Fordham-konferenssi ei pettänyt odotuksia

(IPRinfo 2/2005)

Kolmastoista Fordhamin IP-konferenssi järjestettiin pääsiäisen jälkeisellä viikolla 31.3.-1.4.2005 New Yorkissa. Kaksipäiväinen konferenssi ei pettänyt odotuksia. Paikalle oli kerääntynyt suuri joukko alan ammattilaisia yliopistoista, tuomioistuimista ja asianajotoimistoista.

Konferenssin teemat olivat aidosti kansainvälisiä, mikä näkyi myös konferenssiin osallistujien kansallisuudessa. Euroopasta ja Kaukoidästä tulleita osallistujia oli lähes yhtä paljon kuin yhdysvaltalaisia.

Konferenssi alkoi suomalaisittain komeasti Hannu Wagerin (WTO) esityksellä TRIPs-sopimuksen nykytilasta. Aamun teemana oli kansainvälinen immateriaalioikeuslainsäädäntö ja eri immateriaalioikeusregiimien vaikutuksista toisiinsa käytiin antoisa keskustelu.

Professori Gerald Dworkin (Intellectual Property Academy, Singapore) esitti mielenkiintoisen näkökulman tekijänoikeutta koskevaan Yhdysvaltain korkeimman oikeuden Eldred vs Ashcroft -tapaukseen (No 01-618, 15.1.2003). Hänen mukaansa tapausta ei olisi koskaan ollut, ellei Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (EYT) olisi Phil Collins -ratkaisulla de facto pidentänyt tekijänoikeuden suoja-aikaa 20 vuodella. Eurooppalaista suoja-ajan pidennystä käytettiin yhtenä pääargumenttina vastaavalle suoja-ajan pidennykselle USA:ssa.

Keskustelun päätti professori Jane Ginsgburgin (Columbia University School of Law) sarkastinen kommentti, että Eldred-ratkaisu opetti, että huono immateriaalioikeuspolitiikka ei ole perustuslain vastaista.

Konferenssin tunnelma sähköistyi siirryttäessä tavaramerkkioikeuteen, kun tuomari Justice Jacob (Court of Appeal, London) alkoi ruotia Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tavaramerkkidoktriinia. Jacobin mukaan ainut säännönmukaisuus EYT:n ratkaisujen Baby-Dry (C-383/99 P), Doublemint (C-191/01 P) ja SAT 1 (C-329/02 P) välillä on, että EYT ratkaisee aina seuraavan tapauksen päinvastoin kuin edellisen. Sattuvasti sanottu.

Vapaassa keskustelussa kritisoitiin myös tavaramerkkidoktriinin osana olevaa public interest -käsitettä, jota pidettiin liian epämääräisenä.

Immateriaalioikeudet osa EU:n teollisuuspolitiikkaa
Tilman Lüder (EU:n komission sisämarkkinaosasto) esitteli Barroson komission immateriaalioikeuksia koskevia linjauksia. Hän korosti, että immateriaalioikeudet tullaan jatkossa näkemään entistä voimakkaammin osana yleisempää teollisuuspolitiikkaa, joka tähtää talouskasvuun ja uusien työpaikkojen luomiseen EU:n alueelle. Tämän vuoksi valmisteilla olevan lainsäädännön vaikutuksia tullaan arvioimaan aikaisempaa paremmin.

Professori P. Bernt Hugenholtz (University of Amsterdam) totesi kriittisessä kommenttipuheenvuorossaan, että lainsäädännön vaikutusten arviointi olisi ollut paikallaan jo aikaisemman lainsäädäntötyön yhteydessä. Hänen mukaansa tekijänoikeus oli jatkuvan muutoksen alaisena 1990-luvulla, mutta todelliset saavutukset ovat jääneet vähäisiksi. Tulosten puuttuessa jäsenvaltiot alkavat olla väsyneitä alituisiin lainsäädäntöhankkeisiin.

Lüderin mukaan komissio ei ole käynnistämässä uusia immateriaalioikeuksia koskevia lainsäädäntöhankkeita samassa laajuudessa kuin 1990-luvulla. Tältä osin komission linja noudattelee tapauksesta Keck (C-267/91 ja 268/91) alkanutta linjausta, jonka mukaan sisämarkkinoiden harmonisoinnilla ei pyritä kaikkien lainsäädännöllisten eroavuuksien poistamiseen jäsenvaltioiden väliltä, vaan harmonisoinnille pitää pystyä esittämään jokin perusteltu syy. Itsesääntelyn merkitys tulee jatkossa korostumaan entisestään.

Tekijänoikeusjärjestöistä harkitaan unionitasoista lainsäädäntöä
Mahdollisena uutena lainsäädäntöhankkeena Lüder mainitsi tekijänoikeusjärjestöjä koskevan erityislainsäädännön. Komissiossa valmistellaan selvitystä tekijänoikeuden haltijan asemasta toisessa jäsenvaltiossa olevassa tekijänoikeusjärjestössä silmällä pitäen mahdollisia syrjintätapauksia, toiminnan tehokkuutta ja maksujen muodostumisen läpinäkyvyyttä.

Useissa puheenvuoroissa todettiin, että vaikka tekijänoikeusjärjestöjen merkitys transaktiokustannusten vähenemisessä on yleisesti tunnustettu kansallisessa kontekstissa, tilanne on kokonaan toinen, kun kontekstina on laajeneva Euroopan unioni, jossa kansallisia tekijänoikeusjärjestöjä on yli 20. Keskustelussa pohdittiin yhteisönlaajuisen keskitetyn lisensioinnin mahdollisuutta.

Konferenssin viimeisenä teemana oli immateriaalioikeuksien suhde kilpailuoikeuteen. Yhdysvaltalainen ja eurooppalainen lähestymistapa eroavat melko paljon toisistaan pakkolisensioinnin osalta. Professori Eleanor M. Fox (New York University School of Law) totesi, että pakkolisensioinnin ala on jatkuvasti kutistunut USA:ssa.

Vastaavaa suuntausta ei ole ollut havaittavissa EU:n kilpailuoikeudessa, joskaan kovin merkittävästä soveltamisalan laajenemisestakaan ei voida puhua. Foxin mukaan ennestään tulehtuneisiin kauppasuhteisiin USA:n ja EU:n välillä saattaisi tulla yksi uusi konfliktinaihe lisää, mikäli ero näiden välillä alkaisi kasvaa ja pakkolisensiointi kohdistuisi amerikkalaisiin yrityksiin.

Konferenssia voi pitää varsin onnistuneena. Sen intensiteetti ei laskenut loppua kohden, vaan usein tuntui siltä, että keskustelua olisi voinut jatkaa pidempäänkin. Erikseen on vielä mainittava konferenssin hyvä tunnelma, josta iso kiitos kuuluu konferenssin järjestämisestä vastaavalle professori Hugh C. Hansenille (Fordham University School of Law).

Jarkko Vuorinen
Tutkija
Turun yliopisto

Share: