Fordhamin konferenssissa vahva suomalaisedustus

(IPRinfo 2/2001)

Fordham University School of Law järjesti huhtikuussa 2001 yhdeksännen kerran immateriaalioikeuksia käsittelevän konferenssin. Konferenssiin osallistui noin 230 henkilöä yli 20 maasta, suurin osa osallistujista oli kuitenkin Yhdysvalloista. Osallistujien tausta oli monipuolinen eli mukana oli yritysjuristeja, asianajajia, tuomareita, yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilökuntaa sekä virkamiehiä.

Suomalaisten osanotto oli runsasta ainakin verrattuna muihin Pohjoismaihin. Suomalaisia oli mukana yhdeksän, kun ruotsalaisia oli kaksi ja tanskalaisia vain yksi. Konferenssin (erittäin nimekkäät) puhujat ja panelistit edustivat myös eri aloja, heistä mieleen jäi erityisesti englantilainen tuomari Hon. Justice Laddie, jonka välillä varsin poleemisetkin kommentit ja anekdootit elävöittivät monia keskusteluja.

Konferenssi alkoi kaikille yhteisellä osuudella, jossa käytiin läpi IPR-lainsäädännön ja -politiikan sekä oikeuskäytännön kehitystä. Osio keskittyi yleisluontoisesta otsikostaan huolimatta paljolti tekijänoikeuksiin. Yhteiseen osioon oli kutsuttu suomalainenkin puhuja ja panelisti, neuvotteleva virkamies Jukka Liedes opetusministeriöstä, aiheenaan lainsäätämistyön kansainväliset aspektit immateriaalioikeuksien alalla.

Torstaiaamupäivän yhteisen osion jälkeen konferenssin ohjelma jakaantui kolmeen rinnakkaiseen linjaan, joista yksi käsitteli patenttioikeutta yleensä, toinen tekijänoikeutta ja/tai siihen liittyviä asioita ja kolmas tavaramerkkioikeutta. Patenttien osalta esillä oli etenkin ekvivalenssioppi, joka on Yhdysvalloissa ollut puheenaiheena tuoreen Festo-tapauksen vuoksi, sekä patenttioikeudenkäynnit eri muodoissaan. Myös Eurooppa-patenttia koskevia suunnitelmia esiteltiin ja niistä käytiin keskustelua.

Varsinaisen immateriaalioikeuden rinnalla mukana oli myös eräisiin sen lähialueisiin liittyviä teemoja. Immateriaalioikeuksien panttausta käsitelleessä osiossa alustanut kanadalainen asianajaja toi käytännön havaintoihin perustuvana mielipiteenään esille, että vaikka immateriaalioikeuksien arvo nykyään saattaakin muodostaa suuren osan yrityksen markkina-arvosta, on etenkin alueellisesti (siis kansainvälisesti) laajojen oikeuksien käyttäminen vakuutena usein kannattamatonta jo siksi, että panttaussopimusten tekeminen ja rekisteröiminen eri maiden vaatimusten mukaan on käytännössä erittäin työlästä ja vaikeaa.

Kansainvälisten riitojen ratkaisua käsitelleessä osiossa eri maiden tuomarit vertailivat näkemyksiään kansainvälisestä IPR-litigaatiosta israelilaisen asianajajan alustuksen pohjalta. Keskustelun olisi pitänyt koskea lähinnä tavaramerkkejä, mutta panelisteja tuntui kiinnostavan enemmän patenttilitigaatio. Osion jälkimmäisessä keskustelussa ei vältytty täysin tahattomalta komiikaltakaan, kun kukin panelisti totesi ensin vuorollaan käsiteltävän aiheen olevan niin hankala, että hän ei oikeastaan halua sitä kommentoida…

Osion ajankohtaisin anti oli valmisteilla olevaa Haagin sopimusta ja sen vaikutuksia koskeva keskustelu.

Konferenssin ohjelma oli erittäin tiivis: alustukset olivat yleensä 15-20-minuuttisia, ja niitä seurasi hyvin valmisteltu ja mielenkiintoinen paneelikeskustelu. Konferenssin kirjallinen materiaali on myös hyvin laaja. Kirjallisesta materiaalista puuttuu luonnollisesti kuitenkin paneelikeskustelujen osuus, joka itse asiassa tarjosi usein antoisimmat näkökulmat kulloinkin käsiteltävään teemaan. Kurssille osallistumisen paras puoli olikin ajankohtaisen keskustelun seuraaminen.

IPR-juttuihin erikoistuneiden tuomareiden runsas edustus paneeleissa toi keskusteluun erityisen mielenkiintoisen näkökulman suomalaisen osallistujan kannalta. Toisaalta luentojen tehokas seuraaminen edellytti sekä hyviä pohjatietoja aiheesta että perehtyneisyyttä itse keskustelunaiheisiin – esityksiin ei yleensä sisältynyt mitään johdanto-osaa, ja yleisön oletettiin tuntevan esimerkiksi kulloiseenkin aiheeseen liittyvä keskeinen eurooppalainen ja yhdysvaltalainen oikeuskäytäntö. Tästä syystä pitkät ja tiiviit luentojaksot tuntuivat välillä varsin raskaalta paketilta.

Hanna Paloheimo, OTK, FM,
Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen