Haag II ja IPR-oikeudet

(IPRinfo 2-2000)

Haag II-otsikolla on jo useita vuosia valmisteltu kansainvälistä sopimusta tuomioistuinten toimivallasta ja vieraiden valtioiden tuomioistuinten tuomioiden tunnustamisesta siviili- ja kaupallisissa asioissa.Valmistelu tapahtuu Haagin kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän pysyvän konferenssin puitteissa. Tähän kansainväliseen järjestöön kuuluu 47 jäsenvaltiota.

Työn lähtökohta on selvä: Halutaan pois siitä suppeasta kansainvälisen prosessioikeuden pääsäännöstä, että valtio panee täytäntöön vain omien lainkäyttöelintensä ratkaisut. Tämähän voi usein johtaa siihen, että kertaalleen oikeusriidan voittanut osapuoli saattaa olla velvollinen käynnistämään uuden oikeudenkäynnin valtiossa, jossa täytäntöönpanon tulee tapahtua.

EY:n sisällä on aikanaan vuonna 1968 solmittu tuomioistuinten toimivaltaa ja tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskeva Brysselin yleissopimus, jota sittemmin on täydennetty Luganon sopimuksella EFTA-maiden osalta. Haag II:ssa pyritään itse asiassa luomaan Brysselin sopimusta vastaava globaali järjestelmä. Tässä tarkoituksessa on Haag II:sta 30.10.1999 julkaistu ns. preliminary draft. Luonnos löytyy verkosta osoitteesta
http://www.hcch.net/e/conventions/draft36e.html

Verrattaessa luonnosta Brysselin sopimukseen kiinnittyy huomio uuteen artiklaan 12, joka koskee tuomioistuinten yksinomaista toimivaltaa. Neljäs, viides ja kuudes kohta kuuluvat (hakasuluissa oleva teksti on uusi verrattuna Brysselin sopimukseen, ks. 16.4 kohta):

”4. In proceedings which have as their object the registration, validity, [or] nullity [,or revocation or infringement,] of patents, trade marks, designs or other similar rights required to be deposited or registered, the courts of the Contracting State in which the deposit or registration has been applied for, has taken place or, under the terms of an international convention, is deemed to have taken place, have exclusive jurisdiction. This shall not apply to copyright or any neigbouring rights, even though registration or deposit of such rights is possible.

[5. In relation to proceedings which have as their object the infringement of patents, the preceeding paragraph does not exclude the jurisdiction of any other court under the Convention or under the national law of a Contracting State.]
[6. The previous pargraphs shall not apply when the matters refered to therein arise as incidental questions.]”

Erityisesti patenttioikeuden asiantuntijat ovat esittäneet ankaraa arvostelua yllä esitettyä järjestelyä kohtaan. On kysymys siitä, voidaanko patenttiin kohdistuvia mitättömyys- ja loukkauskanteita ajatella irroittaa toisistaan, kun otetaan huomioon, että nämä useimmiten ovat patenttiriidan kokonaisuuden osia. Onko ajateltavissa, että yhden maan osalta patentin loukkausta tai mitättömyyttä koskeva tuomio tulisi täytäntöönpantavaksi ja sitovaksi myös muissa maissa. Yhdysvalloissa juryn avulla saavutetun tuomion automaattista täytäntöönpantavuutta Euroopassa pidetään vähintäänkin ongelmallisena. Lisäksi on viitattu kolmansien tahojen asemaan, jotka saattavat joutua tyytymään toisen maan tuomioistuimen lopputulokseen, vaikka heillä ei olisi ollut minkäänlaisia intresseja valvottavana siinä maassa, jossa oikeudenkäynti on tapahtunut. Vahingonkorvauksen perusteiden ja suuruuden määräämiseen liittyvät ongelmat herättävät niinikään monta kysymystä.

Patenttioikeudenkäyntien kustannukset ovat kuten tiedämme huikeat. Esillä olevat ehdotukset ovat hyvin alustavia, kuten kirjoittamistavastakin ilmenee. Sen vuoksi on syytä liittää keskustelu tuomioiden tunnustamisesta ja toimeenpanosta siihen yleiseen patenttijärjestelmää koskevaan keskusteluun, joka vauhdittunee toden teolla, kun Euroopan komissio lähiaikoina julkaisee ehdotuksensa tältä osin.

Niklas Bruun
Professori
IPR University Center

Share: