Pääkirjoitus

(IPRinfo 4/2008)

Immateriaalioikeusväen kokoontuessa puheissa on kaksi kestoaihetta: patenttijärjestelmä ja tuomioistuimet. Molemmat aiheet olivat esillä myös 6. – 11.9.2008 Bostonissa pidetyssä 41. AIPPIn kongressissa.

WIPOn (Maailman henkisen omaisuuden järjestö) tilaston mukaan vuonna 2006 jätettiin maailmanlaajuisesti noin 1,7 miljoonaa patenttihakemusta ja myönnettiin runsaat 700 000 patenttia. Hakemuksista 77 % jätettiin viiteen virastoon eli Yhdysvaltojen, Japanin, Euroopan, Kiinan ja Etelä-Korean patenttivirastoihin, ja 74 % patenteista myönnettiin näissä virastoissa. Koska ei-kansallisten hakemusten määrä lisääntyy vuosittain selvästi, samaa keksintöä koskevia hakemuksia on mitä ilmeisimmin yhtä aikaa vireillä useissa virastoissa.

Vireillä olevat patenttihakemukset muodostavat noidankehämäisen epävarmuustekijän. Patentin suoja alkaa hakemuksesta, mutta hakemuksen ja myönnetyn patentin ero saattaa olla merkittävä. Suuri vireillä olevien hakemusten määrä johtaa tihentyvään esteviidakkoon. Tämä taas aiheuttaa tai ainakin mahdollistaa patenttijärjestelmän väärinkäytön: hakemus pannaan vireille vaikka sen menestymiseen ei uskottaisi. Houkutusta lisää suhteettoman pitkät käsittelyajat.

EPOn pääjohtaja Alison Brimelow totesikin, että enää ei auta ainoastaan hokea ”Oh dear”, vaan tarvitaan ripeitä toimenpiteitä. Näitä ovat sekä virastojen yhteistoiminnan lisääminen että kunkin viraston sisäisen toiminnan tehostaminen. EPOssa tilanteeseen haetaan parannusta maksujen ja keksinnöllisyystason korottamisella. Hakemusten tutkimisen tulee nopeutua ja myönnettyjen patenttien määrän pienentyä.

Viisi suurta virastoa ovatkin ryhtyneet keskustelemaan siitä, miten ne voivat hyödyntää toistensa tekemää työtä.Yhteistoimintaa helpottaisi huomattavasti, jos kansainvälisen patenttioikeuden kehittämisessä päästäisiin yhteisymmärrykseen esimerkiksi keksinnöllisyystason määrittämisestä, prior artista ja uutuudesta. Yhteiset kriteerit parantaisivat virastojen välisen tutkimustyön vaihtoa ja vähentäisivät päällekkäistä työtä. Samalla koko patentointiprosessi nopeutuisi.

AIPPI kongressissa oli uutuutena oikeudenkäynti-teema. Viidessä valeoikeudenkäynnissä ratkottiin patenttisuojattua pannukakkua koskenutta patenttiriitaa. Oikeutta käytiin Yhdysvaltojen, Japanin, Kiinan, Britannian ja Saksan järjestelmien mukaan. Jokaisesta maasta mukana oli patenttiasioita käsittelevä tuomari ja korkeatasoiset patenttiasiantuntijat sekä kantajina että vastaajina.

Istunnot olivat, niin olen kuullut, paitsi viihdyttäviä myös mielenkiintoisia. Lopputulokset vaihtelivat suuresti. Harjoituksen opetuksena oli osoittaa patenttisuojan ja tuomioistuinten erilaisuus eri järjestelmissä.

Kansainvälisen AIPPIn tehtävänä on immateriaalioikeuksien kehittäminen ja parantaminen maailmanlaajuisesti. Kongressit antavat erinomaisen mahdollisuuden tuoda esiin eri immateriaalioikeuksia koskevia ongelmia. Ns. kysymyksiä koskevat raportit selvittävät hyvin kansallisia näkemyksiä eri teemoista. Parhaiten järjestö kuitenkin edistäisi missiotaan, jos se pystyisi myös esittelemään vaihtoehtoja niiden ratkaisemiseksi.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center